Mä voin tässä kertoilla vähän kokemuksiani. Suomesta en niin tiedä, kun täysi-ikäisenä olen käynyt muistaakseni kerran lääkärissä, kerran ensiavussa parin tunnin tiputuksessa ja kerran hammaslääkärissä.
Islanti: Lääkkeet kalliita, varmaan samaa luokkaa ku Suomessa. Mä kun joudun syömään lääkkeitä loppuikäni, ei ollu kiva opiskelija-aikoina ravata apteekissa. Kerran jouduin olemaan kaksi yötä sairaalassa, sain morfiinia ja adrenaliinipiikkejä ja olin ties missä härpäkkeissä kuvauksissa, mutta loppujen lopuks jouduin maksamaan vaan ambulanssikyydistä. En tiedä, miks mulle sanottiin, että mielenterveyspuoli on täysin yksityinen, kunnes sitten virkavallan kehoittamana pääsin julkiselle, josta löytyikin maailman paras terapeutti, joka käänsi elämän parempaan suuntaan ja jonka lausahdukset on edelleen mielessä joka päivä. Tosin, jouduin kerran kysymään sieltä potilastietojani jotain vakuutusta varten, eikä niillä ollut musta mitään tietoja missään. En ollut yllättynyt, tavallinen islantilainen mentaliteetti.
USA: Kävin kerran lääkärillä, oli joku entinen jääkiekkopelaaja. Maksoin 50 dollaria siitä 20-minuuttisesta. Kerran jouduin parin tunnin tiputukseen, lääkärilasku oli 400 dollaria. Vakuutus onneks korvas. Sairaala lähetti sen jälkeen vielä karhukirjeen, vaikka homma oli hoidettu. Kuulemma joskus tekevät niin ylimääräisen rahan toivossa, en tiiä onko totta.
Italia: Kukaan ei tiedä mistään mitään, juoksuttavat paikasta toiseen. En joutunut maksamaan lääkkeistä sen ajan ku siellä asustin, ja omalääkärille sai helposti ajan.
Espanja: Pelkkää hyvää sanottavaa. Lääkärit on ystävällisiä ja asiallisia, kaikki koitetaan selvittää perin juurin. Olin leikkauksessa vuosi sitten ja olen käynyt useampaan otteeseen verikokeissa, kuvauksissa ja testeissä. Kävin viime viikolla lääkärissä, koska ranteessa on kipeä patti, ja sain heti lähetteen kuvauksiin ja lääkettä, jota kokeillaan ennen mahdollista punktiota. Samalla lääkäri määräsi mut verikokeisiin, koska häntä kiinnostaa, miten mun kilpirauhanen jaksaa. Samalla myös kyseltiin, että syönhän mä tarpeeksi kalaa ja onhan suola jodioitua. Mistään sairaalakäynneistä, testeistä tai kuvauksista en ole joutunut maksamaan, veikkaisin notta veronmaksulla on osuutta asiaan.
Sitten kun mä täältä muutan pois, niin terveydenhuoltoa ja pieniä apteekkilaskuja tulee ikävä. Viime kuussa olin aika kipeä, joten lääkäri määräsi mulle antibiootteja, inhalaattorin ja jotain muuta lääkettä. Samalla nappasin kolmen kuukauden tyroksiinit ja kolmen kuukauden masennuslääkkeet. Tää setti ois ollu Islannissa lähemmäs 70 euroa. Täällä? Alle 3 euroa.
