Känninen pelaaja kentälle, örvellysmatka palkinnoksi, tulitikkuaskin kokoisia ohjelappuja... - tuore kirja maalaa oudon kuvan Gösta Sundqvistin valmennustaidoista
- Jouduin tekemään tiettyjä valintoja musiikin ja jalkapallon välillä. Jalkapallo on vienyt voiton siinä mielessä, että sitä pystyn tekemään ja minun on pakko tehdä sitä täyspäiväisesti. Musiikin ja nämä muut jutut huitaisen vasemmalla kädellä. Jalkapallossa olen äärettömän tosissani.
Näin tarinoi Gösta Sundqvist Ylen haastattelussa vuonna 1991.
Oliko asia todella noin?
Ei ollut, ainakaan tuoreen Gösta Sundqvist - Leevi and the Leavingsin dynamo -teoksen (Into) kirjoittaneen Timo Kalevi Forssin mukaan.
- Gösta osasi käyttää Leevi and the Leavingsilla ja radio-ohjelmillaan saavuttamaansa julkisuutta taitavasti jalkapallon hyväksi. Hän nosti lähes kaikissa vuoden 1985 jälkeen tehdyissä Leevi and the Leavings -haastatteluissa jalkapallon esiin, Forss kirjoittaa.
- Tyypillinen Göstan väite oli, että jalkapallo on hänelle tärkeintä elämässä ja musiikkia hän tekee harrastuksenomaisesti siinä sivussa, vaikka kaikki tiesivät, että asia oli todellisuudessa juuri päinvastoin.
Joka tapauksessa Sundqvist suhtautui jalkapalloon intohimoisesti. Hän perusti vuonna 1985 oman seuran, Johanneksen Dynamon.
Sundqvist oli toiminnan sielu ja sydän. Hän visioi, valmensi ja toimi rahoittajana sekä rahankerääjänä.
- Me ollaan nyt neljännessä divisioonassa pelaava joukkue, jonka siis kyllä omistan ja tulen pitämään huolta, että omistan kun se pelaa joskus vielä liigassa, Sundqvist kertoi Ylelle vuonna 1991.
- Sinne päin ollaan menossa kovaa vauhtia. Taivas on kattona tuolle joukkueelle.
Forssin kirjassa on noin 20 sivun kappale, joka käsittelee Dynamoa sekä perkaa erityisesti Sundqvistin persoonallista otetta valmentamiseen ja joukkueen käsittelyyn.
Sundqvist kävi Palloliiton kursseilla, kouluttautui a-valmentajaksi ja ihaili Martti Kuuselaa sekä Antti Muurista. Kirjassa esiintyvät dynamolaiset eivät kuitenkaan maalaa kovin kaunista kuvaa Sundqvistin osaamisesta.
- Eivät ne kurssit mitenkään näkyneet Göden toiminnassa, pamauttaa Raimo Lehtinen, Dynamon ydinpelaaja.
- Emme treenanneet mitään kuvioita koskaan. Homma meni vähän naureskeluksi. Välillä vedettiin raivokkaasti kääpiökävelyä kaksitoista minuuttia Uimastadikan mäessä, sitten pariin viikkoon ei tehty oikein mitään.
Kaide Järvinen muistaa Sundqvistin jakaneen pelaajille valtavasti vastuuta.
- Gösta loi vain olosuhteet, ja jätkien piti itse tehdä loput.
Peter Lundström, Palloliiton nykyinen kilpailupäällikkö, muistelee, että treenit olivat yleensä pelkkää pelaamista.
- Kurssien jälkeen hän saattoi poikkeuksellisesti vetää jonkun harjoituksen.
Sundqvistin valmennuksellisena aseena toimivat tulitikkuaskin kokoiset muistilaput, joita hän antoi peliä edeltävissä harjoituksissa.
- Gösta jakoi lappuja vain joillekin pelaajille, Lundström kertoo.
- Hän oli saattanut kirjoittaa kolme tai neljä ranskalaista viivaa. Viesti oli: keskity näihin asioihin pelaamisessasi.
Monivuotinen luottopelaaja Joni Hammaren mainitsi Urheilusanomien haastattelussa vuonna 2013 auktoriteettivajeen.
- Kaikki eivät pelanneet joukkueelle. Liian suuri osa pelaajista oli Göstan yläpuolella ja teki, mitä tahtoi, Hammaren kertoi.
- Joukkueessa oli niin hyviä pelaajia, että olisimme saavuttaneet nähtyä enemmänkin, jos meillä vain olisi ollut valmentaja.
Sundqvist luotti tähtiinsä, tuoreen kirjan mukaan vähän liikaakin. Lehtinen muistaa päässeensä nurmelle humaltuneena venähtäneen Kotkan-reissun jälkeen.
- Homma meni vähän pitkäksi, ja lähdin Kotkasta aamudösällä kahdeksan maissa, Lehtinen kertaa.
- Olin juonut dösässä puoli pulloa Kossua. Fiilis oli hyvä, enkä tuntenut olevani missään kännissä. Viina varmaan dunkkasi kuitenkin komeasti.
Sundqvist odotteli Lehtistä kentällä.
- Göde katsoi minua ja kysyi: ’Oletko juonut jotain?’ Vastasin juoneeni puolikkaan Kossun. Gösta vastasi: ’Aloita omalta paikaltasi.’ Muut jätkät katsoivat tilannetta monttu auki. Tein matsissa kaksi byyriä.
Sundqvist hilasi Dynamon kahdeksannesta divisioonasta kolmanteen. Hän loi erinomaiset olosuhteet seuransa toiminnalle ja houkutteli jatkuvasti parempia pelaajia.
- Gösta rakensi joukkueensa pitkälti rahalla. Leavings-levyjen myydessä kultaa Gösta laittoi omia rahojaan kiinni jalkapalloon ja osti joukkueelleen kovia pelaajia ylemmiltä sarjatasoilta, Forss summaa.
- Valmentajana Gösta oli samanlainen itseoppinut jääräpää kuin musiikintekijänäkin. Palloliiton kursseista huolimatta hän teki aivan omia ratkaisujaan.
Kun nousu kolmoseen toteutui, Sundqvist vei joukkonsa palkinnoksi Eerikkilän urheiluopistolle. Sundqvistin futisromanttisena ajatuksena oli katsella hänen ihannoimansa Hollannin maajoukkueen pelaamista porukalla.
- Göde istui yksin siellä auditoriossa, Lehtinen muistaa.
- Kaikki jätkät olivat dokaamassa. Osa heitti keihästä sisätiloissa, osa ampui lutkulla lokkeja. Lopputuloksena oli hajonneita ikkunoita, keihäällä tuhottu lattia ja pihalla pari kuollutta lokkia.
Rajat tulivat vastaan, monellakin tavalla, ja Sundqvistin futisliekki alkoi hiipua. Kolmosdivari jäi Dynamon korkeimmaksi tasoksi.
- Se näkyy, että olen panostanut muihin asioihin enemmän. En ole sydänjuuriani myöten pannut itseäni likoon jalkapalloon tällä kaudella, Sundqvist kertoi Rumballe vuonna 1995.
- Kaikella on oma aikansa, ja nyt on Dynamon vuoro odotella vähän sivussa.
Myöhemmin samana vuonna Dynamo yhdistyi FC Norssin kanssa. Syntyi Atlantis FC, josta tuli lopulta liigaseura ja Suomen cupin voittaja.
Sundqvist keksi Atlantis-nimen mutta lopetti valmennushommat ja vetäytyi vähitellen myös seuran taustatoiminnasta.
- Syitä jalkapallon jättämiseen oli useita: taloudellinen kuormittavuus, Göstan terveys sydäninfarktiriskeineen ja se seikka, että hän ei ollut enää joukkueen johtaja, Forss tulkitsee.
- Göstan kaltaiselle ylikersantille olisi ollut vaikeaa alistua toisten tahtoon jalkapallojoukkueessakaan
