Narsismi tarkoittaa itserakkautta, -ihailua ja viettienergian kohdistumista omaan itseen.
Terveessä narsismissa itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen.
Narsismi voi olla myös sairasta, jolloin kyseessä on narsistinen persoonallisuushäiriö.
Narsistinen persoonallisuushäiriö
Psykiatriassa narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö.
Se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980. Kansainvälisestä
tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi.
Vuonna 2017 tulevaan ICD-11 luokitukseen Narsistinen persoonallisuushäiriö on kuitenkin tämän hetkisten
tietojen mukaan tulossa. Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään
mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt
hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti
keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti
kuvan vahvasta itsetunnosta. Tilastollisesti miehillä on narsistinen persoonallisuushäiriö useammin kuin naisilla.
Narsistisen persoonallisuushäiriön arvellaan olevan eri lähteiden mukaan 1–9 prosentilla väestöstä.
Psykoanalyytikkojen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä henkilöllä on laaja-alaisia
suuruuskuvitelmia joko mielikuvien tai käytöksen tasolla, hän vaatii ihailua ja häneltä puuttuu kyky empatiaan.
Hänen ihmissuhteensa häiriytyvät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä.
Narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa yleensä varhaisaikuisuudessa.
Psykoanalyytikkojen mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä tunteettomuus. Ihmiseltä
puuttuu kyky kokea tunteita eikä hän näin kykene viestimään tunteiden avulla. Arnold Modellin mukaan
narsisti haluaa välttää läheisiin ihmissuhteisiin kuuluvia kokemuksia. Narsistin itseriittoisuuskuvitelma
torjuu muihin liittyvät toiveet ja toiveisiin liittyvät ahdistukset. Jos lapsi hyvin varhaisessa vaiheessa
kokee vaikeita pettymyksiä äitisuhteessaan eikä hänen tunteisiinsa vastata, hänelle voi alkaa kehittyä
epäterve itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne, jossa hän ei tarvitse ketään eikä mitään vaan
hallitsee itse kaikkea. Jorma Myllärniemen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei koe
normaalisti masennusta. Masennus syntyy vain silloin kun hauras persoona hajoaa, itseriittoisuuden ja
kaikkivoipaisuuden tunne menetetään. Tällöin ihminen romahtaa.
Vertauskuvallisesti ilmaisten narsisti ei taivu vaan taittuu. Tähän masennukseen liittyy itsetuhoisuutta.
