Osanottoni burb.
Osanotot burbille.
Ja voimia Dompalle ja perheelle.
Komppaan sydänmestäni täältä myös.
Oliko isän vai äidin äiti?
Kiitokset.
Mummu oli huikee mimmi.
Lotta ja jälleenrakentaja. Mm. asemapäällikkö aikana, jolloin nainen sellaisessa asemassa herätti vielä ihmetystä. Tolokku kasvattaja ja positiivisella tavalla matriarkka.
Ikävä jää, mutta päällimmänen tunne on kiitollisuus. Ja helpotus siitä, ettei siellä terveyskeskuksessa tarvinnut maata montaa päivää.
Kyllä tuon ikäluokan ihmisiä pitää arvostaa. He ovat rakentaneet meille tämän yhteiskunnan ja mahdollistaneet helpomman elämän kuin heidän omansa. He eivät ole valittaneet kaikesta eikä laskeneet työtunteja, kuten meillä on välillä taipumus tehdä.
Omaishoitotehtävässä jututan viikoittain lähes yhdeksänkymppistä muistisairasta, ja hänen muistinsa menneistä ajoista on hyvä. Kertomukset ovat hyvin opettavaisia.
Arvostan.
Se on ikäihmisillä tuo lähtö parasta just noin.
Aivan karmea kohtalo on se, miten esim. oma vaarini vietti viimeiset 10 vuotta elämästään.
Makasi vuoteessa muiden passattavana kun ei muuta voinut.
Halusi lähteä, joka ikinen päivä. 10 vuotta joutui kuitenkin odottamaan, että toive toteutui.
Osanotot läheisen menetyksestä tottakai burbille.
Se on ikäihmisillä tuo lähtö parasta just noin.
Aivan karmea kohtalo on se, miten esim. oma vaarini vietti viimeiset 10 vuotta elämästään.
Makasi vuoteessa muiden passattavana kun ei muuta voinut.
Halusi lähteä, joka ikinen päivä. 10 vuotta joutui kuitenkin odottamaan, että toive toteutui.
Osanotot läheisen menetyksestä tottakai burbille.

Jos ja kun Domppari jaksat ja kykenet, niin kasaa nämä tuntemuksesi yhteen tästä toikista. Olet niin mainiosti ja avoimesti kirjoittanut tuntemuksistasi. Niistä olisi vaikka mihin. Ja saattaisi olla ihan terapeuttinen vaikutus sillä. Kun sen aika on.