Mielialat ja muut tuntemukset 3

[Sue_me]

Osanotot. :frown:

Paskamaisia juttuja nämä.

 

[Ykköstykki]

Osanotot täältäkin! Läheisen kuolema ei ole koskaan helppo paikka.

 

[Dominic]

Nimi annettu. Kaunis tilaisuus oli. Kyyneleet tuli.

 

[jupla]

Nimi annettu. Kaunis tilaisuus oli. Kyyneleet tuli.

:thumbup:

 

[Fagerholm]

Tsemppiä Troylle. Varmasti turhauttavaa.
Pistä kuvat vaan jemmaan. Myöhemmin niitä osannee arvostaa.

 

[Troy]

Osanotot. :frown:

Thanks. *kirjoitin tähän aika pitkän litanian kaikenlaista, mutta deletoin ennen postaamista. liian paha mieli*

 

[Antsa Rieppo]

Voimia Troikku!

 

[Dominic]

Tsemppiä Troylle surun ja tunteidenmyrskyn keskellä.

 

[Olga]

Nimi annettu. Kaunis tilaisuus oli. Kyyneleet tuli.

Voi pientä ja vanhempiaan! :thumbup:

 

[Antsa Rieppo]

Nimi annettu. Kaunis tilaisuus oli. Kyyneleet tuli.

Tinoko pojasta nyt sitten papin aamenella tuli?

 

[tmoi]

Tsemppiä Troylle. Varmasti turhauttavaa.
Pistä kuvat vaan jemmaan. Myöhemmin niitä osannee arvostaa.

Tämä. Ensin varmasti tulee mielialoja vihasta rakkauteen ja kaikkea siltä välitä. Ehtii ne kuvat sitten vuosienkin päästä hävittämään, jos vielä siltä tuntuu. Epäilen.

 

[tmoi]

Nimi annettu. Kaunis tilaisuus oli. Kyyneleet tuli.

*pyyhkii*

 

[burb]

Troylle tsemppiä.


Dompalle ja perheelleen onnittelupeukut.

 

[Il Tempo Gigante]

...

Tänään vietetään sairaalalla pojan kastajaisia pienessä piirissä. Paikalla ainoastaan me, kaksi hoitajaa ja pappi.

Eilen aloitettiin pojalle tämä "ihme"-lääkitys. Ehkä herra kaikkivaltias tulisi nyt apuun.

Omaan ehkä samantapaisia kokemuksia kastajaisia aikojen takaa? Tytär sai nimensä varsin pienillä seremonioilla Satakunnan keskussairaalassa aikoinaan. Papitta.

 

[PuoliPöhkö]

Kylläpä ottaa päähän. Sain eilen tiedon että minulle hyvin rakas ihminen teki sen mitä pelättiin eli itsemurhan. Hänellä oli ollut vaikeuksia pitkään jo, mutta aina silloin tällöin tilanne vaikutti paljon paremmalta. Hämmästyttää kummastuttaa että pari viikkoa sitten vielä ihasteltiin treenituloksia. Hyvin menee, tuumattiin.

Mimmi pääsi sohvanpohjalta juoksujaloilleeen ja oikeasti nyt olisi ollut käsittämättömin hetki, joka sitten jostakin syystä toteutuikin. Tämä on ihan saatanan ikävää. Eilen kun soitettiin ja kerrottiin tapahtuneesta, niin istuin tunnin turtana ja vaan tuijotin televisiota. Sitten suutuin ja kävin kaikki valokuvakansiot läpi ja poistin joka ikisen halikuvan tytyn kanssa. Tänä aamuna palautin kuvat roskakorista. En tiedä miksi.

Kyllä kait se on epäusko mikä syö. Satuttaa niin hyvän ystävän menetys. Vitun turhaan.

Nää on niin näitä. Tosta ei oikeasti toivu koskaan. Asia muuttuu ja jalostuu, mutta ei siitä koskaan täysin toivu. Miten voisikaan?
Nimimerkillä veli ampui aivonsa hirvikiväärillä faijan olohuoneen kattoon.

Tsemppiä.

 

[Sue_me]

Nää on niin näitä. Tosta ei oikeasti toivu koskaan. Asia muuttuu ja jalostuu, mutta ei siitä koskaan täysin toivu. Miten voisikaan?
Nimimerkillä veli ampui aivonsa hirvikiväärillä faijan olohuoneen kattoon.

Tsemppiä.

On omassakin lähipiirissä vastaava tapaus. Useamman ihmisen elämä muuttui kertaheitolla yhden ihmisen ratkaisun takia, mm. oman nuoren perheensä.

Vaikea tuomitakaan, koska oikeaa syytä ei saatane koskaan selville. Viina ainakin vaikutti jonkun verran, ellei peräti ratkaisevasti.


Vai lieneekö tuollaisilla teoilla aina edes mitään syytä.

 

[Estate]

Tulipahan samalla mieleen etten ole ollut onnellinen vuosiin.

Siltä minustakin tuntui - ennen useamman kuukauden sairaslomaa, lääkitystä ja psykoterapiaa. Nyt menee paremmin. Tietyillä muillakin muutoksilla elämässä oli toki vaikutusta kohentuneeseen oloon.

 

[Antsa Rieppo]

Siltä minustakin tuntui - ennen useamman kuukauden sairaslomaa, lääkitystä ja psykoterapiaa. Nyt menee paremmin. Tietyillä muillakin muutoksilla elämässä oli toki vaikutusta kohentuneeseen oloon.

Hyvä juttu. Oot kuitenkin liian nuori murehtimaan elämän paskuutta liikaa.

Tsemppiä ja ole armollinen ja itsekäs itsellesi.:ahem:

 

[Troy]

Nää on niin näitä. Tosta ei oikeasti toivu koskaan. Asia muuttuu ja jalostuu, mutta ei siitä koskaan täysin toivu. Miten voisikaan?.

Tässä on ollut niin paljon purtavaa ja murhetta. Kuolemia on tietenkin joutunut käsittelemään ennenkin, mutta ei näin ole koskaan päätynyt tuntemaan. Niin rakkaan ystävän menetys on laittanut pakosti miettimään mikä tässä elämässä oikein on ajatus.

Vaikea pala sisäistää sitä miten henkiset voimavarat ovat niin rajalliset. Koko ikäni olen ajatellut hieman jopa naureskellen miten uskonnot ovat täyttä huuhaata. Olen paljon voimakkaampi kuin mikään taruloruilu.

Mutta nyt huomaa uskontojen funktion. Paljon paremmin menisi jos uskoisi johonkin. Se että ystävää ei ole enää, missään muodossa, ei eteeriesti jossakin taivaassa, tai vaikkapa sieluna syntymässä uuteen elämään, tuntuu ihan kauhealta.

Jotakin on pakko löytää. Koko ajatusmaailma tarvitsee re-startin ja näkemyksen jostakin.

 

[PekPoy]

Troyta komppailtava tuossa uskonpohdiskelussa. Kun faija kuoli ennenaikaisesti ja varsin yllättäen, löysin itseni ajattelemasta että hän on jollakin tavalla läsnä elämässäni edelleen poismentyäänkin. En voi sanoa että todella uskoisin että iskän sielu tai henki tai mikälie jossain nurkissa kummittelee. En kuitenkaan kiellä itseäni antautumasta välillä irrationaaliselle tahdolle jutella faijalle asioista ikään kuin kuulisi. Jos on sellainen paikka että toivoisi isukin olevan kuuntelemassa huolia. Siitä tulee parempi olo, vaikka henkimaaimman höpöjä onkin. En muutu siitä sen tyhmemmäksi tai huonommaksi.