En tiiä. Arki on iskeny mulle pehmeimmin Jenkeissä ja Italiassa...
Islannissa on ollut ihan hyvä olla, mutta en oo tykänny yhtään asua Reykjavíkissä. Kun asuin 2006-2007 Eyrarbakissa, 400 asukkaan kalastajakylässä, voin kaikin puolin todella hyvin ja tykkäsin olostani. Ihmiset pääkaupungissa on jotenki niin.... kylmiä, etäisiä, välinpitämättömiä.
Virginiassa oli mukava asustella, mutta en tiiä sit pidemmän päälle... kuuntelin kauhutarinoita työkavereideni koulumaksuista ja vakuutusjutuista sun muista. Jos saisin valita vapaasti minne seuraavaks muuttaisin, ni ei oo tää mesta ykkösenä, ellei sitten siellä ois työpaikka tiedossa.
Italia-fanaatikkona oon aina halunnu kokea miltä tuntuu asua täällä, ja nyt 5 kuukauden jälkeen voin sanoa, että tää on menny paremmin ku mitä odotin. Oon tietenkin joutunut vollottamaan ääneen eri virastoissa että sain jonkun tekemään jotain asioilleni, ja lipsauttelemaan valkoisia valheita että sain reseptin kipeästi tarvitsemiani lääkkeitä varten... mutta siihen olin jo tottunu nepotismin paratiisissa, Islannissa. Sardiniassa on kyllä ihanaa, ihmisillä on erilainen moraali ku mantereen puolella, vaikka täälläkin menee välillä hermot näihin ihmisiin
Jos pitäis valita paikoista mitkä oon ite nähny, valitsisin Sardinian. Eikä välttämättä Cagliari, oon aina tykänny enemmän pienistä paikoista. Iglesias oli aika kiva, 25 000 ihmistä, 45 minuutin junamatka tänne Cagliariin oli 3e.
Jos taas pitäis valita paikoista missä en oo käyny ite, sanoisin että joku pieni baskikylä Pohjois-Espanjassa, koska baski on ihana kieli ja Baskimaa on kaunis; au pair -aikoinani yks baski näytti mulle maastaan kertovan dokumentin ja kattelin haavi auki niitä vehreitä maisemia.