Mielialat ja muut tuntemukset 3

[joukahainen]

Osanottoni burb.

 

[Joni]

Osanotot burbille.

Ja voimia Dompalle ja perheelle.

Komppaan sydänmestäni täältä myös.

 

[Andy]

Komppaan sydänmestäni täältä myös.

Sama. Ei muuta osaa sanoa.

 

[burb]

Kiitokset.

Mummu oli huikee mimmi.
Lotta ja jälleenrakentaja. Mm. asemapäällikkö aikana, jolloin nainen sellaisessa asemassa herätti vielä ihmetystä. Tolokku kasvattaja ja positiivisella tavalla matriarkka.
Ikävä jää, mutta päällimmänen tunne on kiitollisuus. Ja helpotus siitä, ettei siellä terveyskeskuksessa tarvinnut maata montaa päivää.

 

[Olga]

Oliko isän vai äidin äiti?

 

[PuoliPöhkö]

Se on ikäihmisillä tuo lähtö parasta just noin.
Aivan karmea kohtalo on se, miten esim. oma vaarini vietti viimeiset 10 vuotta elämästään.
Makasi vuoteessa muiden passattavana kun ei muuta voinut.
Halusi lähteä, joka ikinen päivä. 10 vuotta joutui kuitenkin odottamaan, että toive toteutui.

Osanotot läheisen menetyksestä tottakai burbille.

 

[burb]

Oliko isän vai äidin äiti?

Äidin.

 

[PuoliPöhkö]

Itse toivon, että erkanee elo tästä kropasta viimeistään siinä vaiheessa kun joutuu kotoaan muiden passattavaksi. Silloin on tämä elämä eletty ja nähtävä nähty.

 

[Olga]

Kiitokset.

Mummu oli huikee mimmi.
Lotta ja jälleenrakentaja. Mm. asemapäällikkö aikana, jolloin nainen sellaisessa asemassa herätti vielä ihmetystä. Tolokku kasvattaja ja positiivisella tavalla matriarkka.
Ikävä jää, mutta päällimmänen tunne on kiitollisuus. Ja helpotus siitä, ettei siellä terveyskeskuksessa tarvinnut maata montaa päivää.

Kyllä tuon ikäluokan ihmisiä pitää arvostaa. He ovat rakentaneet meille tämän yhteiskunnan ja mahdollistaneet helpomman elämän kuin heidän omansa. He eivät ole valittaneet kaikesta eikä laskeneet työtunteja, kuten meillä on välillä taipumus tehdä.

Omaishoitotehtävässä jututan viikoittain lähes yhdeksänkymppistä muistisairasta, ja hänen muistinsa menneistä ajoista on hyvä. Kertomukset ovat hyvin opettavaisia.

Arvostan.

 

[PuoliPöhkö]

Kyllä tuon ikäluokan ihmisiä pitää arvostaa. He ovat rakentaneet meille tämän yhteiskunnan ja mahdollistaneet helpomman elämän kuin heidän omansa. He eivät ole valittaneet kaikesta eikä laskeneet työtunteja, kuten meillä on välillä taipumus tehdä.

Omaishoitotehtävässä jututan viikoittain lähes yhdeksänkymppistä muistisairasta, ja hänen muistinsa menneistä ajoista on hyvä. Kertomukset ovat hyvin opettavaisia.

Arvostan.

Komp!

 

[Kenda]

Se on ikäihmisillä tuo lähtö parasta just noin.
Aivan karmea kohtalo on se, miten esim. oma vaarini vietti viimeiset 10 vuotta elämästään.
Makasi vuoteessa muiden passattavana kun ei muuta voinut.
Halusi lähteä, joka ikinen päivä. 10 vuotta joutui kuitenkin odottamaan, että toive toteutui.

Osanotot läheisen menetyksestä tottakai burbille.

Kops. Oma Ukkini ei maannut ihan noin kauaa, mutta syöpä kuitenkin lopulta voitti suurimmankin taistelijan. Kuolema oli lopulta helpotus, mutta ei ollut kiva nähdä häntä viimeistä kertaa pari päivää ennen lopullista matkaansa. Yksityiskohtia en viitsi tähän laittaa.

Sattuneesta syystä en ole itkemättä pystynyt kyseistä kappaletta koskaan kuuntelemaan -> https://www.youtube.com/watch?v=97DwMIf7_lI

Burbille osanotot.

 

[burb]

Se on ikäihmisillä tuo lähtö parasta just noin.
Aivan karmea kohtalo on se, miten esim. oma vaarini vietti viimeiset 10 vuotta elämästään.
Makasi vuoteessa muiden passattavana kun ei muuta voinut.
Halusi lähteä, joka ikinen päivä. 10 vuotta joutui kuitenkin odottamaan, että toive toteutui.

Osanotot läheisen menetyksestä tottakai burbille.

Kiitos.

Ehdottomasti, jos vain saa valita, niin mieluummin näin kuin noin.
Pitkää hiipumista se mummullanikin oli. Loppuvaiheessa ravasi apunaan kaikenlaisia avustajia, monta kertaa päivässä. Ja liikkuminen tapahtui pyörätuolilla.
Mutta sai olla omassa kodissa, ainakin näennäisessä omassa rauhassa käytännössä loppuun asti.

 

[PuoliPöhkö]

Vaimon isotäti eli kotonaan huhtikuuhun 2016 saakka.
Voimat asioiden hoitamiseen alkoivat keväällä huveta ja omaiset järjestivät hyvästä palvelutalosta paikan.
Muutti huhtikuun lopussa, vietti 97-vuotispäivänsä toukokuussa palvelutalossa ja nukkui luonnollisen kuoleman pois 2 viikkoa synttäreidensä jälkeen.
Oli lyhyt keikka palveluasunnossa. Alle 4 viikkoa. Nähtävä tuli vissiin nähdyksi.

 

[Fagerholm]

Osanottoni burb suruusi.

 

[lfb]

Osanottoni, burb.

 

[Dominic]

Meidän Lontooseen avustamassa mukana ollut hoitaja oli teettänyt meille pari valokuvaa Tinosta matkalta ja lähetti loputkin sähköpostiin, jossa kertoi, ettei hän eikä kukaan osastolta tule unohtamaan Tinoa koskaan.

Kyynel silmässä ollut jo monella, eikä pelkästään meillä. Lääkäreistä lähtien tekee tiukkaa nyt kaikilla. Tino järjesti kyllä melkoisen shown.

 

[mustakaari]

Jos ja kun Domppari jaksat ja kykenet, niin kasaa nämä tuntemuksesi yhteen tästä toikista. Olet niin mainiosti ja avoimesti kirjoittanut tuntemuksistasi. Niistä olisi vaikka mihin. Ja saattaisi olla ihan terapeuttinen vaikutus sillä. Kun sen aika on.

 

[Charlie]

Jos ja kun Domppari jaksat ja kykenet, niin kasaa nämä tuntemuksesi yhteen tästä toikista. Olet niin mainiosti ja avoimesti kirjoittanut tuntemuksistasi. Niistä olisi vaikka mihin. Ja saattaisi olla ihan terapeuttinen vaikutus sillä. Kun sen aika on.

Olin ehdottamassa ihan samaa. Kerää ainakin kaikki viestisi talteen varsinkin jos tämä forum on toiminut ainoana päiväkirjanasi. Et varmaan tällä hetkellä halua käydä kaikkea läpi uudelleen, mutta joskus tulee vielä se aika kun tulet tätä tarinaa jopa tarvitsemaan.

 

[Il Tempo Gigante]

Myötäelän burbin surussa sen minkä osaan. Ikävä jää aina kun läheinen lähtee.

Dominicille taas kerran voiman toivotukset.

 

[Dominic]

Tino on viileä ja kalpea. Ruumiinlämpöä ei enää tarkkailla eikä häntä keinotekoisesti lämmitetä. Ehkä ei enää kauaa.

Eilen juteltiin sairaalapastorin kanssa siitä että Tino täyttää heinäkuun 17. päivä vuoden. Me ei haluta että niitä juhlia tarvitsisi juhlia. Pastori totesi että paras syntymäpäivälahja Tinolle olisi että hän menehtyisi.

Raa'at on totuudet.