”Avioeroni jälkeen työskentelin suomalaisessa pikkukaupungissa ja päätin kirjautua Suomi24-sivustolle ja etsiä paikallisia sinkkuja. Aloin jutella tytön kanssa, joka asui aivan nurkan takana. Hän näytti profiilikuvassaan aivan Zooey Deschanelilta!
Kaupungin ainoat baarit olivat karavaanialueella 8 kilometrin päässä keskustassa. Sovimme tapaamisen paikkaan, joka paljastui aivan autioksi yökerhoksi. Ja nainen! Hän oli höynäyttänyt minua vanhalla lintuperspektiivi-selfiellä, joka hävittää kymmeniä kiloja elopainosta. Se ei oikeastaan haitannut. Hänellä oli ollut hauskaa juttelumme aikana, ja se oli jo paljon minulle, koska en itsekään ole mikään adonis.
Lähestyessäni häntä huomasin, että hänellä oli likaiset kipsit sekä käsivarressaan että jalassaan ja kainalosauvat. Lähempää näin tupakan kellastuttamat pulleat sormet ja pitkät varpaankynnet, joihin pystyisi vain timanttileikkuri. Jotain oli tapahtunut äskettäin, mutta hän ei suostunut sanomaan, mitä.
En keksinyt pakotietä, joten otimme muutaman drinkin. Lopulta sanoin, että tilaan taksin. Siinä vaiheessa juttu kävi omituiseksi.
Ulkona paikalle ajoi takaspoilerilla ja neonvaloilla varustettu teiniralliauto, jota ajoi nuori jätkä. Hänellä oli tyttö kyydissä.
Deittini, kipsivuorattu röökimuija, kinkkasi ulos ja sanoi, että hän ja kaverinsa voivat heittää minut keskustaan. Hyppäsin autoon. Etupenkin tyttö alkoi itkeä. Hän oli onnellinen siitä, että hänen kohtalon runtelema ystävänsä oli viimein löytänyt mukavan miehen. Kuski ei sanonut mitään. Hän vain hymyili ja tarjosi sätkäänsä, jota luulin ruohoksi, mutta se olikin jotain amfetamiinipohjaista.
Parivaljakko jätti meidän naisen talon luo, ja ajattelin auttaa hänet sisälle. Pihalla huomasin ison koirahäkin, jonka kopissa näin koiran nukkuvan. Kerroin naiselle, kuinka paljon rakastan koiria. Hän sanoi rakkautta silmissään, että hänkin rakastaa koiria. Mutta hän oli melko varma, että tuo kopissa oleva koira on ollut kuolleena jo hyvän aikaa.
Tässä vaiheessa ajattelin, että nyt on syytä poistua. Autoin hänet vielä sisälle omakotitaloon, jonka sisustus oli kuin suoraan 1970-luvulta. Nainen kertoi, että talo on hänen isoäitinsä ja että isoäiti nukkuu yläkerrassa.
Sisällä nainen laittoi täysillä soimaan suomipoppia ja lähti kylpyhuoneeseen. Laitoin musiikkia pienemmälle, koska se oli liian isolla minulle ja pelkäsin, että isoäiti herää.
Nainen tuli kylppäristä vihaisena, koska olin koskenut volume-nappiin. Kun sanoin, että en halunnut herättää hänen isoäitiään, nainen raivostui ja huusi, että ”hän ei herää, hän ei koskaan herää!”
Tässä vaiheessa sanoin, että minun täytyy käydä kylpyhuoneessa. Laitoin oven lukkoon, karkasin ikkunasta ja juoksin kotiin.”
Mies, 40
