On aika mukavaa voida laittaa lapsi miettimättä siihen kouluun, joka liki sattuu olemaan. Enpä haluaisi olla helsinkiläisten housuissa: joutua nyt miettimään, missä kannattaa asua voidakseen laskelmoida ekaluokkalainen kuplaan, jossa tämä ei takuulla törmäisi lapsiin toisenlaisista yhteiskuntaluokista ja sosiaalisista todellisuuksista.
Kaikki eivät tietysti Helsingissäkään voi valita, mihin kouluun lapsensa laittavat. Toivon niiden, jotka voivat valita, lopettavan sen valitsemisen heti. Valitsemisesta seuraa huono yhteiskunta. Eriytyminen.
Olen aina ihmetellyt mitä ne asevelvollisuusintoilijat horisevat väittäessään, että vain armeijassa (mies)ihminen joutuu samaan huoneeseen koko ikäluokan kanssa. Minä kun olen luullut sen olevan peruskoulun idea. Omakin orastava yhteiskunnallinen ajattelu pääsi puhkeamaan juuri luokkahuoneessa. Hiljalleen iän karttuessa alkoi avautua luokkatovereiden kotitaustat ja niiden merkitys.
Mitä se hyvä koulu edes tarkoittaa? Hyviä ja huonoja opettajia lienee kaikkialla. Seitsenvuotiaat lapset tuntuu puolestaan aika julmalta jakaa jo lähtötelineissä hyviin ja huonoihin. Vaikka huono-osaisuus onkin periytyvää, eivät kaikki köyhien, päihdeongelmaisten ja syrjäytyneiden lapset ole menetettyjä tapauksia. Minä ainakin antaisin heille mahdollisuuden. Ihan siinä viereisessä pulpetissa.
Valitessaan lapselle ”hyvää koulua”, hyväosaiset vanhemmat valitsevat lastensa koulutovereiden vanhemmiksi kaltaisiaan ihmisiä. Käyttäisivät mieluummin saman energian siihen, että niille lähikoulun lapsille, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa, löytyy riittävästi erityistä tukea. Saataisiin koulurauha luokkaan ja yhteiskuntarauha luokkayhteiskuntaan.
Jos ei koulumatkalla kestä nähdä yhtä sekakäyttäjää bussipysäkillä, mitä hyötyä on kielikylvyistä! Erilaisuuden kohtaaminen lienee aidon kansainvälisyydenkin alfa ja omega. Minusta on pelottavaa, jos koulutettu väki yrittää eristäytyä puhtaisiin ja puhdistettuihin kaupunginosiinsa tietoisina siitä, mitä ihmisistä kertoo se onko heidän asuntoalueensa nimen etuliitteenä määre ”etelä” vai ”pohjois”.
Jotenkin minä lukioiden osalta ymmärrän herkemmin, miten syntyvät rankkeeraukset kaupungin koulujen kesken. Niihin sentään lapset pyrkivät edes päällisin puolin omilla ansioillaan eli koulutodistusten perusteella. Peruskouluun valikoidutaan vanhempien varallisuuden perusteella. Se on tosi epäreilu valintakriteeri.
Onneksi tämä koulujen välinen yhteiskuntaluokkaperäinen eriytyminen on toistaiseksi perin helsinkiläinen ilmiö. Tampereella harva edes tulee kysyneeksi, onko lähikoulu hyvä tai että mihin kouluun aiotte lapsen laittaa. Ei moista tarvitse vielä miettiä, vaikka asuinalueiden välillä eroja toki löytyy. Yhtään ei ole leimattu huonoksi.
Hyvistä kouluista ei ole tasa-arvon ystävälle iloa jos huonoja löytyy. Joko kaikki tai ei mitään. Joko suomalaiset koulut ovat kauttaaltaan hyviä tai koko meidän hieno systeemi on mennyt ihan pipariksi.
