Vertaus tässä ontuu 107%, mutta One Second todella tyrmistytti suurimman osan faneista. Keräilyerissä sitten myöhemmin jokunen saattoi tulla takaisinkin, mutta momentti isolta osalta katosi. Harmi että taiteellisesti mokasivat aika pahasti.Toi Paradise Lostin sinkku on ostettu samana päivänä kun terroristit lensi matkustajakoneilla WTC:hen.
Tullut aika lailla kultaisten nuoruusvuosiesi aikaan noita vissiin ostettua, vuoden 2001 jälkimmäisellä puoliskolla on kuuntelut menossa mulla.JPP kuuntelee meikäläisen kultaisten nuoruusvuosien musiikkia ihan jatkuvalla syötöllä.
On se aika erilaista kuin edeltävät levyt, mutta Host on sitten vielä kevyempää ja taitaa pari seuraavaakin vielä suht kevyissä merkeissä mennä kunnes sitten palasivat enemmän aikaisemman tuotannon tyyliin päin. Aikalailla vastaava kuvio oli Amorphiksella myös muuten, eli välillä mentiin kevyempään ja sitten palattiin raskaamman äärelle.Vertaus tässä ontuu 107%, mutta One Second todella tyrmistytti suurimman osan faneista. Keräilyerissä sitten myöhemmin jokunen saattoi tulla takaisinkin, mutta momentti isolta osalta katosi. Harmi että taiteellisesti mokasivat aika pahasti.
Amorphiksen rahoista en tiedä, mutta näin Paradise Lostista alunperin he jätkät breikkasivat muusta puurosta sointuja soittaen. Musiikissa oli uskottavuus genrelle ja sen lisäksi ulottuvuutta. Hapuilivat sitten liikaa siihen sellaiseen suuntaan, mikä ei alkuperäiselle yleisölle sopinut ja maine alkoi hiipua rajusti, kun ei se uusikaan yleisö kuitenkaan riittänyt kannattelemaan kuin välillisesti. Fokus karkaa ja rahaa tuli aikaista enemmän siis joksinkin aikaa. Mut sitten vakava paikka taiteelliselle ilmaisulle kun ketään ei ehkä enää kiinnosta. Siinä vaiheessa takaisin juurille.On se aika erilaista kuin edeltävät levyt, mutta Host on sitten vielä kevyempää ja taitaa pari seuraavaakin vielä suht kevyissä merkeissä mennä kunnes sitten palasivat enemmän aikaisemman tuotannon tyyliin päin. Aikalailla vastaava kuvio oli Amorphiksella myös muuten, eli välillä mentiin kevyempään ja sitten palattiin raskaamman äärelle.
Tuo kevyempi kaupallinen paska sai kyllä kääntämään selän kummankin artistin suuntaan.On se aika erilaista kuin edeltävät levyt, mutta Host on sitten vielä kevyempää ja taitaa pari seuraavaakin vielä suht kevyissä merkeissä mennä kunnes sitten palasivat enemmän aikaisemman tuotannon tyyliin päin. Aikalailla vastaava kuvio oli Amorphiksella myös muuten, eli välillä mentiin kevyempään ja sitten palattiin raskaamman äärelle.
Amorphiksesta mulla on hiukan sellainen mielikuva, että jos olisivat koko ajan suht samanlaista matskua tehneet, voisi olla koko yhtyen mennen talven lumia. Siis ihan siihen malliin, että ei olisi enää kasassa lain. Paradise Lostista en osaa tuon suhteen sanoa mitään. Se on muuten jännä juttu, että Eclipse ja Silent Waters taisi olla Amorphiksen tuotannossa ensimmäiset peräkkäiset samalla miehistöllä tehdyt pitkäsoitot.Amorphiksen rahoista en tiedä, mutta näin Paradise Lostista alunperin he jätkät breikkasivat muusta puurosta sointuja soittaen. Musiikissa oli uskottavuus genrelle ja sen lisäksi ulottuvuutta. Hapuilivat sitten liikaa siihen sellaiseen suuntaan, mikä ei alkuperäiselle yleisölle sopinut ja maine alkoi hiipua rajusti, kun ei se uusikaan yleisö kuitenkaan riittänyt kannattelemaan kuin välillisesti. Fokus karkaa ja rahaa tuli aikaista enemmän siis joksinkin aikaa. Mut sitten vakava paikka taiteelliselle ilmaisulle kun ketään ei ehkä enää kiinnosta. Siinä vaiheessa takaisin juurille.
Meikäläinen on sen verran postimerkkeilijäluonne vissiin, että tulee ne vähemmän nappavat levytkin ostettua. Kevyempään materiaaliin siirtymisen on muuten mielestäni toteuttaneet varsin mallikkaasti ainakin Opeth ja Anathema.Tuo kevyempi kaupallinen paska sai kyllä kääntämään selän kummankin artistin suuntaan.
Eipä niiden kanssa oikein muuta voi kuin sisulla vaan yksi kerrallaan edetä. On se kieltämättä tavallaan ikävää kun jotain yhtä tiettyä levyä tulee keskimäärin jonkin verran yli vuoden välein kuunneltua. Kun ne kaikki muut on siellä vaatimassa omaa kuunteluvuoroaan. Ja edelleen se tosiasia aina toisinaan iskee päin naamaa, että erittäin iso enemmistö levyistäni on tullut toistaiseksi kuunneltua enintään kymmeneen kertaan sen viidentoista vuoden aikana kun levyjä olen ostellut. Eli eihän tässä oikeastaan mitään järkeä ole ja ainoa lohtu on se, että ihan järjetöntä määrää levyjä ei vielä ole kertynyt, silleen tavallaan.Miten JPP ehtii kuunella tuota levymäärää. Miten ehdit tutustua kaikkiin kunnolla? Oman kokemukseni mukaan hyvästä levystä jää 'mitä tässä nyt olikaan' -fiilis ekalla kuuntelukerralla ja vaativat aina useita soittokertoja, että niihin pääsee sisään.
Jeeps, jotain tän tapaista prioritointia ajattelinkin. Varmaan menee tolla tyylillä timantteja ohi. Olen useasti ollut näkevinäni listauksissasi, että on mielestäni kovaa levyä tarjolla. Mutta jos niitä kuuntelee tuon maitsemasi vuoden välein on se sama kuin kuuntelisi ensimmäistä kertaa. Tarkoitan siis, että pitää kuunnella 'nonstoppina' tätä levyä, eli löytää koko ajan uutta, varmaan ymmärrät.Eipä niiden kanssa oikein muuta voi kuin sisulla vaan yksi kerrallaan edetä. On se kieltämättä tavallaan ikävää kun jotain yhtä tiettyä levyä tulee keskimäärin jonkin verran yli vuoden välein kuunneltua. Kun ne kaikki muut on siellä vaatimassa omaa kuunteluvuoroaan. Ja edelleen se tosiasia aina toisinaan iskee päin naamaa, että erittäin iso enemmistö levyistäni on tullut toistaiseksi kuunneltua enintään kymmeneen kertaan sen viidentoista vuoden aikana kun levyjä olen ostellut. Eli eihän tässä oikeastaan mitään järkeä ole ja ainoa lohtu on se, että ihan järjetöntä määrää levyjä ei vielä ole kertynyt, silleen tavallaan.
Uusia levyjä tulee hiukan tiuhempaan kuunneltua kun kirin niiden kuuntelumäärät hiukan lähemmäksi aikaisempia hankintoja eli tulee useampia kuuntelukertoja lyhyehkön ajan sisällä. Siinä sitten pääsee niihin jossain määrin sisälle. Olen ollut huomaavinani, että aika vähillä kuuntelukerroilla jää aika paljonkin mieleen. Aikoinaan herätti hiukan ihmetystä kun kuulin autossa radiosta Chisun Sabotage -kappaleen, joka ei mikään kauhena suoraviivainen ralli ole, niin sitten heräsin yöllä ja kappale soi päässäni siitä kohdasta kun luetellaan numeroita. Että mikähän muu tietotulva siellä aivoissa puski päivällä kuullun kappaleen muistikuvaa pois välimuistista...Jeeps, jotain tän tapaista prioritointia ajattelinkin. Varmaan menee tolla tyylillä timantteja ohi. Olen useasti ollut näkevinäni listauksissasi, että on mielestäni kovaa levyä tarjolla. Mutta jos niitä kuuntelee tuon maitsemasi vuoden välein on se sama kuin kuuntelisi ensimmäistä kertaa. Tarkoitan siis, että pitää kuunnella 'nonstoppina' tätä levyä, eli löytää koko ajan uutta, varmaan ymmärrät.
Hankkiudu eläkkeelle. Kyllä tolla perusteella pääsee, jos ei hullun paperit haittaa.Eipä niiden kanssa oikein muuta voi kuin sisulla vaan yksi kerrallaan edetä. On se kieltämättä tavallaan ikävää kun jotain yhtä tiettyä levyä tulee keskimäärin jonkin verran yli vuoden välein kuunneltua. Kun ne kaikki muut on siellä vaatimassa omaa kuunteluvuoroaan. Ja edelleen se tosiasia aina toisinaan iskee päin naamaa, että erittäin iso enemmistö levyistäni on tullut toistaiseksi kuunneltua enintään kymmeneen kertaan sen viidentoista vuoden aikana kun levyjä olen ostellut. Eli eihän tässä oikeastaan mitään järkeä ole ja ainoa lohtu on se, että ihan järjetöntä määrää levyjä ei vielä ole kertynyt, silleen tavallaan.
Ei haittaa lain. Mutta eikös niitä jaeta semmosille, jotka ei tajua levyjä ostella. Ihme porukkaa kanssa...Hankkiudu eläkkeelle. Kyllä tolla perusteella pääsee, jos ei hullun paperit haittaa.
Ja samaan aikaan Subilla Syntynyt 4. heinäkuuta. Siinäpä kaksi aika erilaisella asenteella sotimiseen suhtautuvaa elokuvaa samalla pääosan esittäjällä varustettuna.(Top Gun muuten olis mennyt Nelosella)