On tää saatana touhua, kun ei kaupunnistakaan meinaa löytyä levykauppaa. Teki mieli ostaa autoon kuunneltavaa, kun tuo Agentsin kokoelma on jo vähän puhkikulunut ja pidemmän päälle radiota kuunnellessa katkee varmaan suoni päästä. Ajattelin John Fogertyn, Heartin, Blue Öyster Cultin tai Creedence Clearwaterin tahdissa automobiilin liikkuvan rattoisasti. Mutta tosiaan, aluksi en löytänyt levykauppaa pikaisella keskustakierroksella kun ei sitä Anttilaakaan enää ole. Luovutin ja painelin automarketteihin, Prismoista ja Citymarketeistahan sitä nassikkanakin CMX:n CD:t ostettiin.
Ja mitä vielä! Levyhyllyt kutistuneet entisestään ja se vähäkin tila on Sannia, Vain elämää ja suomirokkia! Olisi siellä ollut toki Nick Cavelta muutama, Leonard Cohenin uusi, mutta eivät oikein ole autoilumusiikkia, rengasmelu pilaa nuo hiljaisemmat levyt. CMX:hän on paskaa nykyään, niiltäkin olisi se uusi kokoelma ollut. Vanhaa kunnon runkkurokkia oli hakusessa. Ensimmäisessä kappaleessa mainituiltaa artisteilta ei ollut tarjolla levyn levyä. Otin sitten puolipakotettuna David Bowien Legacy -kokoelman, jossa ei edes ole Suffragette Cityä eikä Cat Peoplea. Ei silläkään niin montaa biisiä ole, jottei nuo olisi kahteen levyyn mahtuneet. Saatanan levy-yhtiöiden markkinamiehet.
Ai niin ja vielä yksi juttu: erehdyin hakeman pikaruokani Hesburgerista. Ranskalaiset tulivat jossain säälittävässä pussissa, ja kanatortillan välissä fetajuustoa. McDonalds sentään tarjoilee perunansa ryhdikkäässä pahvituokossa, josta on mukava ajamisen ohessa napostella, eikä todellakaan laita salaattijuustokuutioita pilaamaan ruokiaan. Eihän noita HESEN ruokia voi syödä ajaessa ilman, että puolet on kuramatolla, kastikkeet sylissä, itku silmässä ja kaksi mummoa ensiavussa. KENEN ON VASTUU!?!?!?1 Kysyn vaan.