2004 kausiennakoissa Williams oli vielä suurin mestarisuosikki mutta auto olikin pettymys, ilmeisesti ainakin osin mursukeulansa vuoksi. Kuten olen aiemminkin sanonut, että jos Räikkösen menetettyä mestaruutta 2003 jossitellaan, niin vielä enemmän jossiteltavaa on kyllä Montoyalla. Pisteitä meni ainakin kahteen tekniseen vikaan kärjestä ja Usassa mestaruusmahdollisuudet sulivat hyvin kyseenalaiseen rangaistukseen. Lisäksi Ralf vei ratkaisevia pisteitä.
Näin oli ja joissakin jutuissa McLarenille lähtö ennen pitkää (Itse asiassa kaikkein aikaisemmin Montoya halusi siirtyä McLarenille aikaisemminkin urallaan, mutta tuttuun tapaan Frank Williams ei sopimuksesta häntä päästänyt kuten ei ollut päästänyt muitakaan kuljettajiaan.) johtui tiettävästi siitä, että Montoyalle ei oikein joko annettu hänen itsensä tai Kolumbian lehdistön mukaan (Tuttuun tuon maanosan eläväiseen tapaan liioitteluakin voi olla huonoimmillaan perin mittavastikin joukossa.) riittävästi tukea tai vaihtoehtoisesti häntä nimetty riittävän selkeäksi ykköskuskiksi talliin olemaan mestaruuden tuova takuukuljettaja ja tietenkin tallimääräysjuttujakin oli oletuksina tai toteutuneina kuvioissa.
Kolumbian lehdistö oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että heidän mielestään kehuista huolimatta siirto McLarenille oli virhe ikään kuin profetiana ennakkoon.
Heidän mielestään kun Montoyan olisi ehdottomasti pitänyt siirtyä vuodeksi tai kahdeksi McLarenin sijaan Ferrarille Michael Schumacherin aisapariksi ja Felipe Massan olisi pitänyt olla joko vielä itse vuoden tai kahden verran Ferrarin testikuljettaja tottumuksen syiden nimissä Massan ollessa silloisesti vieläkin melko nuorena pidetty kuljettaja tai siirtyä Montoyan itsensä sijaan vaihtokauppana McLarenille Kimin tallikaveriksi!
Mielenkiintoinen ja näyttävä veto tavallaan olisi ollut tuokin kun hyvin pianhan vähän Ron Dennisin tapainen Jean Todt olisi ollut vetäytymässä eläkkeelle ja kyllähän tuolloin Montoyalla oli osakkeet vielä todella hyvät kaikkiaan sellaisenaan ongelmistaan huolimatta ja sitten tietysti ennen tunnettua ja ei oikeutta tekevälle lopulle. Tiedä sitten myös, että olisiko Stefano Domenicali 'Perintöprinssinä' osannut hoitaa sitten asioita sellaisenaan paremmin vai olisiko siellä ollut liian kuohuvaista se meno.
Tuskin ikinä kuitenkaan olisi ollut Jean Alesi-Claudio 'Lohikäärme' Lombardi-kaksikon tason kiihkeyttä, suitsutusta yli rajojen tai kurkussa kiinni oloa sentään!
Noista kahdesta kun ei silloin vuosina 1991-1993 Ferrarilla aina tiennyt, että milloin se täysräjähdys tulee ja sopu oikein sijaa antaa!
Montoyaan lopuksi palatessa hänellä oli muutoin tuolloin 2003 yhtä vähän keskeytyksiä kaudella kuin Keke Rosbergilla vuonna 1982 näin esimerkiksi, mutta hänestä poiketen Montoyan keskeytykset osuivat aina hyvin tuhoisaan paikkaan tehden hänestä enemmänkin lähemmäksi John 'Belfastin Tiikeri' Watsonia muistuttavan myös Watsonin vuoden 1982 malliin ja Watsonin tapaan Montoya ei koskaan voittanut mestaruutta.
Toki Montoya erotuksena Watsoniin oli nuorempi ja joutui myös aavistuksen verran liian varhain F1:stä poiskin. Molemmat olivat aavistuksen ulkopuolisen tuntuisia mestariehdokkaitakin tavallaan loppuvaiheissa vuotta 1982 ja 2003 ajatellen tietyin ehdoin.
Vuonna 2004 osin asiat Montoyalla olivat jopa vielä aavistuksen paremmat tietyin osin muuta huonompaa hommaa vasten eli oli vain pari keskeytystä kauteen, mutta oli muun muassa pari hylkäystä kisoissa ja ongelmat olivat Williamsilla vähän samat kuin mitä olivat olleet osin jo vuosina 2002 ja 2003.
Renkaitakin syöviä automalleja ne ajoittain olivat joskin enemmänkin syöviä automalleja Williamsilla oli historiansa aikana sitä ennen kuin sen jälkeenkin.
Myöhemmin ehkä pahinta lopulta taisi olla se henkisen kyräilyn, ristiriitojen ja lopulta sitten enemmän tai vähemmän avoin syyttely puolin ja toisin.
Ikään kuin tapahtui jopa aavistuksen selvemmin ja voimakkaammin se mikä osin jäi aina tapahtumatta Williamsin ja Heinz-Harald Frentzenin suhteissa kerran vuosina 1997 ja 1998.
