Sam
Muumipappa
Minä taas sain parikymppiä sopivasta suhautuksestaJuu :ahem:. Enkä ole edes tuttavapiirini kovin höpöttäjä. Yhdelle kaverille oli koulussa ollut markka tarjolla, jos pystyy olemaan minuutin puhumatta. Ei ollut pystynyt.
Minä taas sain parikymppiä sopivasta suhautuksestaJuu :ahem:. Enkä ole edes tuttavapiirini kovin höpöttäjä. Yhdelle kaverille oli koulussa ollut markka tarjolla, jos pystyy olemaan minuutin puhumatta. Ei ollut pystynyt.
Oliko ns. äänetön mutta tappava?Minä taas sain parikymppiä sopivasta suhautuksesta![]()
Ei, kyllä kyseinen tuotos tuli ihan yläpäästä.Oliko ns. äänetön mutta tappava?
Avioliitostamme tuli velkavankila: "Elintasomme romahtaisi, jos eroaisimme."
Järkiavioliitot ovat taas yleistyneet, kun asuntojen hinnat ovat nousseet. Velkataakka pitää yhä useampia pareja yhdessä, vaikka rakkaus on loppunut kauan sitten.
- Olemme puhuneet erosta jo kolmatta vuotta, mutta ne aikeet kaatuvat aina siihen, kun alamme miettiä, miten raha-asiat hoidettaisiin, kertoo 38-vuotias Tuuli, lapsiperheen äiti.
Tuulilla ja hänen miehellään on omakotitalo ja yhteistä velkaa lähes 300 000 euroa. Avioliittoa sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole ollut enää pitkään aikaan muuten kuin paperilla.
- En muista tarkalleen, milloin minun ja aviomieheni seksisuhde päättyi. Viimeisestä kerrasta on ainakin vuosi, ehkä puolitoista, Tuuli muistelee.
- Nukumme yhä samassa sängyssä, koska mieheni haluaa pitää kulissit pystyssä myös lapsille. Hänen mielestään tilanne olisi lapsille liian kummallinen, jos nukkuisimme eri huoneissa. Vaikka lapset kyllä tajuavat muutenkin, missä mennään.
Tuulin mukaan pariskunta ei juurikaan riitele lasten nähden. He ovat myös samaa mieltä vanhemmuuteen liittyvistä asioista.
- Mutta parisuhdetta meillä ei enää ole. Ilmapiiri on painostava, ja monesti minusta tuntuu, että haluaisin paeta tätä kaikkea jonnekin.
Tuulilla ei kuitenkaan ole paikkaa, minne mennä. Ei ole edes sen vertaa rahaa, että hän voisi mennä yhdeksi yöksi hotelliin lepuuttamaan hermojaan.
Velkojen vuoksi yhdessä elävät parit näkyvät myös pankeissa lisääntyvissä määrin.
- Näiden tapausten lisääntymisen syynä on asuntojen hintojen nousu. Suomalaiset ovat jo pidempään ostaneet ensimmäisenkin asunnon pidemmällä tähtäimellä, siis reilun kokoisena koko perheelle. Näin lainamäärätkin ovat nousseet, sanoo Tapiola Pankin toimitusjohtaja Marja Pajulahti.
Tässä ei sinänsä ole mitään ongelmaa, jos rakkautta riittää tai ero ei tule kovin nopeasti.
- Useimmissa tapauksissa kuitenkin käy niin, että toisen puolison on taloudellisesti mahdotonta ostaa toisen puolikasta velalla pois ja maksaa vielä sitä vanhaa velkaa.
Tuulin ja hänen miehensä veloista 230 000 on asuntolainaa, loput muita luottoja. Koti on rakennettu lähes täysin velkarahalla. Autosta on vielä 13 000 euroa lainaa. Auton myyntiarvo olisi tällä hetkellä noin 10 000 euroa, jos sitäkään. Sen päälle tulevat vielä kaikki muut yhdessä otetut kulutusluotot.
- Olen valvonut öitä ja miettinyt pääni puhki. En keksi mitään ulospääsytietä. Kärsimme koko perhe tästä ilmapiiristä. Haluaisin, että lapsillamme olisi iloiset ja huolettomat vanhemmat. Olemme eläneet vuosia jatkuvassa stressissä, otsat kurtussa.
Marja Pajulahden mukaan yleinen ratkaisu eroperheissä on myydä aiempi, iso koti ja hankkia tilalle kaksi pienempää asuntoa. Toinen vaihtoehto on vuokra-asuminen.
- Kahden asunnon pitäminen taas on useimmiten kalliimpaa kuin yhden, ja siksi elintasosta joudutaan tinkimään, Pajulahti sanoo.
Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, jos on otettu myös muita luottoja.
- Kulutusluottojen kohdalla valitettavasti käy niin, ettei ostetuista tavaroista saa hankintahintaa tai aina edes velan määrää pois.
Pajulahti suosittelee parisuhteessa olevia säästämään lainanmaksun rinnalla. Silloin erotilanteessa selviää jonkin aikaa myös säästöillä.
Tuuli on käynyt ainakin kolmesti pankissa neuvottelemassa veloista.
- Loppupäätelmä on aina se, että meidän pitäisi myydä kaikki omaisuutemme ja jäisimme puille paljaille, Tuuli sanoo.
Pariskunnan molemmat osapuolet ovat keskituloisia, jopa aika hyvätuloisia. Silti he joutuisivat eron myötä talousahdinkoon.
- Elintasomme romahtaisi, jos eroaisimme.
Tuulin mielestä velkaa ottaessa harvoin tulee ajatelleeksi, että mitä jos tuleekin ero.
- Olen sitä mieltä, että avioero on nykyisin mahdollista vain velattomille ihmisille.
Tuulin nimi on muutettu.
Mikä tuossa nyt niin ärsytti? Joku kohta erityisesti?Vittuako siinä länkyttävät, oikeen lehdessä. Itsepähän ovat asiansa junailleet.
Jos on noin kykenemätön suunnittelemaan elämäänsä, että päätyy tekemään sisäisesti tuollaisia ratkaisuja, pitääkö niistä lähteä julkisesti avautumaan?Mikä tuossa nyt niin ärsytti? Joku kohta erityisesti?
Ei varmasti ole ainoa velkavankipariskunta tämä. Uskon, että liki jokaisella on joku tuttu pari ollut osittain tai ajoittain samassa tilanteessa.
Vai onko niin, että vain rahasta saa puhua vain hyvässä ja säästäväisyyden hengessä, mutta ei jos ja kun asiat ovat menneet vituroilleen?
Valitettavan yleistä on ja minusta on hyvä, että asiasta keskustellaan. Omat asuntolainat on otettu siten, että voin tarvittaessa maksaa ne pois yksin. Autolainaa olen aina karsastanut, enkä välitä muun materian hankkimisesta kulutusluotoilla. Helpompaa, kun on vain yksi laina jota lyhentää.Ei varmasti ole ainoa velkavankipariskunta tämä. Uskon, että liki jokaisella on joku tuttu pari ollut osittain tai ajoittain samassa tilanteessa.
Vai onko niin, että vain rahasta saa puhua vain hyvässä ja säästäväisyyden hengessä, mutta ei jos ja kun asiat ovat menneet vituroilleen?
Siis, mitä vittua? Jos kämpän arvo on vaikka 300.000 ja velkaa siitä on jäljellä 250.000, niin kun kantapäät laitetaan yhteen, niin kämppään jäävä maksaa tasinkoa siitä velattomasta osasta puolet eli 25.000,-. Toki 275.000 velka on aikamoinen yhden hoidettavaksi. Kuitenkin 25 vuoden laina-ajalla lyhennys/kk on reilu 900,-/kk + korot noin 450,-/kk (2 % korolla) eli yhteensä 1350/kk + kämpän ylläpito kulut.- Useimmissa tapauksissa kuitenkin käy niin, että toisen puolison on taloudellisesti mahdotonta ostaa toisen puolikasta velalla pois ja maksaa vielä sitä vanhaa velkaa.
Siis olet sitä mieltä, että näistä velkavankeudessa olevien tapauksista pitäisi vaieta. Hävetä ja kärsiä koko elämänsä? Siitähän se hyvä seuraa!Jos on noin kykenemätön suunnittelemaan elämäänsä, että päätyy tekemään sisäisesti tuollaisia ratkaisuja. Niin pitääkö niistä tulla julkisesti avautumaan. Odottaako ne nyt, että joku jostain tulee ja päästää pinteestä, johon itse ovat itsensä saattaneet?
En ymmärrä sitä pointtia, miksi pitää mennä julkisuuteen tällaisen perhepiirin sisäisen asiansa kanssa.
Ei ärsyttänyt. Lähinnä huvitti.
Olen kyllä samaa mieltä, muttei tuossa ole mun mielestä kysymys velkavankeudesta, vaan asioiden arvotuksesta. Jutusta päätellen ko pariskunta arvostaa enemmän taloudellista hyvää henkisen hyvän sijasta.Siis olet sitä mieltä, että näistä velkavankeudessa olevien tapauksista pitäisi vaieta. Hävetä ja kärsiä koko elämänsä? Siitähän se hyvä seuraa!
Mutta eiväthän kaikki voi olla niin erinomaisia, kaukonäköisiä ja nuhteettomia kuin eräät. Osalla ihmisistä kun on heikkouksia ja tekevät isojakin virheitä!
Poistuakko pitäis??Jos on noin kykenemätön suunnittelemaan elämäänsä, että päätyy tekemään sisäisesti tuollaisia ratkaisuja, pitääkö niistä lähteä julkisesti avautumaan?
Odottaako ne nyt, että joku jostain tulee ja päästää pinteestä, johon itse ovat itsensä saattaneet?
En ymmärrä sitä pointtia, miksi pitää mennä julkisuuteen valittamaan tällaisen perhepiirin sisäisen asiansa kanssa.
Ei ärsyttänyt. Lähinnä huvitti se käsittämätön suunnittelemattomuus, jolla ovat itsensä asemaansa ajaneet. Jos päässä liikkuu muukin kuin visan magneettinauha, tuohon ei joudu.
Todennäköisesti asia on noin, mutta en silti ymmärrä miksi asia pitäisi vaieta ja kärsiä keskenään. Ylipäätään se häpeän ja vaikenemisen kulttuuri, jossa omista virheistä ei saa avautua eikä niihin saa tukea on erikoinen. Ja tämä on suoraan sanoen hyvin suomalainen ilmiö. Toinen esimerkki on yrittäjä ja konkurssi. Häpeäleima otsassa ja persona non grata olet yhä tässä maassa kun konkurssin teet. Loppuelämäsi ja perheen kakarat siinä samassa.Olen kyllä samaa mieltä, muttei tuossa ole mun mielestä kysymys velkavankeudesta, vaan asioiden arvotuksesta. Jutusta päätellen ko pariskunta arvostaa enemmän taloudellista hyvää henkisen hyvän sijasta.
En mä tuosta ole lainkaan eri mieltä. Tuolla kyseisellä pariskunnalla on omaisuus ja velat about 50-50. Mä olen luullut, että kuvatunlaiset pulmat olisivat tyypillisempi tilanteessa jossa kämpästä on puolet tai 2/3 osaa maksettu, jolloin osituksen aiheuttama lisävelkarasitus olisi helvetin paljon kovempi.Todennäköisesti asia on noin, mutta en silti ymmärrä miksi asia pitäisi vaieta ja kärsiä keskenään. Ylipäätään se häpeän ja vaikenemisen kulttuuri, jossa omista virheistä ei saa avautua eikä niihin saa tukea on erikoinen. Ja tämä on suoraan sanoen hyvin suomalainen ilmiö. Toinen esimerkki on yrittäjä ja konkurssi. Häpeäleima otsassa ja persona non grata olet yhä tässä maassa kun konkurssin teet. Loppuelämäsi ja perheen kakarat siinä samassa.
Toin jutun tähän toikkiin siksi, että tuo häpeä liittyy hyvin usein rahaan ja rahaongelmiin. Ja olen sitä mieltä, että asiasta vaikeneminen ja virheitä tehneiden ylimielinen syyllistäminen eivät asioita yhtään auta. Vastuu ja seuraus pitää virheistään kantaa, mutta tollanen asenteilla syyllistäminen ja rankaiseminen ei uppoa mun kaaliin.
Väitän vielä lopuksi, että tuo maallisen palvonta ja sen seurauksen suhteellisuudentajun katoaminen on nimenomaa seurausta tuosta puhumattomuudesta ja häpeäkulttuurista.
Se on se kulutusluottojen 60-70 tonttua, joka käy pöydässä. Ja lapset. Jos tilanteesta poispääsystä on neuvoteltu jo kolme vuotta niin velkaa on lyhennetty ehkä tuplasti se?Mun on vaikea uskoa, että talosta, josta tällä pariskunnalla, joista molemmat ovat keski- tai jopa hyvätuloisia, on velkaa vielä 230 k€, ei saisi tällä hetkellä myydessä min. 250- 300 tonttua. Todennäköisesti jopa enemmän. Vaikka eivät olisi edes kovin lyhentäneet lainaansa. Oletan kuitenkin näinkin käyneen, koska jos ei hyvätuloisella pariskunnalla, jolla on 300 tuusaa lainoija, ole varaa sipaista toista edes yhdeksi yöksi hotelliin, kuvittelisin lainoja lyhennettävän isoilla haukuilla. Tais sitten niillä on paha polleriippuvuus.
Talo lihoiksi -> laina pois -> kulutusluotot pois edes osittain -> kattilat jakoon ja vuokralle Lohjalle -> elämää järjestykseen. Hyvätuloisia ihmisiä. MItä vittua?
Jos ei se mene näin niin tossa kertomuksessa ei kerrota ihan kaikkea.