Unohdin muuten mainita aamuöisestä löydöstäni: jääkaapissa oli avonainen maitopurkki, jonka Parasta ennen -päiväys oli merkitty 24.6. En kuitenkaan huomannut päiväystä heti, vaan nappasin purkin, vein sen yläkertaan ja olin jo kaatamassa siitä aamiaismurojeni sekaan. Voin kiittää onneani siitä, että pidin purkkia juuri niin päin, että satuin näkemään päiväyksen.
Oli niin pimeää (koska en jaksanut laittaa valoja päälle; tietokoneen näytön valo oli riittänyt vallan mainiosti), etten nähnyt purkin sisälle, mutta tuoksu oli lievästi sanottuna mielenkiintoinen. Järkytyin niin pahasti, että unohdin purkin pöydälle kolmeksi tunniksi.
Tajuttuani aamuviiden aikaan, että kuukausi sitten purkitettu maito tönötti vieläkin pöydälläni, lähdin kaatamaan sitä pois. En jaksanut vieläkään rämpätä valojen kanssa, joten kaadoin sisällön lavuaariin puolipimeässä keittiössä. Ensin purkista tuli pelkkää kellertävää vettä, jolloin epäilykseni heräsi: oliko purkissa maitoa ensinkään?
Vastausta ei tarvinnut odottaa pitkään, sillä tarpeeksi purkkia kallistettuani valtavat valkoiset limaklöntit alkoivat putoilla purkin suulta. Hetken aikaa vuorottelin kallistamisen ja vedellä lantraamisen välillä, kunnes sain purkin jotenkuten sisäpuolelta puhtaaksi. Lähdin takaisin yläkertaan ja raportoin asiasta toisaalla saaden niin innostavaa palautetta, että päätin kirjoittaa teille lyhytroma(a)niversion aiheesta.
Tarinan opetus on, että minun pitäisi ostaa uusi maitopurkki.