Haa
Eino Grön oli päivänä muutamana poistunut Räpsööstä mietiskelemään Yyterin rannoille. Siellä Eino kävelekellessään potkaisi vahingossa hiekan peittämää tyhjää kossupulloa, joka kiveen osui ja särkyi. Siistinä ja fiksuna ihmisenä Eino keräämään alkoi lasin sirpaleita roskikseen viedäkseen. Kunnes. Ja katso! Pullon jäänteistä esiin tuli suomalainen pullon henki, joka lausumaan: Kiitos kun minut vapautit vankeudesta.
Eino: Jaajuu tuanoi iha hyvä juttu sit vissi.
Henki: On ja nyt saat toivoa itämaista poikaten vaan yhden toivomuksen, kun on tämä lamakin. Yksi toivomus, ihan mikä vaan.
Eino: (Miettii) Joo, tiäksää ku mää pelkään tota lentämist, ni voisiksää tehdä mulle tiän tuanoi tost Räpsööst Floridaa?
Henki: Vaikka olenkin pullon henki, niin ei sitä ihan mitä vaan voi tuosta vaan toivoa. Olisko jokin muu toive?
Eino: No selitäs mulle sitte naise ajatusmaailma.
Henki: Pannaako se tie kaksi-, vai nelikaistaisena.