Jonkin verran toimintaa oli taas takarajalla. Arizona ja Buffalo tyhjensivät melkein koko kokoonpanonsa. Varsinkin Buffalo ottaa jumbopaikan ja vähintään kakkosvarausvuoron tavoittelun tosissaan, joukkueessa on nyt kaksi huonoa kakkosmaalivahtia.
Chicago oli todella aktiiviinen ja vahvistui varsin merkittävästi. Kanen pitkä poissaolo on paha juttu eikä Vermette pysty tietenkään Kanea korvaamaan, mutta hyvä paikkaus silti. Timonenkin pystyy varmasti pelaamaan kakkos- tai kolmospakkiparissa jonkin verran minuutteja, ehkä paljonkin. Rangers onnistui hankkimaan takarajan kovimman pakin Keith Yandlen ja Ragsin puolustus onkin nyt vahvan oloinen. Tuohon vielä Lundqvist maalille vähän ajan kuluttua niin mahdollisuudet on mennä pitkälle. Blues vahvistui OJ:n lisäksi Zbynek Michalekilla, ja St. Louisin puolustus on myös hyvissä kantimissa. Petteri Lindbohmille ehkä huono juttu, mutta Bluesin voittoikkuna on auki, joten peliliikkeitä kannattaa yrittää.
Oma suosikkini Detroit onnistui poikkeuksellisesti myös hyvin siirtotakarajalla. Hyökkäykseen tuli Erik Cole, joka osittain hankittiin varmaankin korvaamaan aivotärähdyksestä kärsivää Johan Franzenia, jonka kauden tai uran jatkosta ei ole mitään tietoa. Hyökkäykseen vähän kaivattua fyysisyyttä. Myös suomalaisillekin tuttu Marek Zidlicky siirtyi Wingsiin New Jerseystä. Detroitissa ei ole rightin pakkeja hirveästi Brian Rafalskin jälkeen näkynyt, joten Zidlicky on hyvä syvyyshaku kakkosylivoimaan ja kakkos- tai kolmospariin. Wingsin ylivoima on ollut liigan parasta ilman rightin miehiäkin, mutta tuskin Zidlicky ainakaan huonontaa asiaa. Rightin miehistä päästäänkin Teemu Pulkkiseen, joka sai Colen hankinnan jälkeen farmikomennuksen. Tehoja ei ehkä tullut ylhäällä riittävästi, joten läpimurron teko jää ensi kauteen (ellei pudotuspeleissä paikka aukene).