En tiedä rahavaroista tai tynnyreistä mitään, mutta
Autourheilu on Suomessa ja muuallakin maailmaa erittäin kallista. Siksi on tärkeää, että toimintaan saadaan ulkopuoleista rahaa mahdollisimman paljon. Ulkopuoleinen raha on suoraan verrannollista lajin kiinnostavuuteen suuren yleisön joukossa. Lähes kaikkialla on jouduttu tekemään muutoksia yleisön kiinnostuksen ylläpitämiseksi. Ilman suurta yleisömassaa on turha odottaa ulkopuoleisten rahoittajien kiinnostuksen heräämistä.
Auton hinnan määrää oikeastaan vain ja ainoastaan sen jälleenmyyntihinta. Ostohinnan ja myntihinnan erotuksen saaminen positiiviseksi lienee mahdotonta, ainakaan ilman merkittäviä lisäpanostuksia kalustoon. Tällöin kokonaistaloudellisesti on järkevää etsiä kalustoa, jota käytetään maailmalla mahdollisiman paljon. Silloin harrastuksen päätyttyä on mahdollista päästä kalustosta eroon tai harrastuksen aikana vaihtaa kalustoa. Mutta jos säännöt ovat kotitekoisia ja kalusto ei sovi minkään muun maan kalustoon tulee harrastamisesta aivan liian kallis, koska autolle ei ole jälkimarkkinoita. Luokan hinnan määrittämiseksi on olemassa hyvin vanha totuus, joka määrittää kilpailemisen hinnaksi voittajan käyttämän kaluston hinnan. Tämä siksi, että kaikkihan kilpailuun lähtiessään lähtökohtaisesti haluaa voittaa. Tämän seikan huomaa hyvin suomalaisen rata-autoilun historiaa tutkiessa. Suosituimmat luokat ovat aina olleet merkkiluokkia. Tämä sen takia, että niissä kilpakalusto on lähtökohtaisesti tasaväkistä.
Suuren yleisön kiinnostuksen herättämiseksi tarvitaan aina huipputuote. Tällä kerätään väki katsomoihin. Jos huipputuotteen kalustot muistuttavat ulkonäöltään kalustoa, mitä ei kohdeyleisö tunnista, niin silloin on turha odottaa ryntäystä katsomoihin. Se mikä tekniikka kuoren sisällä on ei suurta yleisöä edes kiinnosta! Vai oletteko kuulleet, että jalkapallofaneja kiinnostaa minkämerkkiset pelitossut maalintekijällä oli jalassa? Tossuvalmistaja kertoo tämän kyllä kisojen jälkeen, jolloin ostopäätöstä tekevä aloitteleva harrastaja haluaa samanmerkkiset, vaikka ei edes saa samanlaisia.
Lisäksi luuletteko rahoitusneuvottelujen helpotuvan, jos kilpailija esittelee nelikymppiselle yrityksen markkinoinnista päättävälle kanssakilpailijoden kalustoa, joka ulkonäkönsä perusteella on haettu museosta.
Taustatyöni tuloksena olen saanut selville, että tämän uuden luokan puuhamiehiä ovat juuri tämän impin rakentajat. Joten säännöt rakennetaan impin tarpeiden mukaisiksi. Toisaalta säännöissä ihmetyttää se, että vakka niitä ei ole, niin niistä löytyi kuitenkin kohta, jonka perusteella Radicalit kiellettiin. Miten voidaan kuvitella, että joku uskaltaa investoida senttiäkään luokkaan, josta noin vain voidaan kieltää jokin auto ilman mitään perusteita?
Suomalainen rata-autoilu on perinteisesti saanut itse sotkettua omat asiansa keskenäisesti kinaamalla. Tämän estämiseksi olisi syytä toivoa, että tulevat säännöt ovat todella tarkat. Nytkin oletettavissa säännöissä oleva kohta, joka vaatii turvavarusteet liite j:n mukaisiksi, estää todellisuudessa suuurimman osan nykyisin rataa kiertävien vanhojen autojen osallistumisen ilman turvavarusteiden päivittämistä tämän päivän tasolle. Lisäksi tämä vaatimus estää esim. USA:sta kaluston hankkimisen, heillä kun on käytössään eri sääntökirja. Toisaalta tämä imppikään ei voi oasllistua, koska ainakaan sen omatekoinen penkki ei täytä liite j:n vaatimuksia. Mielenkiinnolla seuraan, että miten tämä sääntöjen tekijöiden rakentaman auton penkki läpäisee kilpailun esikatsastuksen, koska omatekoinen penkki ei ole edes sallittu jokkiksessa.