kouvotsvoni
Banjottu
Uuteen Super-Kiteeseen pääsi 11/35 Kesälahdelta. Julmettua. Kokonsa puolesta Kesälahdelta olisi pitänyt päästä jotain 7.
Voimia ja jaksamisia Maunolle.Virallinen työtön: "Ketuttaa ihan suunnattomasti"
Rannalle jäänyt vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas Mauno Voutilainen oli tulokseensa silmin nähden pettynyt.
- Ketuttaa suoraan sanottuna ihan suunnattomasti. Tai siis harmittaa, Jyväskylän virallisena työttömänä tunnettu Voutilainen sanoi.
Voutilaisen mukaan syy siihen, ettei hän tullut valituksi, on "oirehtivissa" äänestäjissä.
- Minun mahdolliset äänestäjät ovat niin oirehtivia, etteivät he tiedä, mitkä vaalit ovat käynnissä tai sitten he eivät ole löytäneet äänestyspaikalle, Voutilainen harmitteli illalla kello 23:n jälkeen.
- Tai sitten yksinkertaisesti minusta ei ole tykätty. Harmittaa hyvin paljon muiden köyhien puolesta, hän lisäsi.
Voutilainen sanoi jatkavansa elämäänsä ilman valtuustopaikkaa niin kuin ennenkin.
- Eihän tässä mitään muutosta ole tulossa. Tänään kävin juoksemassa ja eilen nostin puntteja. Huomenna menen hiihtämään, jos on lunta, Voutilainen totesi.
Ilman kunnollista romahdusta ei kukaan häviä vaaleja (siis myönnä häviävänsä koska muutkaan eivät myönnä) = Kartelli.Kyllä vaalien voittaja on se puolue jolla on suurin kannatus. Ei missään muussakaan tapauksessa voittaja ole se joka parantaa eniten tai häviää vähiten.
Kokoomus on ehdottomasti vaalien voittaja, koska sai suurimman kannatuksen. Persuja voidaan pitää voittajana kun kannatus nousi noin paljon edellisistä kuntavaaleista, mutta millä helvetin ilveellä Demarit ja Keskusta ovat voittajia? SDP on hävinnyt kaikki vaalit sen jälkeen kun Urpilainen on tullut puheenjohtajaksi, mutta jostain syystä kaikki häviöt ovat olleet torjuntavoittoja ja nyt tällä kertaa torjuntavoittokin nousi jo voitoksi.
Tuomas Enbusken ajattelu jää kyllä pahasti puolitiehen, kun hän väittää, että kuntapäättäjien vallan lisääminen merkitsisi sitä, että ihmisten annettaisiin itse oikeasti päättää elämästään.Aika hemmetin hyvä näkökulma äänestysprosenttiin.
http://www.hs.fi/kotimaa/Äänestysprosentti+oli+yllättävän+korkea/a1305611085338
Jos ihmisille annettaisiin oikeasti valta päättää asioistaan, niin ravintoloiden omistajat saisivat päättää vapaasti ravintoloidensa aukioloajoista. Kiinteistöjen omistajat puolestaan päättäisivät siitä, saako heidän tiloissaan pelata uhkapelejä.Entäs jos kokeilisi jotain niin rohkeaa, että antaisi ihmisten oikeasti päättää elämästään.
Viime aikoina valtio on lähinnä antanut kunnille uusia tehtäviä.
Miksi kunnille ei voisi samalla antaa isompaa verotusoikeutta, sekä oikeutta päättää jopa moraalisista käytännön asioista, kuten ravintoloiden aukioloajoista tai uhkapelin laillisuudesta.
Se ei olisi kansanvaltaa, vaan kansan valtaa, oikeutta päättää omista rahoistaan ja elämästään.
Enbuske on näköjään samaa mieltä äänestämisen merkityksettömyydestä kuin Juha Kettunen.On aivan käsittämätöntä, että 60 prossaa suomalaisista tuhlaa vähintään vartin elämästään johonkin, jolla ei oikeastaan ole heidän elämälleen merkitystä.
Yhdellä äänellä ei nimittäin ole väliä. Eikä pidäkään olla.
http://juhakettunen.blogspot.com/2008/09/vaalit-tuloo-mit-tehr.htmlNiin tai näin, muista, että edustuksellisessa demokratiassa yksilön äänellä ei ole paskankaan väliä. Kunnallisvaaleissa pienemmillä marginaaleilla on enemmän merkitystä kuin eduskuntavaaleissa, mutta kylmä tosiasia on, että tyhmän enemmistön ääni ratkaisee. Mieti kaksi kertaa, haluatko tukea järjestelmää, jossa tyhmän enemmistön valtaan äänestämä poliittinen eliitti päättää sinun yksityisasioistasi ja sinun rahoistasi – sinulta mitään koskaan kysymättä.
Niinhän se yleensä on. Mitä ihmeen merkitystä on tavallisten lappeenrantalaisten elämän kannalta sillä, että valitaanko kaupunginvaltuustoon kepun listoilta Matti Ahvonen vai Kyösti Harju?Yksi ääni ratkaisee 77 kunnassa
Niin että turhaahan se äänestäminen on niin.
72 000 asukkaan Lappeenrannassa Matti Ahvonen sai viimeisen valtuustopaikan 161 äänellä. Kyösti Harju jäi varalle 160 äänellä.
Enbuske on varmaan ainoa suomalainen toimittaja jonka kirjoitukset ei jätä vitutusta päälle, vaan jotain aikalailla päinvastaista. Taattua tyyliä Tuomakselta. Ja monesta kohtaa olen jopa samaa mieltä hänen kanssaan.Aika hemmetin hyvä näkökulma äänestysprosenttiin.
http://www.hs.fi/kotimaa/Äänestysprosentti+oli+yllättävän+korkea/a1305611085338
Kyllä joillekin on väliä kuka puolueesta pääsee. Aamulla radiouutisissa haastateltiin Lieksan demarien puheenjohtajaa joka arveli yhdeksi syyksi puolueen äänimäärän (ilmeisesti) rajuun laskuun kunnassa maahanmuuttajan ottamisen listalleen. Oli kuulemma useampikin tullut torilla valittelemaan, että "mielelläni sinua äänestäisin, mutta kun se ääni voi hyödyttää sitä yhtä... On kuulemma työttömyysvaltaisessa kunnassa liian kova paikka mamuehdokas.Niinhän se yleensä on. Mitä ihmeen merkitystä on tavallisten lappeenrantalaisten elämän kannalta sillä, että valitaanko kaupunginvaltuustoon kepun listoilta Matti Ahvonen vai Kyösti Harju?
Kolme plus joku venäläisperäinen.Kyllä joillekin on väliä kuka puolueesta pääsee. Aamulla radiouutisissa haastateltiin Lieksan demarien puheenjohtajaa joka arveli yhdeksi syyksi puolueen äänimäärän (ilmeisesti) rajuun laskuun kunnassa maahanmuuttajan ottamisen listalleen. Oli kuulemma useampikin tullut torilla valittelemaan, että "mielelläni sinua äänestäisin, mutta kun se ääni voi hyödyttää sitä yhtä... On kuulemma työttömyysvaltaisessa kunnassa liian kova paikka mamuehdokas.
Tietääkö Kouvo oliko siellä useampikin maahanmuuttaja ehdokkaana?
No jos olisit lappeenrantalaisena itse äänestänyt noista kahdesta toista, niin todennäköisesti haluaisit että nimenomaan se äänestämäsi olisi päässyt valtuustoon. Ehkä siksi että tunnet hänet henkilökohtaisesti tai tiedät hänen muuten ajavan juuri sinun tai asuinympäristösi asioita. Kunnallispolitiikassa mennään jo aika tarkalle tasolle mitä vaikuttamiseen tulee. Luulisi tällä olevan merkitystä.Niinhän se yleensä on. Mitä ihmeen merkitystä on tavallisten lappeenrantalaisten elämän kannalta sillä, että valitaanko kaupunginvaltuustoon kepun listoilta Matti Ahvonen vai Kyösti Harju?
Näkökulma: Demarit täysin eksyksissä
"Hoppee ei oo häppee"-hokema on kuultu jo niin useasti ja niin monen demaripomon suusta, että kuulijan myötähäpeän tunne puskee otsasta läpi. Vaikka SDP:n puoluejohdossa tai puoluetoimistossa onkin jotain näin fiksua tullut keksittyä, niin sitä kannattaisi käyttää säästellen. Kiitos.
Tosiasiassa SDP:n kuntavaalitulos oli nyt historian huonoin. Vuonna 1992 SDP sai kuntavaaleissa äänistä 27,1 prosenttia ja sen jälkeen prosentit ovat olleet 24,5, 23,0, 24,1, 21,2 ja nyt 19,6 prosenttia. Kovin kevyesti SDP:n johto on tappionsa julkisuudessa sivuuttanut. Demareille on tulossa tavaksi, ettei vaalitappioita käsitellä ja analysoida avoimesti. Karkein esimerkki on kuluvan vuoden presidentinvaalit, joissa SDP:n romahdustulos huitaistiin selittelemättä sivuun ja "katsottiin eteenpäin tulevaisuuteen".
Virheistä on kuitenkin vaikea oppia, jos asioita ei analysoida. Suuren kansanliikkeen, niin kuin sosiaalidemokratia on, tulisi keskustella asioistaan myös avoimesti, niin että jäsenet ja kannattajatkin voivat osallistua. Nyt SDP vaikenee kuin muumio.
Demareiden kunnallisvaalikampanjan loppu oli kauheata katseltavaa. Puoluejohto oli pysyvässä krampissa haastamassa muita yksityistämisestä, jota kukaan muu ei ollut esittämässä. Viimeisissä television vaalidebateissa puheenjohtaja Jutta Urpilaiselta alkoi maltin lisäksi mennä tolkku, hän möykkäsi toisten päälle puhumisesta, vaikka olisi pitänyt keskittyä asiaan. Pohjanoteeraus oli Urpilaisen yhdelle palkkatyöntekijäryhmälle, lääkäreille, esittämä velvoite pakkotyöhön terveyskeskuksissa.
Demareiden kampanjassa heijastui ylipäätään vieroksunta pienyrittäjiä ja itsensä työllistäjiä kohtaan. Vain kuntatyöntekijät olivat hyviä, paitsi lääkärit, joille sopisi pakkotyö.
Pakon ja sääntelyn kanssa hekumoiminen ei sovi työväenliikkeelle, joka on syntymästään asti ollut ennen kaikkea vapausliikettä. Työväenpuolueen tärkein tavoite oli vapauttaa torpparit ja työläiset isäntiensä pakkovallasta. Vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus. SDP:n johdon olisi syytä katsoa tarkasti mikä sana tässä kolmiyhteydessä on ensimmäisenä.
Suomen työväenliikkeen alkuvuosien keskeiset vaikuttajat olivat yksityisiä pienyrittäjiä, esimerkiksi suutareita ja räätäleitä. Heillä oli suurempi vapaus ajatella ja keskustella kuin työnantajan ikeessä puskevilla kanssaihmisillään. Tätä hienoa perintöä SDP:n johto on kuntavaalikampanjassaan ollut vahvasti tuhoamassa.
Ajassa on suuri yhteiskunnallinen tilaus nykyaikaiselle ja avarakatseiselle palkansaajapuolueelle. Suomalaisurheilijat ovat järjestäytyneet SAK:hon, NHL:n miljonäärijääkiekkoilijat taistelevat työehdoistaan. Työmarkkinat ovat muuttuneet kovaksi paikaksi kaikille palkansaajille, koulutuksesta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.
SDP ei ole vieläkään herännyt nykyajan yhteiskuntaan. Demarit elävät henkisesti 1970-luvun alun työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Se on iso häppee.