Seiväs. Koukutuin jo silloin, kun Kozakiewicz, Vigneron, Houvion, Poljakov ja Quinon kilvan paransivat maailmanennätystä. Sitten tuli Bubka ja tylsistytti ennen niin tasaisen ja korkeatasoisen voittotaistelun. Onneksi sekin aikakausi loppui aikanaan. Ja heti perään tuli mukaan naisten seiväshyppy, joka entisestään paransi lajin estettisiä arvoja. Isinbajevalla on varmaan täydellisin hyppytyyli jota kuunaan on nähty. Suorastaan tanssillinen kauneudessaan.
Tykkäsin muinoin juoksulajeista. Enämpi pidemmistä matkoista 5km ja 10km taisi olla suosikkeja. No siinä oli Vireenillä ja kumppaneilla oma merkityksensä. Myöhemmin tykästyin myös 800 ja 1500m juoksuihin. Taitaa yleisesti olla niin, että 100 m juoksusta puhutaan eniten...omiin suosikkeihin se kuitenkaan ole kuulunut. (eikä myöskään 200m tai 400m). 110 aidat taas menettelee.
Heittolajeja on tietty myös seuranut tiukasti. Keihäänheitto ja kuulan pökkäys kaiketi ensimmäisinä.
Hypyistä tykkäsin korkeudesta ja seipäästä eniten. Tosiaan jälkimmäisessä oli huimia kisoja ennen Bubkan ("sentti kerrallaan ME") dominointia.
Kenttälajit saattais olla jos näytettäisiin.. vaikka pituus. Pikajuoksut on liian nopeasti ohi, maratonit ja kävelyt on mukavia sohvalla nukkuessa mutta vastasin silti pidemmät kentänkiertojalit, vaikka meneekin yleensä typeräään kiriratkaisuun, toisin kuin lyhemmät ja pidemmät matkat jotka vedetään rajalla alusta loppuun.
Keskimatkat ovat nousseet suosikeiksini, oikeastaan Rudishan ansiosta. Mutta ovathan ne muutenkin hienoja. Sen verran lyhyitä, että ovat vielä kovavauhtisia mutta tarpeeksi pitkiä että tarvitaan jo kestävyysominaisuuksia ja vähän taktiikkaakin. Pidän myös mies miestä vastaan meiningistä enemmän kuin omilla radoilla juoksemisesta. Ja onhan se hienon näköistä, kun vedetään pari kierrosta rataa jumalatonta vauhtia ympäri.