Ymmärrän kyllä mitä siirtomaavalta ja sen nimissä tehty alistaminen tarkoittaa mutta mitä vahinkoa nyt itse asiassa tarkoitat?
Meinaatko, että nykyiset köyhät Afrikan maat olisivat kukoistavia talouksia ilman tuota mainitsemaasi siirtomaavaltaa ja sen aiheuttamia "vahinkoja". Eivät olisi.
Ja miten tuo mainitsemasi "korvaaminen" tapahtuisi käytännössä? Eikö siinä olisi aivan sama ongelma kun nyt kaiken muunkin avun kohdistamisessa, josta juuri puhuimme?
Ei se nälkää näkeviä lämmitä jos entiset siirtomaavallat alkavat maksaa Afrikan maiden nykyisille diktaattoreille rahaa.
Afrikasta on rahdattu kymmeniä vuosia mineraaleja, orjia ynnä muuta. Osasyynä nykyiselle diktaturismille on eurooppalaisten valloittajuusasenne. Diktaattori jatkoi siitä, mihin eurooppalainen siirtomaaisäntä jäi. Lisäksi jos jo tuolloin maanosa olisi saanut ne tulot mitä sille kuului, olisi kansa paremmassa jamassa, eikä diktaattorien valtaannousulle olisi niin otollisia olosuhteita.
Periaatteessa ongelmia on kolme, jotka toisaalta kytkeytyvät myös toisiinsa. Ongelmat ovat nälkä/köyhyys, demokratian puute sekä sodat.
Nälän ja köyhyyden voi poistaa paitsi lyhytaikaisesti, myös pysyvästi. Lyhyen tähtäimen ratkaisu on ruoka-apu. Pitemmällä tähtäimellä voidaan parantaa viljelyoloja, antaa kansalaisille tietoa ja lahjoittaa maanviljelyyn tarvittavia koneita. Ruoka-apu lienee lyhyellä tähtäimellä tehokkain ratkaisu, mutta mikäli tavoitteena on hyvän omantunnon sijaan oikeasti Afrikan auttaminen, tarvitaan erilaisia koneita ja koulutusta.
Sitten demokratian puute. Voidaan järjestää kaikenlaisia pakotteita ja muunlaista syrjintää, mutta tämä voi pahentaa kansalaisten nälkää ja köyhyyttä. Tärkeämpää lienee siis jakaa tietoa; vapaa-ehtoisia kierteleminen ympäri maata ja lentolehtisten jakaminen voisivat kenties toimia. Mutta tehokkainta saattaisi olla täsmäiskujen suorittaminen, mikäli diktaattori kuolee. Maa vain täyteen NATOn sotilaita, kerrotaan, mikä on demokratian perusidea, järjestetään vaalit ja tsekataan, että ne sujuvat toivotulla tavalla ja varmistetaan, että systeemi toimii jatkossakin demokratian periaatteiden mukaisesti.
No sitten nuo sodat. Tietysti jo lähtökohta on kimurantti, kun rajat vedettiin viivaimella heimorajoista piittaamatta. On myös maiden välisiä konflikteja erinäisten syiden vuoksi. Sotien estämisessä tärkeintä lienee nuo kaksi ylläolevaa seikkaa. Ja miksi näin? No, kuvittelepa itsesi köyhäksi afrikkalaiseksi. Sinulla ei ole mitään tulevaisuutta, ruokaa on hädin tuskin hengissä säilymiseksi ja rahasta et ole koskaan kuullutkaan. Mitä menetettävää sinulla tällöin on? Aika moni ryhtyisi aseelliseen kapinaan tässä tilanteessa, kun mahdollisuutena olisi parantaa omaa asemaa. Ja miten diktaturismin kaatuminen vaikuttaisi sotien vähenemiseen? Tähänkin ratkaisu on yksinkertainen: diktatuurissa se on yks päätös joltain kahelilta, niin sota on julistettu. Demokratiassa päätös pitää tehdä pitkäveteisen käsittelyn tuloksena, jonka aikana sodan syy on kenties jo muuttanut muotoaan, jolloin hyökkäykseen ei ole aihetta.
Euroopassa on jo kauan tavalliset ihmiset saaneet rangaistuksen, mikäli he ovat syyllisiä rikoksiin. Ihmisen hengen ja vapauden riistäminen ovat taatusti rikoksia. 1500-1800-luvuilla Afrikasta vietiin arviolta 10 miljoonaa orjaa Amerikkaan. Afrikan päässä orjien määrä oli vielä suurempi, mutta suuri osa orjista kuoli matkalla, alussa jopa puolet. Samaten arabit veivät arviolta 15 miljoonaa orjaa Aasiaan, ja orjakauppa jatkui vielä 1920-luvulle. Jos yksityishenkilö tekee rikoksen, niin hänelle kuuluu rangaistus. Samalla periaatteella myös näille maille kuuluisi rangaistus niiden tekemistä rikoksista. Belgian kuningas Leopold II oli melkoinen "ammattilainen" alallaan: hänen aikaansaamansa kumiterrorin myötä kuoli noin 8 miljoonaa ihmistä 28 vuoden aikana.
Voi vain kuvitella, miltä meistä suomalaisista tuntuisi, mikäli joku tulisi tänne, veisi raaka-aineet mennessään ja tappaisi muutaman viattoman huvin vuoksi. Jonkinlaista maistiaista tästä on kenties saatu kansamme kokemien sotien aikana, mutta hyvin, hyvin pienessä mittakaavassa verrattuna siihen, mitä "tuolla alhaalla" on saatu kokea.
Onhan se ihan käsittämätöntä, että meillä on täällä niin paljon kaikkea, että vanhoja tavaroita joudutaan vähän väliä kärräämään kaatopaikalle. Ruokaakin tuotetaan niin paljon, että sitä on valtava prosenttiluku pois heitettäväksi. Meillä olisi niin paljon mistä antaa, joka auttaisi valtavan paljon niitä, joilla ei oo mitään. Tietysti pitää pitää huoli myös oman maan köyhistä. Korruptio jne. ovat vain tekosyitä, joilla tosiasiallista tukemista yritetään vältellä. Jos oikeasti olisi halua, pystyttäisiin järkkäämään sellainen järjestö, joka avun myöskin saisi perille, jos kerran ihminen saadaan kuuhun ja vielä takaisin. Tää ehkä kuulostaa jeesustelulta, mutta minäkin olen tämän ylenkylläisen elintavan luoma tuote ja käyttäydyn kai sen sääntöjen mukaisesti. Mutta samalla olen tottunut elämään maailmassa, jossa syyllinen yleensä saa hänelle kuuluvan rangaistuksen.
