PuoliPöhkö
Well-known member
Kiitsa!Tsempit ja onnittelut täältäkin.
On hienoa kun ihminen jaksaa innostua uudesta ja on tarmoa täynnä.
Innostuminen on mulle vähän niinku edellytys sille, että teen sitä mitä teen.
Kaikki muu on pakkopullaa, enkä ole rakennettu siten, että jaksaisin sellaista.
Ilman innostumista asiaan ei työsuhdetta synny.
Tuohon voisin sanoa "sama", nääs kun ne "kerättävät meriitit" ei mua nappaa pätkääkään, eikä uralla etenemisen halu sekään.Itseltä kaikenlainen kunnianhimo ja etenemisen halu on aina puuttunut työelämässä.
Haluan kehittyä siinä mitä teen niin hyväksi kuin suinkin, ihan vain siksi, että se motivoi itseä, ja tekee työstä sitä kautta mielekästä. Siitä tulee draivi.
Se on nimenomaan sisäistä, omaa motivaatiota. Jos johonkin työhön ei voi suhtautua samalla intensiteetillä kuin tavoitteelliseen harrastukseen (kehittyä jossain paremmaksi), se työ ei ole minua varten.
Joo, bonarien maksut on sidottu nykyään lähes poikkeuksetta koko yrityksen/konsernin tuloksentekokykyyn ja se kyllä syö hyvänkin tuloksentekijän palkkiosta pahimmillaan lähes kaiken.Edith.... Sain muuten ekaa kertaa elämässä bonarit töissä.\o/ Näytti olevan sataprosenttisesti täytettynä vaatimukset, mutta firman varsin heikko tulos leikkasi bonusta melkoisesti. Saatanan tunarit.
Meidän nykyinen firma on tuloksentekokyvyltään sitä laatua, että tällä järjestelmällä bonareista ei ole mitään toivoa, vaikka oma yksikkö kärkitulosta takoisikin.
Voin kertoa, että on tunnelmaltaan 2 eri asiaa olla sellaisessa firmassa töissä, joka tekee 30% katetta liikevaihdosta kuin sellaisessa, joka pystyy hädin tuskin pärskimään nollatason + merkkisellä puolella.
Kuulemma palkkojen maksua varten ottaneet vähän väliä Nordeasta lainaa.