Ensinnäkin siksi, että aiempien vuosien aikana olin aika saatanan monta kertaa poistunut siitä hallista talviseen pimeyteen kotijoukkueen saatua turpiinsa, yleensä vielä niin, että aluksi johtivat, mutta viime hetkillä vieraat meni ohi. Silloin oli suoran putoajan paikka yleensä lähempänä kuin play off -paikka ja ainakin kertaalleen liigakarsintoja siellä olinkin katsomassa. Nousu vuosien rämpimisen jälkeen mestariksi oli melko huikeaa.
Toinen syy oli katsomotunnelma pleijareissa. Ihan oikeutetusti loppuun saakka pelasivat pienessä Pyynikin salissa, vaikka yleisöä olis riittänyt suurempaankin areenaan. Mutta eihän se olis kotikenttä, vaikka samassa kaupungissa olisikin. Itsekin piti matkustaa täältä Tampereelle finaalia edeltävänä päivänä lippuja jonottamaan. Se sali ahdettiin niin täyteen porukkaa kuin mahtui, ihmisiä istui portaillakin, ei ehkä paloviranomaiset tykänneet. Mä saavuin paikalle noin tunti ennen ottelun alkua ja varsinainen katsomo oli jo täynnä, päädystä kentän tasolta löytyi vielä tuolipaikka, jossa kyyhötin olkapäät vierustovereissa kiinni.
Ottelu ei ollut tasainen vaan kotijengi vei alusta asti ja joka kotijoukkueen korin jälkeen juhlat oli samanlaiset kuin futiksessa maalin jälkeen, loppua kohden vaan meteli yltyi. Ja niitä koreja tais tulla viitisenkymmentä. Ja koko yleisö oli mukana huutamassa, siellä ei mitään kaviaariosastoa ollut. Ratkaisevaa ei niinkään ollut yleisön määrä vaan yleisömäärän suhde salin kokoon. Lipuitta jääneitä oli vielä urheilutalon aulassa telkkarista katsomassa peliä. Koripallossa on tietty hienoa, että yleisö on todella lähellä kenttää ja tuollakin mestaruuspokaali kiersi faniryhmän katsomossakin. Oli ainoa kerta, kun urheilutapahtumasta poistuessain on korvat olleet lukossa monta minuuttia metelin laannuttua. Tuohon otteluun verrattuna esim. ainoa näkemäni NBA-ottelu New Yorkissa oli melkoisen vaisu.
Isot urheilutapahtumat on hienoja, muttei ne välttämättä jälkeenpäin ajateltuna parhaimpia ole. Ehkä paras ulkomailla näkemäni moottoriurheilutapahtuma oli rallicross-kisa Tsekeissä. Oli vahvasti kisan jälkeen fiilis, että "perhana kun se jo loppui", vaikka siellä neljännesvuorokauden seisoskelin. Suomalaisista tapahtumista on jääny hyvinä mieleen kiihdytysautoilun pimeässä ajettu Night Race -kisa joskus ennen meluaikasäädöksiä. Sekä Kokemäen jokkiksen SM-kisat joskus 90-luvulla ja Sport 2000-luokan kisat Ahvenistolla silloin, kun luokka oli suosionsa huipulla, niissä oli reisinkiä ja rytinää. Jalkapallotapahtumista paras tunnelma on ollut Dortmundissa, mut kannattavia reissuja ollut pienemmätkin pelit, kuten vierailu sympaattisella Bromley FC:n stadionilla.