Mulla liittyy rannekellooni sellainen jo kouluajoilta lähtöisin oleva pinttynyt tapa, että rannekelloni on aina minuutin etuajassa. Tarkistan sen aina silloin tällöin, että se on sekunnilleen minuutin etuajassa. Silloin, kun on kiire johonkin ja "pitäis olla jo", on jotenkin lohdullista muistaa, että "ainii, onhan mulla vielä minuutti". Toisaalta töissä pääsee kahvitauolle minuutin aikaisemmin: "Mun kello on jo!"
Alunperin tuo taisi kuitenkin lähteä siitä, että edellinen kelloni edisti ja totuin siihen.