Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä oli isompi juttu elokuvasta ja tekijöiden näkökantoja. Ja täytyy sanoa, että perustelut afrikkalaiseen näkökulmaan ja tuotantoon upposivat ainakin meikäläiseen. Suosittelen jutun etsimistä ja lukemista.
Tässä lyhyt nettiversio.
Mitä pidempään tätä Marski-leffaa on sulatellut, niin sitä enemmän tuntuu siltä, että tämän kaltaista ravistelua kaivattiin ennen kuin tuo Selin-Karukoski -versio joskus tullessaan lukitsee "virallisen" Mannerheimin tarinan monien mieliin.
Mannerheimin kaltainen hahmo on todellisuudessa jo nyt enemmän tai vähemmän fiktiivinen, vaikka taustalla onkin todellisuudessa elänyt henkilö. Sama koskee Margaret Thatcheriä Phyllida Lloydin "The Iron Lady" -elokuvassa ja Bob Dylania Todd Heynesin I'm Not Theress. Nämä kummatkaan eivät ole "totuudenmukaisia" kuvauksia ko. henkilöjen elämästä vaan taiteilijaryhmän näkemyksiä asiasta. Ihan kuten tuo Marski-elokuvakin. Toisissa vain taiteelliset vapaudet ovat ilmiselvempiä kuin toisissa.
Se, että Iron Lady tai I'm Not There eivät ole "totuus" päähenkilöidensä elämästä ei tarkoita sitä, että ne eivät olisi hyviä elokuvia. Se, kuinka hyvä Marski-elokuva on nähdään aikanaan. Mutta näennäinen uskollisuus alkuperäiskohteelle on pohjimmiltaan hyvin kyseenalainen peruste kritiikille.