Aivan oikein. Colonin C3B:tä nimitettiin Panssarivaunuksi kun autoon asennettiin aluksi järkyttävän painoinen moottori mikä teki autosta hitaamman jopa kuin Lifesta kauden 1990 Phoenixissa.
Auton painosta tuntuvaa jälkeä sai myös ostoskeskuksen radan pinta kun Coloni ja Life käyttivät autojaan siellä ennen esikarsintaa. Ohjaus ei toiminut oikeastaan ollenkaan ja autojen osien elinikä oli erittäin lyhyt ja moottori painoi toistasataa kiloa enemmän kuin McLarenin Hondan moottori mikä yhdessä muiden autojen osia raskaamman rungon kanssa tekivät siitä käytännöllisesti liikkuvan tankin.
Toki Subaru toi myöhempiin kilpailuihin onneksi edes jonkin verran kevyemmän evoluutiomallin joka pystyi jo jättämään Lifen taakse ja sen hevosvoimaraja nousi sentään yli 500:n, mutta jäi alle 600 hevosvoiman parhaimmillaan. Auto painoi silti enemmän kuin monet muut mallit muista talleista.
Vasta Fordin moottorit ja auton vähäiset päivitykset C3C:n myötä toivat vauhtia enemmän. Vielä kauden alkaessa edes jotenkin toimiva kokonaisuus oli kauden 1990 lopussa muisto vain. Tallissa oli vain kuljettajat, 6 mekaanikkoa, mainosmanageri ja tallipäälikkö itse. Ainoat ketkä olivat saaneet palkan tallissa kauden päättyessä olivat vain tallipäälikkö ja mainosmanageri.
Maksamattomiin palkkoihin ja yleiseen surkeuteen vedoten suurin osa mekaanikoista lähtikin tallista. Loput mekaanikot jäivät tallin vain Colonin myytyä toisen autoista ja maksettua sen hinnalla mekaanikkojen palkat. Kaikesta huolimatta Colonilla oli kuitenkin eräs etu puolellaan muihin talleihin. Se käytti mekaanikkojen ja insinöörien puolella usein nuoria harjoittelijatason mekaanikkoja joilla oli jo todistus ja työkokemusta.
Tämä siis erona työharjoitteleviin mekaanikkoihin. Se mahdollisti kauden alussa 12 vakituisen mekaanikon lepuuttamisen kilpailujen välillä ja loi uraa myöhemmille mekaanikoille.
