DC
Helsingin UA
Jos Jokke Puhakka olisi saanut alleen tehtaan A-ryhmäläisen Evon niin olisi näyttänuyt närhen munat aika monelle... PWRCn kunkku.
N-ryhmän tapahtumat herättivät keskustelua toisaalla niin kokeillaan nyt laittaa näillekin vanhaa kaavaa noudattaen oma ketjunsa.PWRC:n kunkku voisi olla Gustavo Trelles?
Ottamatta kantaa siihen, onko yllä mainittu Trelles N-ryhmän kaikkien aikojen kuningas (voi hyvinkin olla, mutta vaatii tarkempaa perehtymistä tilastoihin), mutta ainakin hänen Suurajo-debyyttinsä vuonna 1989 oli huikea. Toki jos vertaa osallistujalistaa edellisen vuoden Suurajoihin, niin useampi kärkinimi oli tavalla tai toisella poissa: ryhmän 1988 voittanut Jorge Recalde ei ollut mukana ollenkaan, Tommi Mäkinen ja Saku Vierimaa olivat siirtyneet A-ryhmän autoihin ja kansallinen kestomenestyjä Kyösti Hämäläinen oli ripustanut ajohanskat naulaan. Tästäkin huolimatta, kyllä lähtölistalla vetomiehiä riitti: kv. läpimurtoon tähtäävät nuoret belgialaiset Pascal Gaban ja Gregoire de Mevius, kauden 1989 N-ryhmän SM-sarjaa dominoinut vuoden 1986 junnumestari Timo Kuivinen, tämän tittelin vuonna 1987 perinyt Tapani Latvanen sekä edellisen vuoden junnu-SM:n ikoninen taistelupari Marcus Grönholm ja Mikko Kalliomaa.
Kuivinen oli säästänyt Lancian uutta moottoria vartavasten Suurajoihin, jotta kauden tärkeimmässä kisassa saataisiin ulosmitattua mahdollisimman kova tulos. Tässä vaiheessa kautta jo Suomen mestaruuden varmistanut Kuivinen jatkoikin Laajavuoressa siitä mihin oli SM-sarjassa jäänyt - ryhmäpohjat. Siihen riemu tosin jäikin. Laukaa (EK2) selvittiin vielä läpi, mutta Lankamaassa (EK3) punainen Lancia sitten hyytyi sähkövikoihin. Kovin paljon paremmin ei mennyt Latvasella, joka oli kahden pätkän jälkeen ryhmän kakkosena, mutta sitten kannentiiviste päätti, ettei tätä enempää tarvinnut pätkäaikoja kellottaa. Yhtä kaikki, vaikka SM-kärki olikin pois pelistä, niin Trellesin puolustukseksi on sanottava, että hän oli jo tuossa vaiheessa (EK2:n jälkeen) ryhmän johdossa. Eikä siitä missään vaiheessa kisaa luopunutkaan. Grönholmin vauhti oli näin jälkikäteen arvioiden ehkä hieman varovaista, mutta SM-sarjassa nähtyhen ajovirheiden jälkeen tavoitteena taisikin ensimmäisessä Jyskälässä olla lähinnä maaliinpääsy. Kartturi Ilkka Riipinen totesikin jo kisan ensimmäisenä päivänä: Annetaan muiden mennä. Me tulemme huonot kohdat järkevästi. Tämän lisäksi sekä Kalliomaa että Grönholm sähläsivät molemmat Sahalahdessa (EK21). Kalliomaa: Sillalta liu'uimme suoraan tien reunassa olleeseen hiekkalaatikkoon. Sain käännettyä auton kyljittäin. Bossella oli kokolailla samalaiset kuviot: Ensin mentiin Sahalahdessa sillalta suoraan vastapenkkaan. Nyt olemme sitten joutuneet ajamaan kaksi viimeistä pätkää pelkällä takavedolla.
Ryhmäpohjat tässä Trellesin dominoimassa (tosin rengasrikkojen hidastama Gaban olisi toisenlaisella käsikirjoituksella voinut laittaa pelin jännäksi) kisassa jakaantuivat seuraavasti (jaetut pohjat merkitty molemmille):
Gaban 23
Trelles 14
Kalliomaa 6
Geitel 4
Skoghag 2
Kuivinen 1
Hirvelä 1
...ja tuon vuoden N-ryhmän lähtijöistä ainoa maailmanmestari, Bosse Grönholm, pyöreät nolla ryhmäpohjaa.