Tällaisina hetkinä sitä on melko tyytyväinen, ettei tarvitse aamulla lähteä mihinkään. Työn orjat ja koululaiset/opiskelija yms. kun painaa aamulla sormet ja nenä jäässä kohmeisille autoilleen ja koettavat suoriutua hytisten työpaikoilleen, niin meikäpoika kääntää kylkeä lämpimän peiton alla.
Joskus puolenpäivän jälkeen voisi katsoa, onko postilaatikossa mitään. Illalla pitänee hakea oma auto huollosta, jos vaimo ehtii töistä koriin ennenkuin huoltopaikkaa menee kiinni. Jos ei, niin sitten perjantaina. Silloin lie jo vähän lämpimämpääkin.
Eipä tuo kesälläkään suuremmin haitannut, silloin kun sattui kauniit ilmat. Ei oikeastaan silloin suuremmin harmittanut, ettei päässyt konttorille käkkimään, vaan sai koko päivän istuskella pihakeinussa kaljaa kittaillen.
Kuitenkin olisi oikeasti jo melko valmis lähtemään töihin tästä. Heti kunhan nuo tulipalopakkaset hellittää.