Mä olin 25-vuotiaana lapsena työtön, yhden tyttölapsen isä. Elelin ja asustelin tuolloin muistaakseni omakotitalossa Riksun keskustassa. Olin kihloissa tuon tyttölapsen äidin kanssa.
Olin tehnyt päätöksen, etten enää koskaan tule tekemään verokortilla töitä. Sen lisäks olin päättänyt, että naimisiin en mene koskaan, kihlat riittäköön. Olin myös siinä määrin huolestunut maapallon liikakansoituksesta, että olin päättänyt tehdä oman osani tilanteen parantamiseksi jättämällä lisääntymättä enempää kuin yhden lapsen verran. Nyt olen naimisissa oleva, samassa työpaikassa jo liian monta vuotta viihtynyt, kolmen lapsen isä.
Ainoa oikea maito purkitettiin punasävyiseen tölkkiin ja päivittäin juodun kahvin määrä mitattiin litroissa. Tupakkaa meni n. askin verran päivässä.
Vapaapäivät, joita tuolloin oli n. 7 viikossa, kuluivat mm. musaa kuunnellen, kitaraa soitellen ja pleikkaa pelaten, kuten nykyäänkin.
Viinan juonti oli ollut vähenemään päin jo pitkään, mutta varsin reilusti tuli kupitettua yhä. Nykyään tuo on loppunut lähes täysin. Keskikaljaa vaan tuolloin tällöin muutamia.
Tulevaisuutein suhteen olin suht huoleton, vaikka toisaalta tuolloin vielä epäilinkin, ettei asiat voi kauaa jatkua niin hyvinä, joina ne tuolloin koin. Tunsin myös erittäin suurta tyytyväisyyttä edellisestä elämästä pois pääsemisen johdosta.