The Ketju

[jjv]

[*]Kookkaan peilin asennus makuuhuoneeseen
[/LIST]

Kattoon?

 

[PuoliPöhkö]

Kattoon?

Ei sinne tarvi enempää peilejä ripustella.
Lipaston yläpuolelle - siihen sensijaan kuulemma tarvitsee. Vaakaan.

 

[Alli&Talli]

Siitä, että kirjoitat liian pitkästi eikä kukaan (eli minä) jaksa lukea kuin vähän alkua.

Kiitos, pyrin olemaan jatkossa itseäni lyhyempi.

Minusta ei ole äidiksi.

OK!

Ei muuta ku pullaa uuniin, kyllä se siitä. Ei asia miettimällä kummene.

Konkretiaa, kiitos. Tällä mennään!

Minusta tuntuu (=mutu), kun mietit olisiko sinusta äidiksi osoittaa, että sinusta tosiaan olisi äidiksi.

Masennusten ja muiden mahdolllisten ongelmien varalle olisi hyvä olla tukiverkko eli esim. jomman kumman vanhemmat tukena jne. Toki virallisiakin kanavia myöten saa tukiverkon "pahojen päivien varalle".

En tosin ole vielä äiti itsekään. Ja ei ehkä näillä munaskokkeleilla heti äidiksi pääsisikään.

Jee! Minusta tulee äiti!! Iso halinusu sulle vihtakinttu!

Parrua tunneliin - turrua panneliin!
Pullat uuniin - Ullat puuniin!

Tunteet syvenee vaan. Tekemisen kautta voittoon! Uuh, panit mut ihan hyytelöksi.

 

[PuoliPöhkö]

Love is in the air

 

[DSQ]

Onpas glamouria. Noin monta tähteä...

 

[PuoliPöhkö]

Ei tule heti mieleen kertaa, jolloin oman paskan haju olisi etonut näin.
Nyt pitäis päästä äkkiä pyyhkimishommiin.

 

[maradona]

Jännät paikat on kyllä silloin, kun on sukuloimassa ja kostean illan jälkeisenä iltapäivänä mahakivun ollessa päällä miettii että onkohan tässä nyt kyse siitä että maha haluaisi täytettä vai tyhjennystä. Kuulemma.

 

[Albert Oil]

Ahdistaa, kun en tiedä haluanko lapsen vai en.
Mistä tiedän, olisiko minusta äidiksi?

Työkaveri on vakavissaan antanut kaksi vahvaa vakuutusta, kun olen häneltä tivannut perusteluja lasten hankintaan:
1) Ne käy sua katsomassa vanhainkodissa
2) Ne kuskaa sua 15 vuoden kuluttua mopoautolla baariin

Tuskin maltan odottaa.
Siinä ei paljon paina se fakta, että lapset huutaa ja haisee ja että pidän niistä todella, todella vähän.

 

[burb]

Siinä ei paljon paina se fakta, että lapset huutaa ja haisee ja että pidän niistä todella, todella vähän.

Et pidä kilpailutilanteesta?

 

[tmoi]

Ahdistaa, kun en tiedä haluanko lapsen vai en.
Koskaan en ole varsinaista vauvakuumetta potenut, mutta koska ikää on jo 29v, pakostikin miettii näitä lisääntymisasioita. Mistä hitosta sen tietää, onko järkeä lisääntyä vai ei? Mies on sitä mieltä, että "en minäkään vielä lapsia haluaisi, mutta joskus" ja olen yrittänyt selittää, että montaa vuotta ei ole aikaa asiaa miettiä, vaan päätös pitäisi pian tehdä.

Yhdessä ollaan oltu 9 vuotta ja parisuhteemme voi hyvin, töissä käydään, vapaa-aikamme vietetään pääosin kotona kissojen ja koirien kanssa. En ryyppää enkä rellestä, vaan viihdyn loistavasti kotona.

Minua vaan niin kovasti pelottaa mm. nämä asiat:
-miten jaksaisin valvomiset? Jo parinkin huonosti nukutun yön jälkeen olen lähes toimintakyvytön höperö, miten minun kävisi parin vuoden pätkissänukkumisen jälkeen?
-sairastin parikymppisenä masennusta, iskisikö se uudestaan?
-miten rankalta tuntuisi luopua rauhallisista "katsotaan joku hyvä leffa" tai "luen kirjaa kaikessa hiljaisuudessa" -illoista? Eli olenko tottunut liian "helppoon" elämääni jo liikaa?
-jaksaako mies tehdä töitä kahden edestä, jotta talous ei kaadu vauvan myötä?
-kun lapsi kasvaa, mitäs jos sitä kiusataan koulussa tai jos se ei koskaan saa sisaruksia, kasvaako siitä automaattisesti itsekäs pirulainen tai mitäs jos kaikkemme yritämme ja silti siitä kasvaa vastuuton aikuinen joka kaahaa autolla, menettää luottotietonsa ja potkii mummoja kadulla

Joskus melkein toivon, että gyne sanoisi, etten voi koskaan saada lapsia, joskus taan toivon ehkäisyn pettävän, jotta loppuisi tavalla tai toisella tämä päivittäinen jahkaaminen.

Olen elämääni tällä hetkellä tyytyväinen, joten miksi ottaisin riskin, että kaikki meneekin pieleen? Silti minua vaivaa se ajatus, että jos nelikymppisenä kaduttaa ja/tai mies elää katkerana kun ei saanutkaan kokea isyyttä. Onko tämä jotakin kolmenkympin kriisiä?

Stressaan helposti asioista ja olen miestänikin moneen kertaan pelotellut sillä, miten vaikeita jotkut vauvat ovat. Miehen mielestä ajattelen liikaa vain negatiivisia puolia eikä hän osaa nähdä mahdollista raskautumistani minään ongelmana (hullu!).

Joo, ehkä ihan tyhmiä ajatuksia, mutta olisin tosi kiitollinen, jos joku osaisi neuvoa, mistä sen tietää kannattaako lasta yrittää tai missä tapauksessa kannattaa vain suosiolla jatkaa lapsetonta elämäänsä? Mistä tiedän, olisiko minusta äidiksi?

Ilman muuta on. Tietysti kannattaa yrittää lasta. Täytyy kuitenkin muistaa, että niitä ei myöskään niin vaan välttämättä tehdä. Vaikka alulle panoa harrastaisikin useasti. Ja kuten Nomikin mainitsi, on olemassa erittäinkin hyviä tukiverkkoja huonompien aikjoen varalle, kunhan muistaa sitä rohkeasti pyytää. Ei kun tupa täyteen temmeltäviä summereita :ahem::ahem:.

Osaa sitten arvostaa ne rauhalliset kirjanlukuhetket entistä ylemmäs

 

[Alli&Talli]

Niin. Kyllä vielä 50 vuotta takaisinkin kylmiä öitä tavisin oli. Ei lainkaa ollut ihmeellistä se, että keittiössä lattialla olevassa vesiämpärissä aamulla oli jääriite päällä. Eli lämpö oli reilusti pudonnut yön aikana alle nollan. Siitä sitten tuli hellaan ja tupa lämpiämään. ja myös ruuankanssa oli vaikeuksia. Usein lehmä oli ummessa talvella kun sillekkään ei heinää riittänyt ja myös kauran jauhot oli lopussa. Oljilla jatkettiin heinää. Ja leppäkerpoja tehtiin talveksi. Mistä lehmä ei tykännyt mutta lammas sentään niitä söi. Ja myös senkin tähden että lehmä haluttiin poikivan vasta kun keväällä jolloin olisi uuttta ruohoa. No sekään ei läheskään aina onnistunut. Sodan jälkeen maaseudulla oli kyllä todella tiukkaa. Muista vielä hyvin kansakoulua käyvät lapset joille ei tahtonut löytä sellaisia vaatteita joissa olisi tarjennut pakkasellasella. Kunta lahjoitti kaikista köyhimmille muutamia numeroita suuret monot muutaman vuoden välein. niissä sitten kuljettiin jopa myös kesät kun muita kenkiä ei ollut. Koulussa ei ollut kouluruokailua. Vaan villasukan sisällä olevalla maitopullolla ja voileivällä piti selvitä koulupäivä.

 

[PuoliPöhkö]

Niin. Kyllä vielä 50 vuotta takaisinkin kylmiä öitä tavisin oli. Ei lainkaa ollut ihmeellistä se, että keittiössä lattialla olevassa vesiämpärissä aamulla oli jääriite päällä. Eli lämpö oli reilusti pudonnut yön aikana alle nollan. Siitä sitten tuli hellaan ja tupa lämpiämään. ja myös ruuankanssa oli vaikeuksia. Usein lehmä oli ummessa talvella kun sillekkään ei heinää riittänyt ja myös kauran jauhot oli lopussa. Oljilla jatkettiin heinää. Ja leppäkerpoja tehtiin talveksi. Mistä lehmä ei tykännyt mutta lammas sentään niitä söi. Ja myös senkin tähden että lehmä haluttiin poikivan vasta kun keväällä jolloin olisi uuttta ruohoa. No sekään ei läheskään aina onnistunut. Sodan jälkeen maaseudulla oli kyllä todella tiukkaa. Muista vielä hyvin kansakoulua käyvät lapset joille ei tahtonut löytä sellaisia vaatteita joissa olisi tarjennut pakkasellasella. Kunta lahjoitti kaikista köyhimmille muutamia numeroita suuret monot muutaman vuoden välein. niissä sitten kuljettiin jopa myös kesät kun muita kenkiä ei ollut. Koulussa ei ollut kouluruokailua. Vaan villasukan sisällä olevalla maitopullolla ja voileivällä piti selvitä koulupäivä.

OK!

Mulla olis ylimääräinen lämpömittari jos on tarvetta. Vauvoja ei ole tarpeen jäädyttää.

 

[Alli&Talli]

Kävin suurin odotuksin syömässä miselintason ravintolassa, 2 kuukauden mittaisen pöytävarausjonon odotettuani. Petyin – Ei pelisilmää, kiskurihinnat ja huono asiakaspalvelu!
Kehoitan välttämään, vuoden 2012 ravintolapalkinto on selvästi mennyt hattuun!

Jättikatkarapuannoksessa kokonaista kolme erittäin pientä ”jättirapua” ja kolme krutongin palaa muotoon aseteltuna, kolme pisaraa majoneesia ja muutama mikrosalaatin lehti, joka alkuruokaannoksenakin annoksena täysin vitsi.
Henkilökunnan viisastelu annoksen alkuruoka-statuksesta ei myöskään parantanut asiakaskokemusta. Koskematonta annosta ei saanut palauttaa mikä on säälittävää.

Annos oli mikroskooppinen hintaansa nähden, pettymys oli välitön sen nähtyäni. Kysyin vielä ennen tilaustani että onko siinä syötävää, sillä olin todella nälkäinen. Syötävää siinä kuulemma olisi.
Pyysin palauttaa annoksen välittömästi sen nähtyäni, enkä ollut koskenut siihen. Tarjoilija kävi kysymässä asiaa pääkokilta. Vastaus oli, tilanteeseen tutustumatta, että se ei käy. Pyysimme keskustella pääkokin kanssa, sekään ei käynyt. Tarjoilija kysyi jos haluamme keskustella omistajan kanssa. Herra S tuli viimein annoksen jo kauan kylmettyä paikalle. Ilmaisimme kohteliaasti pettymyksemme ja tahtoni palauttaa annos. Ei käynyt, ei missääntapauksessa. Meille alettiin opastavaan sävyyn kertoa meille eroja alku- ja pääruoan käsitteen välillä ja antoi ymmärtää että MITÄÄN joustoa tilanteeseen ei tule. Ei edes jälkiruokaa tai juomaa. Ravintola ei osoittanut tilanteessa minkäänlaista pelisilmää.
Jouduin pöyristyneenä annoksen minimaalisesta koosta ja vasten tahtoani maksamaan annoksen (jonka koosta olin jo ennen tilausta tiedustellut ja minulle oli sanottu että siinä olisi ”syötövää”) joten söin sen, vasta tapahtuneen ja asiaa koskeneen viivyttelyn jälkeen. Kylmänä. Ei olisi kyllä kannattanut, syömiseen meni n. 15 sekuntia.

Sain palautetta antamastani palautteesta ravintolan sivuilta, jossa mm. mainittiin:
”Mitä tulee annoksen paluttamiseen, niin jos annosta on jo aloitettu syömään, niin se on jo ostopäätös. Tietenkin jos annoksen toteutuksessa on jotain vikaa (esim. ravut ylikypsiä tms.) niin silloin valmistetaan uusi annos. Ethän kaupasta maitolitran ostaessasi, juo siitä lasillista ja sen jälkeen vie sitä takaisin kauppaan vaadi saada palauttaa sitä?”
En ollut koskenut annokseen! Palaute oli jälleen loukkaavaa, asiantuntematonta ja viisastelevaa eikä siinä jälleen maltettu olla oikaisematta asiakasta (viisasteltiin asiakkalle tälläkertaa maidon ostamisesta). Palaute on täysin linjassa asiakaskokemukseni kanssa. Ei yllättänyt.
Saamani asiakaspalvelun, palautteen ja sen sävyn johdosta vältän ravintolaa entistä suuremmasta syystä ja jaan kokemaani jotta muut eivät joudu tämän pöyristyttävän pienen annoksen, huonon asiakaspalvelun ja viisastelevan käytännön uhreiksi. Vittu, että veronmaksajaa pöllytetään tässä "aristokraatti"yritysten mielivaltaa toteuttavassa yhteiskunnassa. Asiakas on aina väärässä.

 

[joukahainen]

Kävin suurin odotuksin syömässä miselintason ravintolassa.....

Kertomuksestasi syntyi mielikuva että jonotit pari kuukautta luksusravintolaan, jossa sitten odotit syöväsi mahasi täyteen yhden ruokalajin (alkupalan) voimin. Onko mielikuvani oikea?

 

[FW08]

Alkuruoka-annoksesta ei kuulukaan nälkä lähteä. Se on alkupala ja pääruoan täydentäjä. Mitä kalliimpi ravintola, sen varmemmin alkuruoka on pieni.

 

[jjv]

Nimenomaan, väärä mielipide! Tuollaiset paikat ovat täydellisiä ja jok' on eri mieltä, on ruokakulttuuria tuntematon moukka!

Milloin muuten hahmot Alli&Talli kävivät kyseisessä ravintolassa?

 

[toleranssisiipi]

https://www.google.fi/#q=Annos+oli+mikroskooppinen+hintaansa+nähden,+pettymys+oli+välitön+sen+nähtyäni.+

No jopas!

 

[FW08]

Heh. Hienosti luettu rivien välistä jotain ihan muuta kuin oli tarkoitus kirjoittaa.

 

[jjv]

https://www.google.fi/#q=Annos+oli+mikroskooppinen+hintaansa+nähden,+pettymys+oli+välitön+sen+nähtyäni.+

No jopas!

Menit sitten paljastamaan heti kättelyssä

 

[jjv]

Ahdistaa, kun en tiedä haluanko lapsen vai en.
Koskaan en ole varsinaista vauvakuumetta potenut, mutta koska ikää on jo 29v, pakostikin miettii näitä lisääntymisasioita. Mistä hitosta sen tietää, onko järkeä lisääntyä vai ei? Mies on sitä mieltä, että "en minäkään vielä lapsia haluaisi, mutta joskus" ja olen yrittänyt selittää, että montaa vuotta ei ole aikaa asiaa miettiä, vaan päätös pitäisi pian tehdä.

Yhdessä ollaan oltu 9 vuotta ja parisuhteemme voi hyvin, töissä käydään, vapaa-aikamme vietetään pääosin kotona kissojen ja koirien kanssa. En ryyppää enkä rellestä, vaan viihdyn loistavasti kotona.

Minua vaan niin kovasti pelottaa mm. nämä asiat:
-miten jaksaisin valvomiset? Jo parinkin huonosti nukutun yön jälkeen olen lähes toimintakyvytön höperö, miten minun kävisi parin vuoden pätkissänukkumisen jälkeen?
-sairastin parikymppisenä masennusta, iskisikö se uudestaan?
-miten rankalta tuntuisi luopua rauhallisista "katsotaan joku hyvä leffa" tai "luen kirjaa kaikessa hiljaisuudessa" -illoista? Eli olenko tottunut liian "helppoon" elämääni jo liikaa?
-jaksaako mies tehdä töitä kahden edestä, jotta talous ei kaadu vauvan myötä?
-kun lapsi kasvaa, mitäs jos sitä kiusataan koulussa tai jos se ei koskaan saa sisaruksia, kasvaako siitä automaattisesti itsekäs pirulainen tai mitäs jos kaikkemme yritämme ja silti siitä kasvaa vastuuton aikuinen joka kaahaa autolla, menettää luottotietonsa ja potkii mummoja kadulla

Joskus melkein toivon, että gyne sanoisi, etten voi koskaan saada lapsia, joskus taan toivon ehkäisyn pettävän, jotta loppuisi tavalla tai toisella tämä päivittäinen jahkaaminen.

Olen elämääni tällä hetkellä tyytyväinen, joten miksi ottaisin riskin, että kaikki meneekin pieleen? Silti minua vaivaa se ajatus, että jos nelikymppisenä kaduttaa ja/tai mies elää katkerana kun ei saanutkaan kokea isyyttä. Onko tämä jotakin kolmenkympin kriisiä?

Stressaan helposti asioista ja olen miestänikin moneen kertaan pelotellut sillä, miten vaikeita jotkut vauvat ovat. Miehen mielestä ajattelen liikaa vain negatiivisia puolia eikä hän osaa nähdä mahdollista raskautumistani minään ongelmana (hullu!).

Joo, ehkä ihan tyhmiä ajatuksia, mutta olisin tosi kiitollinen, jos joku osaisi neuvoa, mistä sen tietää kannattaako lasta yrittää tai missä tapauksessa kannattaa vain suosiolla jatkaa lapsetonta elämäänsä? Mistä tiedän, olisiko minusta äidiksi?

Hahmo S.N. kaksplus-foorumilta perää tekijänoikeusmaksuja teoksestaan