Tänään haastattelin isohkon joukon työnhakijoita.
Suurin osa porukasta oli käynyt jo yhden kierroksen haastatteluita ja tänään oli sitten ratkaisevan toisen haastiksen aika. Mustana hevosena toiselle kierrokselle pääsi nuori varusmiespalvelusta suorittava sälli koska hakemus oli erittäin hyvä ja kaveri osasi tuoda itsensä esiin posiitivsessa valossa myös hupelimessa.
Ja niinhän siinä kävi, että lomapuvussa haastatteluun saapunut nuorukainen hoisi myös haastattelun niin hyvin, että veti imusta pääsuoralla rinnalle ja ohi paljon kokeneemmista kilpakumppaneistaan jotka pelkkää CV:tä tuijottamalla olisivat olleet työhön todennäköisempiä vaihtoehtoja.
Sälli osasi vakuuttaa olemuksellaan, vastauksillaan ja varsinkin kysymyksillään.
Työhaastattelutilanne ei ole se tilanne, missä kannattaa kysyä voiko töistä lähteä paria tuntia aikaisemmin ja tuleeko koulutuspäivistä päivärahat.
Se on tilanne jossa kannattaa kysyä mimmoisen koulutuksen te tarjoatte työtehtävään ja voiko määräaikaisuuden jälkeen olla jatkomahdollisuuksia jos työssä suoriutuu hyvin.
Näillä eväillä ja aidolla innolla työtä kohtaan sai tänään yksi sankari duunipaikan.
Toivotaan parasta.