Ennusti oikein talouskriisin, povaa nyt uutta
Mikael Brunila
New York
Kymmenen vuotta sitten Michael Hudson ennusti yhtenä harvoista taloustieteilijöistä tulevan talouskriisin. Nyt hän kertoo Yhdysvaltain talouden olevan tuomittu uuteen laskuun ja kehottaa lukemaan poliittisen taloustieteen klassikoita.
Velkadeflaatio tulee kutistamaan ”reaalitalouden”, ajamaan alas reaalipalkat ja puskemaan velkojen riivaaman taloutemme Japanin kaltaiseen stagnaatioon tai pahempaan.
Kun taloustieteilijä Michael Hudson lausui ennusteensa vuonna 2006, häntä pidettiin synkistelijänä. Muutama vuosi myöhemmin hänet voitiin jo laskea niiden kahdeksan taloustieteilijän joukkoon, jotka ennustivat vuonna 2008 alkaneen talouskriisin.
– Olen tavannut olla oikeassa ennusteissani. Tämä on todellisuuden taloustiedettä, johon akateemiset taloustieteilijät eivät pysty, Hudson kertoo itsevarmasti, kun Kansan Uutiset tapaa hänet New Yorkissa.
Marxista pankkimaailmaan ja takaisin
Hudson toimii professorina Missourin yliopistossa Kansasissa ja Levy Economics Institutessa. Molemmat koulut tunnetaan ”heterodoksisen”, uusklassisen valtavirran haastavan moninaisen taloustieteen linnakkeina. Hudsonin oma tie on kulkenut Karl Marxista kohti jälkikeynesiläistä taloustiedettä ja modernia rahateoriaa (Modern Monetary Theory, MMT), joka on ollut nosteessa myös Suomessa viime aikoina.
Hudsonin ”todellisuuden taloustiede” perustuu teorian lisäksi lukuisiin lausuntoihin talouden sisäpiireistä hankituilta lähteiltä, joihin hän viittaa usein esiintyessään julkisuudessa.
– Olen yhteydessä ihmisiin, jotka ovat todellisia tekijöitä taloudessa. Saan heiltä jatkuvasti puheluita, joissa he ihmettelevät mitä tapahtuu ja mitä mieltä minä olen siitä. Jotta voisin vastata heidän kysymyksiinsä, heidän on vuorostaan annettava minulle tietoa.
Nämä yhteydet Hudson on rakentanut usean vuosikymmenen aikana. Vuonna 1961 hän alkoi työskennellä Savings Banks Trust Company -pankille. 1960-luvun lopussa Hudson siirtyi ensin Chase Manhattan ja sitten Arthur Andersen -pankkiin, sieltä öljy-yhtiö Continental Oiliin ja lopulta oikeistolaiseen Hudson Instituteen (joka ei nimestään huolimatta liity haastateltavaan). Lopulta teoreettiset haasteet houkuttelivat hänet takaisin yliopistoon.
– Halusin kehittää kansallisen kirjanpitomuodon, jossa finanssi-, vakuutus - ja kiinteistösektori eli välilliset kustannukset (overhead) ja muu talous eli todellinen varallisuus erotetaan toisistaan. Tarkoitukseni oli näyttää, että suurin osa niin sanotusta bkt-kasvusta oli seurausta näiden välillisten kustannusten kasvusta.
Ajatus uudesta kirjanpitomuodosta perustui pitkälti klassiseen taloustieteeseen, jonka suuret nimet kuten Adam Smith, David Ricardo ja tietysti Karl Marx Hudson ottaa puheeksi koko keskustelumme ajan.
– Klassinen taloustiede halusi vapauttaa kapitalismin feodalismin jäänteistä, kuten maanomistajista, jotka keräsivät vuokraa tuottamatta mitään sekä pankeista, jotka lainasivat rahaa vain kiskoakseen korkoja eivätkä edistääkseen teollista tuotantoa. Tätä toivoivat kaikki Smithistä Marxiin.
Koronkiskojien yhteiskunta
Viime viikonloppuna Kreikan velkaneuvottelut törmäsivät taas seinään, kun ensin IMF ja sitten Euroopan komissio vetäytyivät neuvottelupöydästä. Kolmas keskeinen velkoja, eli Euroopan keskuspankki (EKP) on myös jatkanut koko kevään jatkunutta painostustaan.
– EKP:n tavoitteena on luoda kriisi, jonka hallitukset voivat ratkaista vain yksityistämällä. Ne joutuvat myymään mineraali- ja öljyoikeuksia, kiinteistöjä, julkishyödykkeitä, joukkoliikennettä sekä satamia. Yksityistämiset vuorostaan kurjentavat työläisten oloja entisestään luomalla monopolien avulla uuden koroilla elävän yhteiskuntaluokan, Hudson pohtii.
Hänen mukaansa Kreikassa tiivistyy ajan henki: teollisen, tuottavan kapitalismin ovat syrjäyttäneet erilaiset koronkiskonnan muodot. 1960- ja 1970-luvuilla ulkomaisissa valuutoissa myönnetyillä lainoilla pohjustettu kolmannen maailman velkakriisi toistuu nyt Kreikassa, vaikkakin hieman eri muodossa.
– Euroalue on deflatorinen rakenne. EKP:n aseman vuoksi hallitusten on vaikea rahoittaa työllisyyttä ja infrastruktuurihankkeita. Siksi infrastruktuurin rahoittavat pääosin yksityiset pankit, jotka vaativat voittoa sijoituksistaan. Voittoa taas saadaan perimällä erilaisia maksuja käyttäjiltä.
Progressiivista kehitystä feodaaliyhteiskunnista kapitalismiin ennustava Marx oli Hudsonin mukaan ”optimisti”. Historia ei kulkenutkaan progressiivisesti eteenpäin, vaan Eurooppa on sen sijaan ”feodalisoitumassa”.
– Wall Street sijoittaa ottaakseen haltuun varallisuutta (asset stripping). Teollisuus on finansialisoitunut siinä määrin, että voidaan puhua paluusta vuoden 1848 vallankumousta edeltäneeseen koronkiskonnan yhteiskuntaan.
Kreikan tilanne kuilun partaalla
Mitä tapahtuu, jos Kreikka potkitaan ulos eurosta? Hudson, jonka lähipiiriin kuuluu muun muassa Kreikan hallituksen neuvonantajana toimiva taloustieteilijä James K. Galbraith, muuttuu tämän kysymyksen äärellä varovaiseksi.
– En tiedä, sitä on mahdotonta sanoa tällä hetkellä.
Kovin dramaattista tapahtumaa Hudson ei kuitenkaan näytä ennustavan. Kreikan velat on jo siirretty turvallisiin käsiin, eikä välitön vaikutus euroalueeseen välttämättä ole kovin merkittävä.
– Melkein kaikki velat on nyt kirjattu virallisille instituutioille kuten EKP:lle. Kreikan vararikko olisi näille lähinnä tappio paperilla, ei todellinen taloudellinen menetys.
Entä miten käy Kreikan? Ei välttämättä kovin huonosti, jos Hudsonia on uskominen.
– Kreikka voi tuskin olla huonommassa tilanteessa yksin kuin se on tänään EKP:n vaatimusten alla. Euroalueella ”markkinatasapaino” tavoitetaan vasta kun 20 prosenttia väestöstä on muuttanut maasta, kuolleisuus ja itsemurhat ovat nousussa ja eliniänodote laskussa, Hudson täräyttää.
Onko Hudsonilla sitten mitään hajua, miten Syrizan hallitus saattaa toimia? Todennäköisesti. Kun lähetän hänelle haastattelunauhan, hän kertoo olevansa matkalla Kreikkaan pohtimaan maan ”hätätilaa”.
– Valtiovarainministeri Gianis Varoufakis ei halua vetäytyä euroalueelta itse. Hän haluaa tehdä erittäin selväksi, että jos Kreikka lähtee, se on velkojien eikä Syrizan syytä.
Jos Kreikka sitten lähtee, niin muut saattavat seurata perässä. Seuraukset olisivat Hudsonin mukaan merkittävät.
– Espanja saattaa lähteä, Italia myös sekä Portugali. Jos näin käy, eurooppalaisen sivilisaation keskipiste siirtyy etelään. Kreikka on työnnetty kuilun reunalle, jotta muut kriisimaat eivät seuraisi perässä. Siksi Syriza ei saa onnistua.
Mahdoton euro kasvun jarruna
Poistuminen euroalueelta antaisi Hudsonin mukaan Kreikalle paljon kaivattua rahapoliittista vapautta.
– Jos Kreikalla ei olisi enää velkoja, sillä ei olisi myöskään ongelmaa maksutaseen kanssa. Ilman velkoja Kreikan maksutase on kohtuullisen hyvä. Kreikkalaiset ovat myös viime kuukausina joko nostaneet rahansa käteisenä tai siirtäneet ne ulkomaille. Jos Kreikka jättää euron nyt, niin kaikki tämä raha saattaa palata drakmaan, joka voi siksi jopa vahvistua suhteessa euroon. Maalla olisi myös oma keskuspankkinsa.
Yhteisen keskuspankin ja valuutan asettamat rajoitteet ovat tänään tunnetusti vasemmistolaisen kritiikin ytimessä, kun puhutaan paitsi Kreikan myös Suomen ja koko euroalueen tulevaisuudesta.
– Todellisen keskuspankin puute on pakottanut Euroopan kääntymään kaupallisten pankkien puoleen. Valitettavasti näitä pankkeja kiinnostaa vain jo olemassa olevan omaisuuden anastaminen, eikä uuden kasvun luominen, Hudson selittää.
Jälkikeynesiläisen rahateorian keskeisiä väittämiä on, että keskuspankin pitäisi taas ottaa aggressiivisemmin hoidettavakseen yksityisille pankeille siirtyneitä tehtäviä.
– Ei pankeilta ole pakko lainata, hallitukset voivat tehdä samoja temppuja kuin yksityiset pankit omilla tietokoneillaan, veloittamatta samanlaisia korkoja. Kuinka Euroopan palkat voivat kasvaa niin kauan kuin maanosa sysää rahaa velkojen lyhentämiseen talouskasvun sijaan?
Alamäkiä edessä joka suunnalla
Kevään mittaan Hudson on eri yhteyksissä toistellut, että Yhdysvaltain talous on nyt lakipisteessään.
– Se tarkoittaa, että asiat voivat tästä mennä vain huonommaksi, Hudson selkeyttää.
...
...
– Maailmanhistorian jokainen menestynyt talous on ollut sekatalous. Kun euroalueen kehittäjät yrittivät estää valtioita kuluttamasta, he poistivat niiltä myös mahdollisuuden laajentaa työllisyyttä ja sijoittaa infrastruktuuriin.
Kun Hudson alkaa pohtia ratkaisuja maailmantalouden ongelmiin, häntä johdattelee jälleen uskollisuus klassiselle taloustieteelle.
– Kyse ei ole vain siitä mitä halutaan luoda, vaan mitä halutaan estää. Klassiset taloustieteilijät pyrkivät estämään ihmisiä saamasta tuloja ilman töitä. Siksi he ottivat kohteeksensa kohtuuttomat vuokrat ja pyrkivät tuomaan pankit julkisen sektorin piiriin.
...
...
– Euron nykyinen rakenne on romutettava. Jos etelän maat vetäytyvät eurosta, niin pohjoisten maiden asukkaat joutuvat lopulta itse muuttamaan kurjuutta pakoon.
Kun Hudsonilta kyselee poliittisista vaihtoehdoista, hän palaa aina historiallisen vasemmiston äärelle. Kun yritän kysyä, mitä muutoksia kapitalismin kulta-aikana 1950-luvulta 1970-luvulle kukoistaneeseen hyvinvointimalliin kaivattaisiin tänään, Hudson ohjaa keskustelun hieman toisaalle.
– Tärkeintä on, että jotain tuotetaan.
Pian historialliset mallit nousevat taas keskusteluun, eikä Hudson epäröi laskea poliittisia pelikorttejaan pöydälle.
– Meidän on palattava alkuperäisen sosiaalidemokratian juurille.