Tuossa lauantaina vierailin Charltonin The Valley-stadionilla. Derbyä vastaan oli kotijoukkueella sarjapeli, joka päättyi 1-1. Ihan leppoisa iltapäivä asuintalojen keskelle rakennetulla perinteisellä englantilaisella lähiöstadionilla, joka oli kotoisa kuin Elma-tädin pirttikalusto. Väkisinkin tuli verrattua muutama viikko sitten näkemääni FC Kölnin peliin, koska molemmat maansa toisiksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavat. Kölnissä toki stadion oli isompi ja yleisöä 38500, kun taas Charltonissa 17800.
Kölnissä yleisö oli mukana paljon fanaattisemmin; chantteja oli useita ja lippua ja kaulahuivia katsomoa värittämässä. The Valleyn katsomossa ei juuri joukkueen värit näkyneet, eikä fanitouhu vaikuttanut järin organisoidulta, mutta tasainen hoilaus ja rummutus kuului läpi ottelun ja eikä päätykatsomossa istuttu. Kotijoukkueen pelityyli oli myös yleisöönmenevää: laukomista ei pelätty, silmät kiinni ja täysiä kohti aina, kun tilaisuus tuli (sellaisesta ainoa maalikin tuli). Tunnelma kotijoukkueen päädyssä latistui, kun ottelun loppuhetkillä vierasjoukkue sai pilkun ja kotijoukkueen jantteri katseli punakorttia. Sen jälkeen ei pallo juuri vierasjoukkueen päässä vieraillut.
Kölnissä Ingolstadtin vierasfaneja oli vain muutama eikä niitä juuri huomannut, sen sijaan yllätyin melkoisesti, että Charltoniin oli saapunut lähes katsomonosan täydeltä faneja Derbystä. Bussijonollisen näin niitä ottelun jälkeen poistuvan ratsupoliisisaattueessa. Tunnelma vieraspäädyssä yltyi villiksi, kun Derby pilkulta tasoitti ja osa yleisöstä oli tulossa kentälle juhlimaan. Järkkärit ehtivät innokkaimmat poimia kentän laidalta ja poliisit taluttivat sankarit stadionilta. Sen jälkeenkin meininki vieraspäädyssä oli provosoivaa ja näkyi kuinka katsomonosien takana mellakkapoliisit juoksivat ryhmitykseen valmiina kentälle tuloon. Jäi kuitenkin varotoimeksi eikä ottelua tarvinnut keskeyttää.
Tietenkin noiden kaikkein tunnetuimpien suurseurojen pelit on näkemisen arvoisia, mutta kyllä näitä divaripelejäkin mun mielestä kannattaa käydä katsomassa, jos kohdalle osuu. Aiemmilta vuosilta jäänyt mieleen esimerkiksi Italian serie c:ssä pelanneen Hellas Veronan kolkonnäköisen stadionin hyvä meininki. Sellaista aidompaa futiskulttuuria, ei tuoksu katkarapu.