CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 16003
Vanhempien aikojen F1:n vuosien 1989-1992 aikaista polttoaineympäristöystävällisyyttä kohuineen muistelen edelleen jatkaen tässä viestissä vaikka ehkä paremmin kuuluisi tuonne tekniikkatoikin puolelle:
Tolueenin lisäys olisi nostanut sääntöjä ajatellen yleensä liian korkeaksi RON-luvun mitä oktaaneihin tuli.
Virhearvo minkä piireissä lukema sai vielä olla kilpailullisesti siis Suomessa niin täytyi silloisin säännöin muun muassa vuodelle 1989 olla 99,7-oktaanisena.
100-oktaaninen tai mikä tahansa ylempi olisi tarkoittanut armotta hylkäystä ainakin kansallisissa kilpailuissa paitsi tapauksessa, että voitiin osoittaa pelkästään oktaaniarvon olleen lopullisesti peräisin yksinkertaisesti alkujaankin liian ikään kuin 'vahvasta' tuotantoerästä lähtöisin olevaksi ja se siis oli tietysti silloisin menetelmin melko viittä vaille mahdotonta.
Mikäli kuitenkin vielä tuokin hyväksyttiin (Tähän tietysti tarvittiin jo FIA:nkin jäseniä paikalle AKK:n valvomaan tilaisuuteen kuten myös kisavastaavan öljy-yhtiön kuten vaikka Nesteen porukoita toimittamaan laatutakuut.) niin se ei saanut olla muun muassa F1:n pohjaltakaan puhuen 102-oktaanista enempää arvoltaan.
Toki tämäkin vain suurpoikkeuksena.
Tietysti joku voisi luulla tämän olevan taas jotain turhaa heittoa tai olevinaan väärin muistettua juttua, mutta kyllähän sitä vain tolueenista oli harmia muun muassa kotimaisella rallipuolella vuonna 1989:
Kotkan Kaakkoisrallissa 1989 (Myös Kaakonkulman Rallin nimellä tuo tunnettiin riittävän vanhaan aikaan jos ei suorana nimenä niin erittäin vahvana lempinimenä kilpailulle.) olivat hylättyjä kisasta ainakin varmuudella sen mitä muistan niin Sakari 'Sakke' Vierimaa ja Risto Buri. Siihen päälle vielä Mikael 'Mikke' Sundström oli ainakin hylätty.
Vierimaalla ja Burilla näyteluvat ja kun muuta valitusta vielä 'erikoispoikkeuksena' ei voitu osoittaa niin hylättiin kun autossa oli siis 100-oktaanista bensaa ja Sundströmillä bensa-arvo oli 102-oktaanista eli samaa tai hyvin F1-polttoainetta jäljittelevää bensaa kuitenkin tiettävästi ilman lyijyä.
Sundströmin autossa laitonta oli sekin, että koko homma oli yritetty hoidattaa BP:n kautta edellisessä viestissä mainittuna siis Ruotsin Autoliiton kilpailusäännöillä eikä siitä ollut yritettykään puhuttaa kunnolla muun muassa Nestettä tai vastaavaa autokilpailun öljytoimittajaa Suomessa edes jonkinlaiseen poikkeuslupaan suostumista varten!
Siihen kai Neste olisi joutunut auton laillisuuden varmistamiseksi joutunut turvautumaan ja tietysti olisi se vielä vaatinut muilla tapaa sääntöjä noudattaen AKK:n ja mahdollisten FIA:n jäsenten muita lupajuttujakin päälle.
Entäpä mikäli sitten joskus poikkeuksellisesti F1:ssä tai rallissa siihen aikaan olisi ollut polttoaineseos liian laihaa niin olisiko hätätapauksissa tolueenia saanut vuoden 1989 sääntöjen mukaan käyttää erityisluvalla?
Oikeastaan kyllä kunhan vain muut tietyt polttoaineisiin liittyvät erikoisjutut olisivat olleet tehtyjä ennen mokomaa temppua, sääntöjen sallima muu erikoislupa olisi ollut hankittu ja jos jostakin syystä olisi halunnut ajaa jo ympäristöystävällisyyden nimissä suoraan lyijyttömällä polttoaineella!
Lyijyttömään polttoaineeseen riippuen sitten kaadettavasta tolueenista ja oktaaniluvusta sitä olisi saanut lisätä joko todella vähän tai melko lailla vallan huoletta.
Täten esimerkiksi oktaaniluvultaan 95-96 ollut polttoaine yleensä olisi siis vielä saanut ainakin hyvällä onnella riittävän kilpailukykyistä tai ainakin edes sääntöjen silloisesti sallimaa muun muassa vuoden 1989 rajalla eli 99-oktaanista!
F1:ssä tolueenikohu kielteisyyksineen päättyi aika äkkiä moniin muihin täyslyijypolttoaineen lisäainekohuihin nähden siitä, että enemmän tolueeni oli kielteisempi, tuhoisampi ja rasittavampi nimenomaan silloisille F1:ssä juuri kielletyille turbomoottoreille kuin muun muassa vuoden 1989 ei-turboille F1:ssä.
Jatkan vielä seuraavaan pariin-kolmeen viestiin näitä muisteluja polttoainekohuissa F1:n tai muiden lajien kohdalta niin maailmalla kuin Suomessa.
Tolueenin lisäys olisi nostanut sääntöjä ajatellen yleensä liian korkeaksi RON-luvun mitä oktaaneihin tuli.
Virhearvo minkä piireissä lukema sai vielä olla kilpailullisesti siis Suomessa niin täytyi silloisin säännöin muun muassa vuodelle 1989 olla 99,7-oktaanisena.
100-oktaaninen tai mikä tahansa ylempi olisi tarkoittanut armotta hylkäystä ainakin kansallisissa kilpailuissa paitsi tapauksessa, että voitiin osoittaa pelkästään oktaaniarvon olleen lopullisesti peräisin yksinkertaisesti alkujaankin liian ikään kuin 'vahvasta' tuotantoerästä lähtöisin olevaksi ja se siis oli tietysti silloisin menetelmin melko viittä vaille mahdotonta.
Mikäli kuitenkin vielä tuokin hyväksyttiin (Tähän tietysti tarvittiin jo FIA:nkin jäseniä paikalle AKK:n valvomaan tilaisuuteen kuten myös kisavastaavan öljy-yhtiön kuten vaikka Nesteen porukoita toimittamaan laatutakuut.) niin se ei saanut olla muun muassa F1:n pohjaltakaan puhuen 102-oktaanista enempää arvoltaan.
Toki tämäkin vain suurpoikkeuksena.
Tietysti joku voisi luulla tämän olevan taas jotain turhaa heittoa tai olevinaan väärin muistettua juttua, mutta kyllähän sitä vain tolueenista oli harmia muun muassa kotimaisella rallipuolella vuonna 1989:
Kotkan Kaakkoisrallissa 1989 (Myös Kaakonkulman Rallin nimellä tuo tunnettiin riittävän vanhaan aikaan jos ei suorana nimenä niin erittäin vahvana lempinimenä kilpailulle.) olivat hylättyjä kisasta ainakin varmuudella sen mitä muistan niin Sakari 'Sakke' Vierimaa ja Risto Buri. Siihen päälle vielä Mikael 'Mikke' Sundström oli ainakin hylätty.
Vierimaalla ja Burilla näyteluvat ja kun muuta valitusta vielä 'erikoispoikkeuksena' ei voitu osoittaa niin hylättiin kun autossa oli siis 100-oktaanista bensaa ja Sundströmillä bensa-arvo oli 102-oktaanista eli samaa tai hyvin F1-polttoainetta jäljittelevää bensaa kuitenkin tiettävästi ilman lyijyä.
Sundströmin autossa laitonta oli sekin, että koko homma oli yritetty hoidattaa BP:n kautta edellisessä viestissä mainittuna siis Ruotsin Autoliiton kilpailusäännöillä eikä siitä ollut yritettykään puhuttaa kunnolla muun muassa Nestettä tai vastaavaa autokilpailun öljytoimittajaa Suomessa edes jonkinlaiseen poikkeuslupaan suostumista varten!
Siihen kai Neste olisi joutunut auton laillisuuden varmistamiseksi joutunut turvautumaan ja tietysti olisi se vielä vaatinut muilla tapaa sääntöjä noudattaen AKK:n ja mahdollisten FIA:n jäsenten muita lupajuttujakin päälle.
Entäpä mikäli sitten joskus poikkeuksellisesti F1:ssä tai rallissa siihen aikaan olisi ollut polttoaineseos liian laihaa niin olisiko hätätapauksissa tolueenia saanut vuoden 1989 sääntöjen mukaan käyttää erityisluvalla?
Oikeastaan kyllä kunhan vain muut tietyt polttoaineisiin liittyvät erikoisjutut olisivat olleet tehtyjä ennen mokomaa temppua, sääntöjen sallima muu erikoislupa olisi ollut hankittu ja jos jostakin syystä olisi halunnut ajaa jo ympäristöystävällisyyden nimissä suoraan lyijyttömällä polttoaineella!
Lyijyttömään polttoaineeseen riippuen sitten kaadettavasta tolueenista ja oktaaniluvusta sitä olisi saanut lisätä joko todella vähän tai melko lailla vallan huoletta.
Täten esimerkiksi oktaaniluvultaan 95-96 ollut polttoaine yleensä olisi siis vielä saanut ainakin hyvällä onnella riittävän kilpailukykyistä tai ainakin edes sääntöjen silloisesti sallimaa muun muassa vuoden 1989 rajalla eli 99-oktaanista!
F1:ssä tolueenikohu kielteisyyksineen päättyi aika äkkiä moniin muihin täyslyijypolttoaineen lisäainekohuihin nähden siitä, että enemmän tolueeni oli kielteisempi, tuhoisampi ja rasittavampi nimenomaan silloisille F1:ssä juuri kielletyille turbomoottoreille kuin muun muassa vuoden 1989 ei-turboille F1:ssä.
Jatkan vielä seuraavaan pariin-kolmeen viestiin näitä muisteluja polttoainekohuissa F1:n tai muiden lajien kohdalta niin maailmalla kuin Suomessa.