Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[CCMK]

Olkoon tämä viesti ennakko kun seuraavassa todella alkaa nuo tallikohtaisemmat, toivon mukaan tiiviimmät muistot Monacon 1991 tilanteista niin nämä tulevat ainakin mieleen kyseisestä kilpailusta muun kuvailun ulkopuolella:

Toki Monacon rata ja sen erilaisuus teki selväksi, että isompaa varikkokäyntien näytelmää ei ollut luvassa, mutta silti hieman Monacossa alkoi enemmän tai vähemmän valitukset mediassa kilpailujen tylsyydestä. Ja kauden 1991 aikana pahat puheet lajin alennustilasta pahenivat suhteellisesti vaikka ne pysyivät ihailtavan pitkään pinnan alla.

Vaikka lähinnä ongelma oli pitkälti kärjessä tai ainakin tulisi olemaan. Välillä verrattuna vaikkapa vuoden 1992 tilanteeseen vuoden 1991 kesäkautta kohti lähdettäessä puheet kisojen tylsyydestä tuntuivat olevan lähinnä väkisin haettua ongelmapuhetta mikä jälleen toi nykypäivän median ongelmia esille jo tuolloinkin.

Entä mitä kuului suomalaisille, Jordan-tallille ja miten lajissa sitten järjestäjillä meni kisan suhteen?

Hyväähän sitä kuului Imolan 1991 pohjalta ennakkoon alustavasti ja vaikka murheita olikin niin:

Joka tapauksessa Monacossa 1991 nähtiin JJ Lehdon erittäin potentiaalinen ajo joka tuntui jopa vaikuttavammalta kuin Imolassa. Ainoa ongelma oli menestysajolle vain se, että juuri ohi ei vain päässyt. JJ olisi silti voinut hyvinkin olla pisteellä tai ehkä jopa pisteilläkin. Myöhemmin kisassa tahti huononi ja varikolle olisi pitänyt ehdottomasti mennä kun äkillinen pidon loppuminen tuli autoon.

Tiettävästi ei menty ja maksettiin siitä sitten. Mika Häkkisen oli hyvin vaikea nousta oikeastaan mihinkään koska hän oli päässyt kilpailuun juuri ja juuri edes mukaan. Siten hän nousi enimmäkseen muiden keskeytysten avustuksella Monacon vaikealla radalla.

Andrea de Cesaris oli Monacon alustava viihdemies sijoilla 6-7 ennen keskeytystään Mirabeaun ulosmenorampille. Bertrand Gachot oikeastaan menetti koko viikonloppunsa huonoon aika-ajoon. Olisi kuitenkin noussut ehkä kuutospaikkaan asti ilman kolariaan Thierry Boutsenin kanssa. Gachot taisteli tuolloin seiskapaikasta.

Monacossa 1991 historiallisesti nähtiin Phoenixista 1991 eteenpäin mahdollisena nähty ensimmäinen stop-go-rangaistus kun Pierluigi Martini sai sen ehkä juuri ja juuri sääntöjen mukaisen estelykierrosmäärän mentyä umpeen. Toisaalta typeränä puolena ACM:n tuomaristo ei langettanut rangaistusta stop-gon muodossa kilpailun viimeiselle pistemiehelle ja yhden kauden 1991 harvoista hyvistä kisoistaan ajaneelle Emanuele Pirrolle joka syyllistyi myös erittäin paljon kilpailun aikana estelyyn.

Loppuun kai voi sanoa, että YLE:n lähetyksessä sen aikana oli ratavalvojakin jäädä kisa-autojen alle!

 

[Finnishman]

Miksiköhän muuten Keke ei ottanut Saloa suojatikseen? Eikö hän pitänyt tätä tarpeeksi lupaavana ja lahjakkaana, vai oliko hänellä niin paljon töitä Järvilehdon ja Häkkisen kanssa, ettei aikansa kerta kaikkiaan riittänyt?

 

[Ayrton-Ana]

Miksiköhän muuten Keke ei ottanut Saloa suojatikseen? Eikö hän pitänyt tätä tarpeeksi lupaavana ja lahjakkaana, vai oliko hänellä niin paljon töitä Järvilehdon ja Häkkisen kanssa, ettei aikansa kerta kaikkiaan riittänyt?

Eikös Häkkinenkin ollut alunperin jo vähän "ylimääräinen" suojatti? Muistaakseni tarina meni niin että Keken ei JJ:n lisäksi pitänyt alkaa manageroimaan muita, mutta Kari O. Sohlberg sai kuitenkin lopulta taivuteltua Keken ottamaan myös Häkkisen suojatikseen.

 

[CCMK]

Monacon 1991 toivon mukaan tiiviimmät kisamuistelut tallikohtaisemmin tulevat tässä viestissä ja jos eivät oikein mahdu niin lisää tulee sitten seuraaviin viesteihin.

Toki hieman kerrontaa ja tiivistystä helpottaa sekin seikka, että Monacoon 1991 oli niin Esikarsintaa kuin Aika-ajojen päätteeksi karsiutuneita kuten myös koko kilpailuviikonlopulta suljettuja ja lääkärin määräyksellä kilpailuun osallistumattomia kuljettajia!

Aloitetaanpa siis, Williams-tallin osuus jää nyt vähän lyhyemmäksi muihin huipputalleihin nähden ehkä karsiutuneita huomioimatta ja voihan näistä osin olla aina eri mieltäkin:

McLaren: Osin hyvä, osin huono viikonloppu. Niihin kai se voitiin tiivistää. Torstain aika-ajon aika kun ei millään Gerhard Bergerillä parantunut lauantain aika-ajoon niin lähtöruutu oli kuudes. Monacoon siis aika huono lähtöruutu lähinnä jäännöspistettä takaamaan kun olisi pitänyt olla siinä ruuduissa 2-3 kuin niin etäällä. Berger toista vuotta putkeen Monacossa aina siellä missä tapahtui: Kolaroi Nelson Piquetin kanssa vaihtaen etusiiven korjauskäynnin yhteydessä renkaat jääden pari kierrosta jälkeen viimeiseksi.

Ei ajanut viimeistä ajaen ajanutta sijaa korkeampana missään vaiheessa Piquetin toki keskeytettyä eli periaatteessa Berger oli toiseksi viimeinen keskeyttäessään kolarivaurioihin muilla tapaa kuten myös siihen, että kaiteisiin ajoi taas uudestaan. Öljyä visiirissä oli kuulemma joo, mutta ehkä melko pitkästä aikaa ja jo toista vuotta putkeen Monacossa jotakin mokanneena kuulosti vallan erikoiselta selitykseltä kierroksen 10 alkaessa kärjelle ja armosta Bergerin ollessa siis sen kierroksen tai puolitoista kierrosta enimmillään jäljessä noin oman 9:nnen kierroksensa paikkeilla!

Ayrton Senna vuorostaan ajoi erittäin vakuuttavasti vain pientä Stefano Modenan alkuhaastetta huomioimatta perin yllätyksellisesti selvään voittoon! Ainoa muu vaara oli tunnelin öljyt ja kolariromut Sennan ainoiden kisahaastajien suhteen, mutta nämä brasilialainen vältti. Voitto oli Ayrtonin neljäs Monacossa viiden vuoden sisään, neljäs perättäinen vuoden 1991 voitto ja jo 29 pistettä MM-johdossa McLarenin johtaessa tallien MM-kilpaa 34 pisteellä. Monet kuskit ovat jo MM-kilvan kannalta epätoivoisia ja Piquet veistelikin arkkivihollisestaan, että jos hän voittaa maailmanmestaruuden jo näin varhain niin hän lähtee kotiin tai alkaa valmistautumaan jo suoraan vuoteen 1992!

Epäilijöiden mielestä laji tuntuu olevan kuin uusinta vuoden 1988 lajiahdingosta eli tylsyyttä McLaren-ylivoiman edessä pelätään mitä nyt vihdoin ja viimein ainoa välillä McLarenia mahdollisesti kovempi talli eli Williams-talli viimein avasi pistetilinsä ylipäänsä joten ehkä tästä vielä nähdään vuoden 1991 edetessä vallan muutakin!

Tyrrell: Uskomaton aika-ajo tallilta! Tai ainakin edes yhdelle kuljettajalle... Satoru Nakajima inhoaa ellei peräti vihaa Monacoa ja sitä taustaa vasten hän olikin 11:sta mikä vielä oli joko hieno juttu tai sitten ei, mutta Stefano Modena uskomattoman tuntuisesti pääsi toki etukäteen veikatun jopa kuuden parhaan joukon sijaan peräti kakkosruutuun!

Modena aloitti myös kilpailupäivän ollessa hänen 28-vuotispäivänsä sen suhteen syntymäpäivänä hienosti ollen parhaimmillaan todella lähellä Ayrton Sennan McLarenia iskuetäisyydellä, mutta siihen se osin jäi ja ellei yllättäen joten aavemaisen hetken aikaa olisi ollut kärjessä tai yrittänyt rinnalle niin siihen se jäi. Perässä kuitenkin pysyttiin mikäli ei iskuetäisyydellä enää niin lähellä kuitenkin ensimmäiset 37 kierrosta ja sitten kisa mureni tai alkoi murenemaan:

Ensin Emanuele Pirro esteli häntä minkä ehti (Toden totta esteli muitakin kuskeja pitkin päivää ja ontto vetoaminen muka kisailuun Nakajiman kanssa tai toimimaton radioyhteys oli kisan jälkeen tuottaa turpaan vedon päivänsankarilta!) ja sen jälkeen muutenkin Modenalla alkoi vähäisesti kone pätkiä minkä vuoksi ja toki ehkä muutenkin Senna pääsi 20 sekunnin ja ylikin päähän kun aiemmin eroa oli, mutta ei niin paljon kuin ehkä olisi pitänyt lajin suurhuippukuskin osata ottaa edukseen!

Siten kone alkoi toimia hyvin, mutta lopputulos: Sydäntä särkevä koneen paukahdus tunnelissa radan jälkivoiteluineen kierroksella 42 tai toisinaan myös kierrokselle 43 sanottuna tuotti öljyä muille ja sydänsuruja päivänsankarille käytännössä edelleen aika takuuvarmalta jos ei kakkospaikalta sitten millään niin noin ehkä kolmospaikalta jälkikäteen katsoen kun mietti Riccardo Patresen ja varsinkin Nigel Mansellin nopeutta! Patresen mietintä jäi todella ajatustasolle Patresen kirjaimellisesti osuen Modenan öljyistä kaiteisiin keskeyttäen.

Modenan ajoja voivat ehkä hänen kykyjään tuntemattomat sättiäkin, mutta varsinaisesti mitään hävettävää hänellä ei ollut kärkiajon suhteen ajatuksellakaan. Ja mikäli vähäisesti oli niin sitäkin enemmän hävettävämpiä tientukkoja tuntuivat olevan kärkiajojen kivireet Ferrarin kuljettajien Alain Prostin tai Jean Alesin muodossa taas kerran! Loppuun voi kuitenkin todeta, että Modenan pitkin alkukautta 1991 povattu Tyrrellin mahdollinen palkintosijoitus ei vain voi olla enää kaukana. Ei sitten millään! Nakajiman päivä oli japanilaisen inhokkiradalla vaatimaton vaikka ehkä jäännöspisteeseen/pisteisiin oli asiaa ennen pitkää ajovauhdin parannuttua juuri ennen hänelle ongelmallisen shikaanin kolaria kierroksella 35.

Williams: Mikä olisi voinut olla unelmaviikonloppu jopa vallatulla eturivillä ja kaksoisvoitolla oli lopulta jälleen painajaismaisen alkukauden 1991 tietynlainen huipentuma: Huonon onnen myötä aika-ajot olivat huonompia osin kuin odotettiin ja vain osin viime hetken suorituksista kiinni (Sennan paalupaikkaan ei juuri asiaa, mutta muuhun kyllä kuten voittohaasteeseen jos välttämättä haluaa lähteä perumaan jotakin puheissa.) ajat olivat niin hyviä kuin olivat kuten lähtöruudutkin Monacoon osin toki huonona.

Riccardo Patrese palkintosijoja kohti ajaen keskeytti Stefano Modenan öljykolariin juurikin kierroksilla 42 tai 43 toisinaan sanottuna ja Nigel Mansell yritti kaikkensa ja ehkä hieman ylikin saaden ensin hyvä kuin viitospaikan jäännöspisteitäkään, melkein täysin keskeytyskuntoisen autonsa vain yhtäkkiä toimimaan kesken kisan vaihdelaatikko-oikun sittenkin asetuttua kerrankin britille edulliseksi ohittaen myös Alain Prostin kaasutellen viimein palkinnoille avaten oman ja Williams-tallin pistetilin vuodeksi 1991! Toisaalta Senna oli parhaimmillaan päälle 40 sekuntia britin edellä kisassa ja ruutulipullakin 18,348 sekuntia eli töitä kyllä riittää Williams-tallissa, mutta suunta viimeinkin on oikea ehkä lopullisemminkin puhuen vaikka ihan vähäisesti britti hyötyi myös Modenan murheellisesta keskeytyksestäkin!

Seuraavaan viestiin jatketaan näitä tiivistyksiä.

 

[CCMK]

Eikös Häkkinenkin ollut alunperin jo vähän "ylimääräinen" suojatti? Muistaakseni tarina meni niin että Keken ei JJ:n lisäksi pitänyt alkaa manageroimaan muita, mutta Kari O. Sohlberg sai kuitenkin lopulta taivuteltua Keken ottamaan myös Häkkisen suojatikseen.

Oli juurikin näin, mutta päävierastuksena muun ihan alkuaikojen vierastuksen ohessa oli juurikin Keken oikeaksi arvioima juttu vastahakoisista suomalaisista sponsoreista.

Eli viime hetkellä Keke otti Mikan kyllä suojatikseen Jyrki Järvilehdon lisäksi alkuaikoina, mutta ehdottomasti Keke vaati sitten Sohlbergin ja Antti Syvälahden kerta kaikkiaan ottavan sitten hoitaakseen Keken siinä vaiheessa kurkkua myöten täynnä olleet kotimaisten sponsorien painostusvalitukset kontolleen!

Ja hyvin mainitut herrat pystyivätkin sitten nuo ongelmatapaukset hoitamaan ja vähitellen sitä tukirahaa alkoi tulla.

 

[Dieselmoottori]

Miksiköhän muuten Keke ei ottanut Saloa suojatikseen? Eikö hän pitänyt tätä tarpeeksi lupaavana ja lahjakkaana, vai oliko hänellä niin paljon töitä Järvilehdon ja Häkkisen kanssa, ettei aikansa kerta kaikkiaan riittänyt?

Johtui puhtaasti siitä, että Keke Rosberg ei nähnyt kolmella suomalaisella kuljettajalla olevan riittävästi markkinarakoa samaan aikaan. Suomi on pieni maa.

 

[CCMK]

Johtui puhtaasti siitä, että Keke Rosberg ei nähnyt kolmella suomalaisella kuljettajalla olevan riittävästi markkinarakoa samaan aikaan. Suomi on pieni maa.

Näinhän se oli.

 

[CCMK]

Jatketaan Monacon 1991 muistoja laajemmassa mielessä näin:

Brabham ja Mark Blundell: Verraten erittäin huono ellei murheellisenkin surkea osin viikonloppuna tallille ja sen kuljettajalle. Martin Brundle suljettiin kilpailuviikonlopulta hänen kieltäydyttyä torstaina menemästä Vapaissa Harjoituksissa punnitukseen ja Blundell jo mainitusti jäi täten edustamaan yksin talliaan. Oli viimeisen tai toiseksi viimeisen sijan karsiutumistaistelun sijaan lopulta 22:s, mutta se ei juuri Monacossa sunnuntaina auttanut. Blundell ei oikein missään kohtaa kisaa saanut autoaan toimimaan kunnolla ja sijalta 14 Blundell ajoi sitten aika voimakkaan kolarin onneksi loukkaantumatta omalle kierrokselleen 41 kärjen alkaessa aloitella kierroksia 42 tai 43 tilanteen mukaan ennen muun muassa tai juurikin kärjestä puhuen Stefano Modena-Riccardo Patrese kolaritapahtumaa. Sen pituinen se oikeastaan!

Footwork ja Michele Alboreto: Murheellinen viikonloppu ja vuosi 1991 samassa paketissa: Porschen moottori tai automalli oikein muutenkaan ei toimi. Alex Caffi ensin torstaina ilman aikaa lainkaan ajaneena koko päivän vaatineen kroonisen vaihdelaatikkovian korjauksen jälkeen jäi kisasta pois lauantaina yrittäen lähteä aikakierrokselle sitten osuen kaiteisiin todella pahasti, selvisi oikeastaan joko täysin loukkaantumatta tai loukkaantuen joka tapauksessa hirvittäviin odotuksiin nähden paljon odotettua lievemmin kuitenkin kisojen jäädessä ihmeittä nyt väliin, mutta vain joutuakseen kisasta syrjään vaikka olisi päässytkin ajatuksella mukaan Lajin Virallisen Lääkärin 'Proffa' Sid Watkinsin ehdottomasti kieltäessä ajon kolarin vuoksi eikä paljon vara-autokaan olisi kai mitään suurempaa tuonut viikonlopulle!

Alboreto jo mainittuna oli vieläkin kipeä Imolan suurtestikolarin myötä käyttäen aikaa lähinnä Sid Watkinsin vakuutteluun taas, että on kunnossa voidakseen edes osallistua Monacoon kuten myös tallinsa ilman hänen paikkaansa tarvitsematta korvaamista Ruotsin Stefan Johanssonilla Monacoon. Alboreto kuin ihmeen kaupalla sai kun saikin auton kisaan sunnuntaille, mutta toiseksi viimeiseen lähtöruutuun.

Oikeastaan aina koko kisan hitain mies tai kilpaillen siitä osin Suomen Mika Häkkisen kanssa mitä nyt aluksi ei niin hidas ollut kun McLarenin Gerhard Berger seisoi varikolla korjauksissa ja Benettonin Nelson Piquet oli keskeyttänyt. Eli aivan heti ei tarvinnut olla viimeinen.

Kun oltiin niin oltiin jopa Häkkisen Lotuksenkin alkaessa osin mennä menojaan! Sijojen 18-19 paikkeilta kuitenkin puhuen käytännössä viimeisenä kisapäivänä Alboreto keskeytti moottoririkkoon omalla kierroksellaan 39 kärjen ajaessa jo kierrosta 40 aivan vähintään ja oikeammin taas lähestyen kierrosten 41-43 tunnettuja 'öljytunnelijuttuja' Stefano Modenan ja Riccardo Patresen toimesta. Alboreton mielestä tallin on pakko alkaa pian pärjätä ja auto ei toimi, mutta noin monta kierrosta ajaen ennen kuin auto hajosi on edes toivottomuudessaan yksi askel kohti valoa! Ja tuleehan Johanssonista puhuen hänelle nyt mahdollisuus korvata Caffi ainakin Montrealiin ellei edemmäs!

Lotus ja Mika Häkkinen: Kuin Footworkilla niin aika murheellinen viikonloppu edelleen ja etenkin Imolan upeaan viime hetken onnistumiseen nähden yllättävänkin iskevä katastrofi! Kun ei vanha automalli toimi niin ei oikein toimi. Ainoa kilpailtava oikeastaan oli Michele Alboreton Footwork jos sekään Alex Caffin loukkaannuttua ja Martin Brundlen Brabhamin kisaesto punnituskieltäytymisen takia oli yksi syy, että miksi suomalainen oli kisassa mukana lainkaan. Toinen syy oli se, että Julian Bailey oli pääsemässä mukaan kisaan.

Tietenkin vain pääsemässä Häkkisen ja mahdollisesti Alboreton edelle ennen kuin suomalaisten onneksi voitiin nähdä kaksi suomalaista eli Häkkinen ja JJ Lehto Dallaralta mukaan kilpailuun Baileyn Lotuksen ollessa ratkaisevasti kaiteissa taas britin yhtä taas karsiuduttua jääden huonommalle aikaisemmalle aika-ajoajalleen. Baileylta murheellisesti Monacon jälkeen ovat loppumassa rahat kesken joten kisatestaaja tallin rahatilanteen takia eli joko Johnny Herbert ihan alkukauden väliin jättäneenä kisakuskina Martin Donnellyn muutoin yrittäessä yhä toipua kunhan rahat löytyy tai pelkkää rahaa ajatellen muuta kuin kilpailukykyisesti jos sitä löytyy tarpeeksi niin eli Saksan Michael Bartels ajaa Montrealissa!

Häkkisestä puhuen päästiin sunnuntaille Monacon viimeiseen ruutuun takanaan vain perin näyttävä Italdesign Aztec Course Car, mutta suomalaisen onneksi kuten myös italialaisen Alboreton onneksi alkuun ei hetkeen tarvinnut olla viimeinen kun kärkeä lähellä McLarenin Gerhard Berger ja Benettonin Nelson Piquet kolaroivat brasilialaisen keskeyttäessä itävaltalaisen siirtyessä korjauskäynnille. Häkkisen kisasta ennen pitkää kuitenkin tuli vaikea ja voitiin nousta viimeisenä ajaenkin niin korkealle kuin noustiin pelkästään oikeasti puhuen keskeytysten avittamana.

Häkkinen murheellisesti ehkä osin vaatimattoman ellei peräti jopa lyhyen uransa huonoimman kisan jälkeen sitten avauskisan Phoenixissa, mutta nyt ei ollut oikein edes Phoenixin ymmärrettävän ensikisan murheen sijaan mitään muuta selittävää tekijää keskeyttäessä pelissä kun siis vain hitaus ja Monacossa ei vain mikäli mitään pelastavaa haluaisi sanoa niin pääse ohi!

Alboretoon nähden tosin myöhemmin suhteellisesti vauhtia alkoi olla, mutta eihän se paljoa lohduttanut yksinäisessä kisassa monen huonommankin sijan kuljettajan vain mennessä kaukana edellä. Phoenixin tapaan sijalta 13 päivän viimeisenä kuten yhtä viimeisellä sijalla tapahtunut keskeytys oli taas pienen tulen ollessa jälleen hännän alla öljypalosta johtuneena. Murheellinen kisa, mutta toivottavasti ehkä kuitenkin huomattavalla onnella jossakin kohtaa vuotta 1991 voidaan jotain Lotukselta ihmeen kaupalla vielä nähdä ja muutoin suomalaisittain ihmeet jäävät JJ:n varaan!

Seuraavaan viestiin jatketaan näitä tiivistyksiä aloittaen siinä lyhyemmin ja jatkaen pidemmälti.

 

[Dieselmoottori]

Tämän viikon viikonloppuna ajetaan perinteikkäällä Red Bull Ringillä, radalla, jolla on pitkä historia Itävallan GP:nä. Rata on aiemmin tunnettu myös nimillä Österreichring ja A1-ring.


Itävallan Formula 1 -osakilpailulla on pitkä ja vaiherikas historia, joka alkoi jo vuonna 1964. Maa on tuottanut useita legendaarisia kuljettajia, ja myös suomalaiset ovat juhlineet siellä suuria voittoja.


Itävallan Grand Prix'n historia

Itävallan GP:tä on ajettu kolmessa eri aikakaudessa ja kolmella eri nimellä tunnetulla radalla.

• Zeltwegin lentokenttä (1964): Ensimmäinen virallinen MM-sarjan osakilpailu ajettiin vuonna 1964 Zeltwegin sotilaslentokentälle tehdyllä radalla. Rata oli kuitenkin erittäin tasainen ja autoille liian raju, joten kisa jäi sillä erää ainoaksi.
  
  
• Österreichring (1970–1987): Vuonna 1970 kilpailu siirtyi uudelle, varta vasten rakennetulle Österreichringin radalle Spielbergin vuoristomaisemiin. Rata oli tunnettu erittäin nopeista mutkistaan, suurista korkeuseroistaan ja vaarallisuudestaan. Hurjan vauhdin vuoksi F1 jätti radan vuoden 1987 jälkeen.
  
  
• A1-Ring (1997–2003): Rataa lyhennettiin, mutkia muutettiin turvallisemmiksi ja se palasi kalenteriin vuonna 1997 nimellä A1-Ring. Tältä ajalta muistetaan erityisesti Ferrarin tallimääräysskandaali vuonna 2002, kun Rubens Barrichello joutui päästämään Michael Schumacherin voittoon aivan maaliviivalla.
  
  
• Red Bull Ring (2014 eteenpäin): Juomajätti Red Bull osti radan ja kunnosti sen moderniksi areenaksi. Formula 1 palasi Spielbergin radalle vuonna 2014. Rata on nykyään kalenterin lyhimmistä, ja sille ovat ominaisia pitkät suorat sekä kovat jarrutukset. Koronapandemian aikana vuosina 2020 ja 2021 radalla ajettiin jopa kaksi kisaa saman kauden aikana, jolloin toinen kisa kantoi nimeä Steiermarkin GP.

Itävaltalaiset F1-kuljettajat ja heidän saavutuksensa

Itävalta on pieni maa, mutta se on jättänyt syvän jäljen moottoriurheiluun. Maasta on tullut kaksi maailmanmestaria ja yhteensä kolme osakilpailuvoittajaa.

• Niki Lauda: Kolminkertainen maailmanmestari (1975, 1977 ja 1984) on yksi lajin suurimmista ikoneista. Hän on historian ainoa kuljettaja, joka on voittanut mestaruuden sekä Ferrarilla että McLarenilla. Hänet muistetaan myös uskomattomasta paluustaan radalle vain viikkoja lähes kuolemaan johtaneen Nürburgringin tulipalon jälkeen vuonna 1976. Lauda on myös ainoa itävaltalainen, joka on voittanut kotikilpailunsa Itävallassa (vuonna 1984).
  
  
• Jochen Rindt: Rindt oli Itävallan ensimmäinen suuri F1-tähti. Hän hallitsi kautta 1970 Lotus-tallissa, mutta menehtyi traagisesti Italian GP:n harjoituksissa Monzassa syyskuussa 1970. Koska kukaan ei pystynyt ohittamaan hänen pistepottiaan kauden loppuun mennessä, hänestä tuli Formula 1 -historian ainoa kuolemansa jälkeen kruunattu maailmanmestari.
  
  
• Gerhard Berger: Berger ajoi pitkän ja menestyksekkään uran saavuttaen 10 osakilpailuvoittoa muun muassa Ferrarilla, McLarenilla ja Benettonilla. Hän oli sarjan kärkikuljettajia 1980- ja 1990-luvuilla ja tunnetusti Ayrton Sennan hyvä ystävä sekä tallitoveri.

Suomalaisten saavutukset Itävallassa

Suomalaiset kuljettajat ovat viihtyneet Spielbergin radalla erinomaisesti. Suomeen on ajettu Itävallasta useita voittoja ja palkintopallipaikkoja.

Kuljettaja	Saavutukset Itävallan GP:ssä
Mika Häkkinen	Voitti kilpailun kahdesti McLarenilla vuosina 1998 ja 2000. Vuoden 1998 voitto oli tärkeä matkalla hänen ensimmäiseen maailmanmestaruuteensa.
Valtteri Bottas	Voitti Itävallassa kaksi kertaa Mercedes-tallissa vuosina 2017 ja 2020. Lisäksi hän saavutti uransa ensimmäisen F1-palkintopallipaikan (3. sija) Williamsilla juuri Itävallassa vuonna 2014.
Keke Rosberg	Ajoi uransa toiseksi tiukimman maaliintulon Österreichringillä vuonna 1982. Hän hävisi voiton Elio de Angelisille vain 0,050 sekunnin erolla, mutta nousi samana vuonna maailmanmestariksi.

Mitä muistoja teillä on radalta?

Kyllähän kauden 1998 GP oli aivan mahtava. Hieno taistelu kahden aikansa suurimman kuljettajan, Mika Häkkisen ja Michael Schumacherin, välillä.

Toinen muisto liittyy kauden 2003 kisaan, jossa Kimi Räikkönen ja Rubens Barrichello taistelivat kilpailun kakkospaikasta.


Räikkönen voitti tuon taistelun.

Itävallassa Rubens Barrichello joutui muuten peräti kaksi kertaa luopumaan paikastaan tiimimääräyksellä Michael Schumacherille. Kaudet olivat 2001 ja 2002.

 

[CCMK]

Monacon 1991 muistot jatkuvat edelleen tässä viestissä:

Fondmetal ja Olivier Grouillard: Hitain mahdollinen mies viikonloppuna jo Esikarsinnassa esikarsiutuen kiitos automallin ongelmien saaden kuitenkin edes aikakierroksen jotenkin eli sen pituinen se!

Leyton House: Hirvittävät ohjausvauriot aiheuttivat täysin hallitsemattomia pomppuja ja kolareitakin tallin automallille kuljettajineen! Siitä huolimatta Ivan Capelli ja Mauricio Gugelmin olivat kisassa mukana sunnuntaille kuitenkin pistehaaveiden unohtuessa lähtöruutuihin 15 ja 18 brasilialaisen ollessa italialaisen edellä. Kummankin kisa oli mennä pilalle sunnuntaina jo ennen lämmittelykierrokselle lähtöä lähtöruudukossa olleiden jäähdytinvuotojen takia.

Gugelminin jäähdytinreikä saatiin tukittua, mutta Capellin ei joten Capelli joutui ottamaan vara-auton kuitenkin samalla taktisella rengastuksella ajatellen kilpailuun. Capelli joutui (Tästä huomio korjauksena mahdollisesti Rengaskohtaisten muistojen toikkiin sitten joskus kun jaksan.) käymään varikolla ainakin kertaalleen kisaan korjauskäynnillä noin kierroksen 8 paikkeilla ollessaan murheellisesti tallikaveriltaan perityltä sijalta 15 puhuen jarruvaurion takia.

Pääsi sijalta 25 ihan viimeisenä (Nelson Piquet Benettonilla jo keskeyttänyt ja hetken perästä keskeyttäisi McLarenin Gerhard Berger ja AGS:n Gabriele Tarquini.) edellään lähinnä Lotuksen Suomen Mika Häkkinen ja Footworkin Italian Michele Alboreto jatkamaan kyllä kisaa, mutta vara-autossa aina ollut jarruvaurio paheni korjauksien oltua riittämättömiä lopullisesti vielä Monacon radan ollessa niin paha jarruille kuin oli niin päättyen keskeytykseen jarrujen pettäessä lopullisesti omalla kierroksella 12 kärjen ajaessa jo kierrosta 13.

Gugelmin ajoi Monacossa odotuksia paremmin, nousten puolittain upeasti ja täysin uskomattomasti jo parhaimmillaan sijalle 8 ehkä upeuden täydentäen jäännöspiste tai parempi mielessään ennen ohjausvauriota ja lopullisesti ennen omaa kierrostaan 43 ja kärjen töin tuskin selvitessä kierrosten 41-43 hässäköistä Tyrrellin Stefano Modenan ja Williamsin Riccardo Patresen järjestämänä niiden jälkeen kierrokselle 44 hieman yllättäen tulleeseen kaasutinvikaan ohjauksen pettämisen sijaan!

Murheellisen surullista etenkin brasilialaiselle ja vähän ehkä osin koko tallillekin. Pitkälti siksi, että aivan kuten Williams-tallissa niin epäonnea on ajoittain yksinkertaisesti välillä liikaa kilpailukykyisiinkin kisoihin nähden ja siinä missä Williamsilla tiedetään missä vika on ja ahdinko on juuri päättynyt pisteettömyyden osalta niin Leyton Housella ei tiedetä sitäkään eli ongelmien aivan täysin todellista juurisyytä!

Toki ei Leyton Housella ole kyllä Williamsin budjettiakaan käytössä... Kaikki lieneekin sanottu heidän osaltaan siinä.

AGS ja Gabriele Tarquini: Paljon sanottavaa ei ole. Rahaa on murheellisen vähän saneerauksen ellei huonoimmillaan konkurssinkin alkaessa tätä menoa kolkuttaa, Fabrizio Barbazza karsiutui kisasta kun toisin kuin Lotuksen Julian Bailey viime hetken epäonnen ja kaiteisiin ajon vuoksi niin Barbazzalla tuntui olevan perin puhditon vauhti joka tapauksessa. Vaihtoehtoisesti tietyllä tapaa mikäli vauhtia oli niin se oli harvassa ja vasta aika session loppuminuuteilla sitä alkoi löytyä.

Itseluottamus toisin kuin Tarquinilla niin hänellä se oli hukassa tai hän epäröi.

Barbazza ei vain oikein tiennyt, että käänsikö hän autoa liian paljon vai liian vähän eikä oikein osannut sovittaa vauhtia tai ajorytmiä Monacon mutkiin oikein. Välillä oli vaihdekin liikaa alemmalla tai liikaa ylemmällä käytössä mutkaan sitten sopimattomasti aiheuttaen luistatusta mikä ehkä märälle kelille sopii, mutta ei kuivalle kelille! Tarquini jolle Monaco on murheistaan huolimatta yllättävän sopinut niin oli 20:s ja mukana sunnuntaille, mutta aika häntäpään ajelua lähellä viimeisiä sijoja ymmärrettävästi mentiin. Tosin en halua ajatella, että mitä jos Barbazza olisi päässyt kisaan sunnuntaille ja ei Tarquini?

Sellainen spagettivatkaus olisi todennäköisesti taitanut kolarin tuottaa Barbazzalta ja jos ei niin suurin ihme olisi ollut hetkeen!

Tarquini ihan aluksi pärjäsi hyvin, mutta vaatimaton vauhti ja Monacon rata ei toivoa paljon antanut paremmasta. Vaihdelaatikkokin alkoi vaurioitua ja peli oli pelattu. Keskeytys tuli kierroksen 9 omalta osalta italialaiselle ja kärjen ajaessa kierrosta 10 vaihdelaatikkovikaan sijalta 19. Ei enempää juuri sanomista onneksi ennen mahdollisesti krooniseksi tientukoksi jäämistä kiitos käsin särkyvän auton, mutta toivottavasti Tarquini löytäisi maksupaikan paremmasta tallista kuin missä ajaa nyt ainakin!

Muistot Monacosta 1991 jatkuvat seuraavassa viestissä.

 

[CCMK]

Monacon 1991 suhteen puhuttavat muistot jatkuvat jälleen tässä viestissä:

Benetton: Palkitseva, mutta pettymystäkin tarjoillut viikonloppu. Imolan jälkeen vaihdelaatikkomallia on yritetty korjata ja vaihteet vaikuttaisivat alkukauteen nähden nyt menevän päälle selvästi paremmin tai nyt ainakin edes Monacossa toisin kuin kauden kolmessa aiemmassa kisassa yhteensäkään!

Luotettavuus ja kehitystyö alkavat kantaa hedelmää. Nelson Piquet inhoaa ellei vihaakin Monacoa, mutta oli silti aika-ajojen neljäs siinä missä Roberto 'Pupo' Moreno oli kasipaikalla pitkälti kun joutui vaihtamaan vara-autoon. Kisa-auto hajosi juuri kun Moreno olisi ollut juuri Piquetin takana viides, Piquetin itsensä sijaan neljäs tai jopa kolmas Piquetin edellä! Kisassa Piquetin kannalta sunnuntaille aluksi näytti hyvältä vain joutuakseen McLarenin Gerhard Bergerkin kolaroimaksi ja ulos kisasta Mirabeaun mutkaan mennessä auton takaripustuksen ja takajousituksen ollessa korjauskelvoton osumien jäljessä Bergerin mennessä korjauskäynnille pystyen jatkamaan, mutta myöhemmin keskeyttäen.

Ainoa toivo Piquetille olisi ollut Flavio Briatoren pyynnöistä johtuen tullut punainen lippu ja uusintalähtö kokonaan uutena kahden kierroksen sisään vara-autolla, mutta Roland 'Rolle' Bruynseraede Lajin Virallisena Lähettäjänä ei suostunut tähän tilanteeseen ja se oli siinä.

Viikonloppuna Piquet alkoi julistella sitä, että Ayrton Sennan ollessa vuodeksi 1991 maailmanmestari näin ylivoimaisesti hänen olisi sama lähteä kotiin tätä menoa ja keskittyä mieluummin sopimusmukaiseen vuoteen 1992! Piquet kun tosiaan on janonnut palkintosijaa tai voittoa vuoden 1990 lopun tapaan niin kovin pitkään ja paineet ovat kattilassa nähtävästi alkaneet kasvaa taas turhan paljon ja vaikka Flavio kehuu tähteään niin kaikkea Flavio ei ole oikein sietänyt. Mahdollisesti Piquetin voitto tai muun ajon määräävä palkintosija kuitenkaan ei voi olla enää kovin kaukana kaikkea huomioiden!

Moreno selviävänä kuljettajana ajoi Monacon kaiteiden välissä hienon päivän ellei ehkä ihan upeankin ainakin jättäen viimein paineita mahdollisesti Flavionkin taholta taakseen! Alku Morenon ajossa ehkä vähän vaatimaton eli sijojen 7-8 taistelua, mutta myöhemmin pisteellä tai pisteillä. Viimeistään oli kuitenkin kierroksien 41-43 jatkuvien toisten kuskien keskeytysten takia mistä nimekkäimpänä Tyrrellin Stefano Modena ja Williamsin Riccardo Patrese niin heidän jälkeen lopullisesti pisteillä. Sijalta viisi parannettiin vielä kerran vauhtia sijalle neljä. Vauhtia tuntui lopulta parempaan olleen, mutta ruutulippu jätti hänet sille sijalleen missä oli ja olisihan Ferrarin Jean Alesikin pitänyt ohittaa!

Moreno tuntui pelastavan pisteitä tallille pisteettömän Piquetin kolarien ja lausuntojen sijaan ja toivottavasti Benettonilla tätä työtä osattaisiin arvostaa. Flavio kehuu juuri nyt myös toistakin brasilialaista, mutta valitettavasti kehut voivat muuttua käden käänteessä syytöksiksikin. Morenon ajopaikan varmistumiseksi kun pitäisi saada vuotta 1992 ainakin edes yksi palkintoajokin jossakin kohtaa ja nyt oli menettelevän lähellä sellainen. Palkitsevaa viikonlopun tiimoilta on ainakin nähdä uuden automallinkin vauhti. Onko kuitenkaan Benettonin vauhti sitten aivan niin hyvää tuottaen mahdollisen pettymyksen niin sen näkee vasta myöhemmän kauden testien osalta ja tulevan kilpailun Montrealin jälkeen kenties.

Jatkuu seuraavassa viestissä.

 

[CCMK]

Monacon 1991 muistot jatkuvat tässä viestissä ja nyt mainitaan Dallaran ja Minardin perin laaja osuus:

Dallara: Verrattuna vuoden 1990 ahdinkoon samaan aikaan Dallara on saanut jo toisen peräkkäisen pistesijan ja jatko lupaa mitä mainiointa aikaa! Suomen JJ Lehto ja Italian Emanuele Pirro täydentävät omin vahvuuksin ja heikkouksin toisiaan aika hyvin. Esikarsinta läpäistiin sijoin 1 ja 3 suomalaisen oltua kärjessä ja italialaisen sitten vähän enemmän perässä välissä Jordanin oma italialainen, Dallaralta poistunut Andrea de Cesaris. Menettelevän hyvä aika-ajokin, mutta valitettavasti se voitiin nähdä murheellisen huonoksi Monacoon ja mikäli se nyt olisi kelvannut niin suomalaisten ennakkokehuissa tilanne ei välttämättä sijat 12 ja 13 oikein kelvanneet Pirron ollessa JJ:n edellä!

Keke Rosberg oli kuitenkin varoittanut jo ennen viikonloppua niin Jyrkin kuin Lotuksen Mika Häkkisen osalta suomalaislehdistöä Imolan riemujuhlan vuoksi, että jäitä hattuun ja niin hyvin ei yksinkertaisesti voinut jatkua!

Eikä jatkunutkaan tai ainakin Häkkisen osalta oli pakko pistää siinä riemuitsemisessa täysi lopetus siihen paikkaan töin tuskin kisaan päässeenä. JJ:lle pystyi tai olisi pystynyt vielä jatkamaan hehkutusta vaikka mihin asti suomalaisen tällä hetkellä ajaessa uransa mitä parhainta vauhtitasoa kunhan rata vain ei olisi hemmetti soikoon ollut Monaco!

JJ nosti kuitenkin lähdössä ihan manageri Keken vuoden 1986 Monacon kisan lähtötyyliin odotuksia ohittamalla neljä autoa avauskierroksella tuosta vain ja hetken Imola näytti taas toistuvan uudelleen osin edes osittain:

Pisteellä tai jäännöspisteiden vauhtituntumassa oltiin sijalta 6 ehkä sijaan 5 asti riittäen siitäkin upeammin ylöspäin vähän juuri ennen kierrosten 41-43 aikaisia hässäköitä tunnelissa. Viimeistään vähän tämän jälkeen lopullisemmin oli tilanne näin. Sitten oli kuten oli aiemminkin vähän kisassa ollut taistelua tallikaveri Pirronkin kanssa. Ikävä kyllä sitten iskikin murheena tämä:

Auto juuttui keskellä kisaa vähäksi aikaa kuutosvaihteelle ja mikäli vaihdejuuttumisesta selvittiin niin muusta eriskummallisesta ohjauskäytöksestä ja sitäkin todella sapettavasti näillä näkymin renkaiden pidon äkkiloppumisesta ei kun kisataktiikassa niin osin itsepäisesti piti pysyä ja siten JJ:lle uran jälleen hienoimman edelliskisan ajon perään sitä olisi voinut täydentää lähelle yhtä hienolla tavalla vain jääden sitten pisteettömälle toiseksi viimeiselle sijalle 11 kolme kierrosta voittaja Ayrton Sennaa perässä minkä kanssa Imolassa oli päästy sateessa palkinnoillekin!

Pirro sen sijaan ajoi loppupuolella alkupuolen jälkeen kisassa kasvavammin, mutta varovaisemmin ihan hyvin. Ihan loppupuolella kisaa Emanuele toisti sitä mitä JJ alussa ja kisan puolivälissä eli huippuvauhtia ja mikäli epäilystä jostakin oli niin hienojen ohitusnäytösten jälkeen lopulta ainakin viimeistään kierrokseen 67 mennessä oltiin kuin oltiinkin pisteellä sijalla 6.

Se myös jäi Pirron sijoitukseksi ruutulipulla vaikka Alain Prostin viitospaikkakin lähellä ja aikaisemmin Benettonin Roberto 'Pupo' Morenon nelospaikkakin oli lähellä kunhan ne kuuluisat kierrokset vain olisivat riittäneet!

Pirro sai viimein pisteen Dallaralla ja ensimmäisen kerran pisteen sitten murheellisen koettelevan Benetton-vuoden 1989 Adelaiden kaatosadekisan jälkeen.

Sitten huono puoli Pirron kisassa:

Hän oli kisan krooninen estelijä, oli saada Tyrrellin Stefano Modenalta turpaan kun oli ollut häntä estellyt, oli ajoittain tarpeeton estelijä itsepäisyyttään tallikaveriaan JJ:tä kohtaan ja siihen päälle vielä muunkin kärjen melko vaarallinen estelijä ollen järjestää kolarin Sennan McLareninkin kanssa. Kuvaavaa oli, että kuin ihmeen kaupalla hänelle ei annettu 10 sekunnin aikarangaistusta stop-go-rangaistuksena tai hylätty hänen kisan viimeistä pistettä antaen sen muille kuljettajille vaikka kierrosraja olisi sääntöjenmukaisena enintään kolmena kierroksena tullutkin täyteen!

Tuomariston suojelu oli kieltämättä erikoista Pirroa kohtaan ja sekin, että miksi ihmeessä hän väitti milloin mitenkin toimimatonta tiimiradiota ja milloin mitenkin muka uskoneensa vakaasti kuin nk. Käsi Raamatulla kilpailleensa Japanin Satoru Nakajiman kanssa keskinäisesti vaikka hän oli tämän juuri ohittanut TV-videonauhojen mukaan sitten muutoin omalla sijallaan?!

Moni talli ei pitänyt asiasta ja Minardi-tallin mukaan kaiken naurettavuuden huippu oli Pierluigi Martinin saama 10 sekunnin aikarangaistus kyllä kisan aikana siinä missä Pirro ei saanut sitä heidän mukaansa edes vaikka kisan jälkeen kuten olisi pitänyt saada.

Toisaalta aivan lopulta puhuen Lajin Virallinen Johtava Tuomari John Corsmit ärähti kisan jälkeen, että Pirron Monacon temppuilu ei saa enää toistua jatkoon ja käytös oli pantu merkille. John Juddin erinomainen moottoripäivitys näyttää tuottavan hyvää jatkoonkin joten tuskin kunhan JJ:n suhteen Monacon pettymyksestä päästään yli niin maltetaan odottaa Kanadan Montrealia ja samaa odotetaan Pirrolta pistetoistona uudestaankin sinne!

Minardi: Pierluigi Martini ja Gianni Morbidelli joutuivat pettymään aika-ajoihin ja sijoihin 14 ja 17 kun etenkin Imola Martinin toimesta oli luvannut niin perin hyvää ja odotuksia täynnä sitten Monacoon!

Martini oli 12:sta sijalla kierroksen 9 aikoihin olleena aikana, mutta joutui käymään varikolla korjauskäynnillä (Tästä huomio korjauksena mahdollisesti Rengaskohtaisten muistojen toikkiin sitten joskus kun jaksan.) vaihdelaatikkovaurion takia jääden siis sijoille 22 ja 23 eli tuossa vaiheessa hyvin viimeiselle tai toiseksi viimeiselle sijalle. Pian oli parikin autoa vähemmän McLarenin Gerhard Bergerin ja AGS:n Gabriele Tarquinin keskeytettyä.

Liittyi ajamaan kyllä kisaan uudelleen, mutta päästyään kaikkein hitaimpien mahdollisten kuljettajien edelle oli oikeastaan muutoin vauhdissa itse hitain. Syyllistyi kyllä estelyyn kisan aikana, mutta monien mielestä ei ansainnut 10 sekunnin aikarangaistusta ensimmäisenä miehenä lajissa tuon uuden pienemmän, välittömämmän tuntuisen rangaistuksen käyttöön ottamisen jälkeen!

Roland 'Rolle' Bruynseraede Lajin Virallisena Lähettäjänä mielestäni syyllistyi hieman lyödyn lyömiseen Martinin osalta puhuen kun hän näytti Minardin italialaistähdelle vielä täysin perusteettomana musta-valkoista viimeisen varoituksen lippua ollen jo käsi kouriintuntuvan lähellä tallipäällikkö Giancarlo Minardin mielestä täysin naurettavasti mustaa lippua!

Aikasakko tuli kuumista vetoomuksista huolimatta Martinille ja Martinin oli se kierroksella 40 sitten kärsittävä. Sitten tuli vielä lisävarikkokäyntikin kun aikaisemman korjauskäynnin yhteydessäkin oli annettu samat seokset renkaita kuten piti eivätkä ne vain kestäneet.

Bruynseraeden temppu oli sinänsä varsin naurettava kun huomioidaan kuinka paljon kisan viimeinen pistemies, Dallaran Emanuele Pirro itse esteli toisia päivän kisassa rikkoen toisin kuin töin tuskin Martini rikkoi tai ehti rikkoa (Niillä rajoilla se oli, että varmaankin mikäli oikein järkeviä olisi oltu niin Martinia olisi vain varoitettu vielä kerran rankaisematta katsoen kierroksen ajan vielä mahdollista ajotavan parantumista ja Pirroa olisi sitten rangaistu siinä miten tuomaristossa asiaa tulkittiin.) eli lajissa olevaa enintään 3 kierroksen mukaista kierroksella ohitusten sääntöä vallan selvästi enemmän ja kaikkiaankin kun muitakin estelijöitä tai hyvin hitaita autoja kisassa oli kisapäivänä!

Kuten esimerkiksi Lotuksen Mika Häkkinen, mutta suomalainen yritti edes kyllä murheessaan antaa tietä vaikka väistämättä (Ainakin mikäli yhtään olisi ollut Häkkisen oman huippuajan säännöt ja varsinkin hyvin typerät nykypäivän täysin mahdottomat sinisten lippujen ohitusten säännöt niin silloin olisi Häkkinen itse kyllä tullut rangaistuksi tai ainakin siitä valitusta olisi riittänyt.) estelyä hänenkin osalta tapahtui.

Myöhemmin kisassa Martinin auto tuntui vaurioituvan ja hajoavan entisestään miten sitten lopputuloksena oli 12:sta ja viimeinen sija 6 kierrosta voittaja Ayrton Sennaa perässä ruutulipulla. Morbidellin kisa oli menettelevä ja nopea, mutta aavistuksen keskinkertainen verrattuna Dallaran Pirroon tai Suomen JJ Lehtoon nähden samassa tallissa. Vauhtia jäännöspisteeseen tai pariin olisi ehkä voinut olla Martinin murheiden myötä, mutta Monacossa ei vain toisaalta päässyt ohi ja kun keskeytys tuli kierroksella 49 vaihdelaatikkovikaan niin ennen vaihteiston vaurioitumista ei kuitenkaan ollut kierrokseen 44 mennessä kuin noin kymppipaikan tienoilla tai vähän parempana.

Minardilla nuristiin vallan helvetisti Dallaran Emanuele Pirron ajoista, mutta koska Martini ei ollut lähelläkään pistettä niin lopulta sellaista äärimmäisen virallista protestia Pirron hylkäämisen suhteen ei siksi tehty. Toisaalta riittävän lähellä pistettä puhumattakaan ihan seiskapaikalla olemisesta sellainen olisi kyllä lähtenyt vallan välittömästi sitten!

Jatkuu seuraavassa viestissä.

 

[CCMK]

Monacon 1991 muistot jatkuvat vielä tämän ja ehkä seuraavan viestin ajan vähän tilanteesta riippuen joten jatketaan ihmeessä:

Ligier: Thierry Boutsen jaksoi nurista läpi viikonlopun automallistaan, mutta huolimatta sen olosta niin olevinaan sitten vaikea ajettava oli 16:sta ruudussa sunnuntain kisaan. Erik Comasin osalta talli mokasi lähettämällä häntä jatkuvan toistuneesti vallan idioottimaisiin väleihin keskellä aika-ajoa ja kun siihen lisäsi osin ensikertalaisen Monacon radan jännityksen ja jos ei sitä niin tietyn varovaisuuden kuitenkin niin ruutu oli selvästi täysin pettymyksellinen 23:s ja neljänneksi viimeinen sunnuntaille.

Mahdollisesti Ligierin automalli on ikävä kyllä vuodeksi 1991 ihan oikein taas kerran hyvä vain sateella ja täysin kurja kuivalla kelillä. Boutsen melko murheellisesti ja Stefano Modenan Tyrrell-keskeytyksen sydäntä särkevästi tiedostaen ehkä päivän toiseksi korkein epäonnisin kuljettaja ja epäonnisin kuljettaja suhteessa ruutulipulla (Tästä Suomen JJ Lehto ja suomalaiset yleensä saattavat olla toista mieltä joten olkoon Thierry vaikka kolmanneksi epäonnisin tai jaetusti toiseksi epäonnisin Stefanon kanssa jos Jyrki epäonnisin.) oli seitsemäs ja pisteittä, toista kisaa putkeen aivan kuten oli ollut Imolan dramaattisilla loppuhetkillä kun ihan ei riittänyt ratamitta tai kierrokset Lotusten autojen ohittamiseen ruutulipulla hyötyjinä Suomen Mika Häkkinen ja Iso-Britannian Julian Bailey!

Boutsenin pistetila meni kierroksen 66 kolariin ja ihan lähellä oltiin taas pistettä ruutulipulla, mutta kierrokset tosiaan loppuivat kesken. Comasin kisa oli Monacossa parempi ihan sunnuntaille kuin muutoin viikonlopuksi, mutta ohi ei vain päässyt. Ei sitten millään, mutta ehkä ensi vuonna saattaisi tulla piste vuotta paremmalla Monacon kokemuksella. Kymppipaikka ruutulipulla menettelevä kaiketi. Comas muuten korjauksena kuten huomiona Rengaskohtaisten muistojen puolelle sitten joskus saattoi sittenkin käydä varikolla renkaanvaihdossa!

En ole kuitenkaan aivan varma, että oliko hänellä rengasrikko vai pidon nk. Äkkiloppuminen ja ennen kaikkea millä kierroksella tuo suunnittelematon renkaanvaihto tapahtui? Varmaankin luultavammin hyvin kisan lopussa, mutta korjaan kyllä tuon väitteen mikäli löytyy lisätietoja asiaan. Aikoinaan en ollut aivan varma tuosta kun Japanin Fuji TV:n selostuksessa väitettiin Comasin käyneen varikolla, mutta ei koskaan näytetty kunnon pysähdyskierrosta joten siksi hylkäsin asian silloin väittäen hänen olevan pysähtymättä kilpailussa ja olen kyllä vieläkin vähän kahden vaiheilla tässä asiassa. Lisätietoja/todisteita siis kaivataan ja joskus sen myötä mitä ilmenee niin myönnetään mahdolliset virheet ja päivitetään tilanne.

Ferrari: Ei todellakaan hyvä viikonloppu taas vallan ehkä liikaa imartelevista lopputuloksista huolimatta. Tai mikäli se olikin hyvä juttu niin ansaitsemattoman tuntuinen johtuen ehkä huonoimmasta huipputallien suhdanteisesta vauhtitasosta, Dallara ja Minardikin olisi varmaan saattanut hyppiä silmille kesken kisan ja pahinta tietysti oli, että Ferrari asemansa säilytykseen tarvitsi Monacon rataa itsessään pelastamaan viikonlopun!

Alain Prost ja Jean Alesi toki yrittivät kaikkensa, mutta Cesare Fiorion ajan Ferrarin tallipäällikkönä lähestyessä loppuaan tulokset aika-ajon jälkeen lähtöruutuina olivat 7 ja 9. Eli Ferrarin aseman ja Monacon tiedostaen oltiin katastrofin partaalla. Jos ei muuten niin Italian lehdissä sitten kyllä vähemmän yllättäen! Ja vain keskikastissa tuollainen kelpaa, mutta lajiaseman ja historian tiedostaen ei Ferrarilla.

Ferrari ja Prost toki sunnuntain Warm-Upin nopein, mutta Prost joutui tämän saavuttamiseksi turvautumaan vilppiin ja vain puolella tankilla ajamiseen näyttääkseen paremmalta kuin olikaan. Täysillä tankeilla Ferrarin automalli oli jälleen hitain huipputallin auto perin painajaismaisesti. Prost toki lähtökohtaisesti ajoi hyvin tai niin hyvin kuin moninkertainen maailmanmestari voi ajaakaan koettelevassa ilmapiirissä huipputallin autoa.

Oli neljäntenäkin, mutta hyötyi vain Williamsin Nigel Mansellin vaihdelaatikon oikuttelusta kesken kisan tapahtuneena luullen britin keskeyttävän. Tai jos ranskalainen ei itse sitä luullut niin Prostin ylimieliset kisainsinöörit ja pomot Ferrarilla sitä sitten luulivat enemmän! Kierroksen 30 aikoihin taisi tämä tapahtua. Niin tai näin Prost jatkoi toki menoaan kuin vain pystyi.

Toisten tallien huippukuskien ja ehkä vähän yllätyksellä olleen Tyrrellin Stefano Modenan epäonni oli ainoa syy, että miksi huipputallien kivireki Ferrari ja Prost oli Monacossa toisena. Vain pahimmat ja täysin mielipuolisen pihalla olleet tifosot saattoivat uskoa muka Prostin pystyä ajamaan Ayrton Sennan McLarenin kärkitilan kiinni silloin kun hän sai sen haltuunsa Modenan ja Williamsin Riccardo Patresen keskeytettyä. Toisenahan Prost oli, mutta 44 sekuntia olisi pitänyt ajaa kiinni ja sitten päästä vielä Sennan ohikin. Täysin mahdotonta. Ja sitten tuli noloin hetki:

Kierrokseen 63 mennessä Mansell oli kuin olikin taikaiskusta heti autonsa jälleen kulkemaan saaneena ihmeen kaupalla (Ja todella sisukkaan hurjasti.) ohittanut ranskalaisen reilussa kaksinkamppailussa ja Prost oli hämmennyksessään ajaa kaiteisiinkin ennen kuin piti auton radalla sittemmin aikoen tyytyä ajamaan enää jäähdytellen!

Painajainen kuitenkin alkoi uutena tai pikemmin jatkui entisen tiimoilta: Ferrarin typerän idioottimaisuuden takia näihin aikoihin kuten aiemminkin kilpailussa osin aiemmin myöhemmin milloin jälkikäteen tallin syyttäessä Prostia ja Prostin itse tallia syystä tai toisesta Prost ei koskaan itsepäisyyttään tai muuta lajin parhaan renkaansäästäjän mainettaan ei mennyt varikolle renkaanvaihtoon.

Prost ihan totta on lajin paras renkaiden säästäjä useita 'pelastuksia' aiemminkin urallaan saaneena, mutta Monacossa 1991 ranskalaisen tuuri loppui kesken. Pidon äkkiloppuminen C-seoksilla oli Goodyearin tunnettujen renkaiden osalta pienen pieni todennäköisyys ja tämä tuli toteen. Prost kävi varikolla kierroksella 72 menettäen palkintosijansa melkein takuuvarmana kolmostilalta pudoten viidenneksi asti ja yhtään vähänkin huonommin mennen sija olisi ollut 6 pisteellä tai 7 täysin pisteittä.

Epämiellyttävän lähellä oli entisestään ahdistelijat ennen kuin Prost sitten pitkästä aikaa sisuuntui reippaasti ajaen itse viime hetkellä voittaja Sennan sijaan kilpailun nopeimman kierroksen. Senna tosin nöyryyttävästi ohitti tämän kaiken murhenäytelmän vuoksi ranskalaisen ennen ruutulippua kierroksella!

Viides siis, mutta tosiaan sai kiittää onneaan monesta jutusta. Mahdollisesti aikaisemmalla varikkokäynnillä olisi ollut paremmin menestynyt kuljettaja, mutta eihän kisa vain ollut Ferrarin kisa tai oikein Prostinkaan. Prost olisi myös tarvinnut ehkä enemmän näyttävyyttä myös olleessaan kovillakin sijoilla kilpailussa ansaitakseen enemmän kehuja.

Alesi vuorostaan nuorempana otti täysin erilaisen tasauspyörästön kuin Prost kisaan ja hirveä aliohjaus ei miellyttänyt Alesia. Toisaalta Alesi kuitenkin vanhempaan ja tallinsa toiminnasta valittavaan Prostiin nähden sentään Ferrarin ahdinkoon katsoen toimi ainakin osittaisena tallinsa kasvojen pelastajana päivän kilpailussa, mutta välillä suhteessa Alesi oli selvästi Prostin takana eikä olisi ansainnut onneaan päivän kilpailussa. Ja jos ansaitsi niin Ranskan tai Italian lehtien kiihkoilun mielestä silti vahvasti Prostin perässä ja ei edellä!

Alesillakin oli vaikeutensa ja paha on sanoa, että kumpi sitten hyötyi tästä kaikesta: Nuorempi vai vanhempi ranskalainen? Todella kaksijakoisen kisan päätteeksi paljon suhteessa huonomman viikonlopun päätteeksi ehkä osin kun Alesin renkaat samoina seoksina kuin tallikaverillaan eli C-seoksina kestivät ollen myös häneltäkin tuhoisan loppu niin ruutulipulle.

Toisin kuin Prostin ei ja siksi Alesi oli kolmas palkinnoilla ja Prost ei palkintojen ulkopuolella viitospaikalla.

Ferrarilta silti aivan kauden alun jälkeen aika heikko kisa edes erinomaisesta lopputuloksesta huolimatta. Montrealissa tämä talli ei pärjää tai vaatii ainakin entisestään suurempia ihmeitä!

Seuraavaan viestiin tuleekin Monacon 1991 viimeiset muistot mikäli mahdollista.

 

[CCMK]

Vuoden 1991 Monacon muistelut jatkuvat vielä tämän yhden viimeisen viestin verran näin:

Lola-Larrousse: Vaikka viikonloppuna oli levotonta ja kolareitakin riitti niin molemmat eli Japanin Aguri Suzuki ja Ranskan Eric Bernard osin edellä mainituista syistä niiden haittaamina pääsivät kuitenkin kisaan aika-ajon päätteeksi ruutuihin 19 ja 21. Vauhtia riitti, mutta valitettavasti rata oli Monaco joten ohi ei päässyt juuri kenestäkään.

Tätäkin vastaan puhuen ehkä murheellista oli nähdä Suzukin turhautuminen kun vauhtia oli, mutta ohi ei päässyt joten sijanumero 15 tuntui melkoiselta henkiseltä keskisormen näytöltä japanilaiselle. Sittemmin Suzuki vielä keskeytti omalla kierroksellaan 24 kärjen lähestyessä jo kierrosta 25 jarrujen pettämiseen minkä vuoksi tuli kolari ja keskeytys radan ykkösmutkan St. Devoten paikkeilla! Bernard joutui olemaan varovaisempi, mutta varovaisuus keskimäärin oltiin palkita reilusti sitten kisan lopussa.

Kohtuullisen tyytyväinen Bernard oli kun vähänkin vielä keskeyttäneitä lisää niin olisi oltu jo jäännöspisteellä ja lopulta oltiin ysipaikalla ruutulipulla, kaksi kierrosta voittaja Ayrton Sennaa jäljessä, mutta sisäisten keskinäisten sijojen erossa enää vain 0,3 sekuntia ruutulipulla kasipaikasta ja Jordanin Bertrand Gachotista!

Kausi kuitenkin ihan alkua huomioimatta on mennyt Lola-Larroussen osalta sinänsä aika huonosti, mutta tietenkin parempaa toivotaan vaikka viime vuoden uusintaa ei pisteiden ja jopa palkintoajon myötä Suzukin Suzukan ikimuistoisen ajon tietäen ei ole odotettavissa!

Coloni ja Pedro Chaves: Toiseksi hitain mahdollinen mies viikonloppuna jo Esikarsinnassa esikarsiutuen kiitos automallin ongelmien saaden kuitenkin edes aikakierroksen jotenkin eli sen pituinen se jättäen taakseen vain Fondmetallin Olivier Grouillardin!

Jordan: Jälleen 'melkein, mutta ei aivan ihan kuin toivottiin'-tason viikonloppu tältä uudelta F1-tallilta! Andrea de Cesaris ja Bertrand Gachot ilahduttivat valtavasti tallipäällikkö Eddie Jordania olemalla yleensäkin mukana kausiennakkopelkoa vasten Monacossa selvittäen Esikarsinnan sijoilla 2 ja 4 kun aiemmin Jordan pelkäsi kuljettajineen esikarsiutuvansa vuoden vaikeimmaksi kilpailukseen arvioimaltaan viikonlopulta.

Itse kisaankin Jordan-tallin molemmat kuljettajat selvisivät eli de Cesaris pääsi kymppiruutuun sunnuntaille, mutta Gachot sitten selvästi huonommin karsintauhan alla ollen milloin minkäkin syyn takia lopulta 23:s sunnuntaille.

Kun kilpailua muuten mietti niin de Cesaris taisteli monien kuskien kanssa kyllä, mutta eniten ehkä Ferrarin Jean Alesin kanssa ennen kuin keskeytti kaasuttimen tai sen kaapelien hajoamiseen ja Gachot toteutti mahdottomalta siihen asti tuntuneen tallin maaliin pääsyn Monacossa. Tähän asti Jordan-tallin kuljettajista puhuen he olivat päässeet maaliin vain erillisissä lopputulosmerkinnöissä tai keskeytyksen saaneena, mutta nyt viimein tuli hyväksytty ruutulipun näkyminen.

Viimeinen piste olisi kai ollut hyvinkin mahdollinen ilman kierroksen 66 kolaria Ligierin Thierry Boutsenin kanssa. Korjauskäynti sitten maksoi kaiken ja ihan ruutulipulla oltiin kasipaikalla kaksi kierrosta voittaja Ayrton Sennaa perässä ja vain 0,3 sekuntia edellä sijoituskeskinäisesti puhuen Lola-Larroussen Eric Bernardin ysipaikasta! Alkaa näyttää siltä, että tästä tallista kuullaan vielä paljon ja piste tai pisteet ovat enää tältä tallilta vain todella lyhyen ajan kysymys. Ehkä jo Montrealissa ne tulevat ja muutoin sen viimeistään 5-6 kisan sisällä Monacosta eteenpäin puhuen!

Modena-Lambo-Lamborghini: Esikarsinnan viides ja kuudes tila tarkoittivat Italian Nicola Larinille ja Belgian Eric van de Poelelle esikarsiutumista ja kilpailuviikonlopun päättymistä ennen aikojaan. Sen pituinen se!

 

[CCMK]

Spa-Francorchampsin 1991 muistelut seuraavaan viestiin tulevat päättämään viime aikojen kisamuistot vuodesta 1991 puhuen.

Siinähän oli monta juttua pelissä ja pitää yrittää pitää lyhyenä ja joka tapauksessa nyt ainakin Monacon 1991 muistoihin nähden tosiaan lyhyempänä.

Mallia haetaan Phoenix 1991 muistelusta sen toivottavasti ollessa vielä sitäkin lyhyempi vaihteeksi, mutta Phoenix 1991 sisälsi myös paljon pidempiä muistoja vastoin sanottua.

Ehkä se tästä vielä pysyy lyhyempänä.

 

[CCMK]

Spa-Francorchampsin 1991 kisaan tuleekin nyt jälleen aika paljonkin muistoja sittenkin.

Itse kisaan povattiin Williams-Renaultin ja McLaren-Hondan tahtojen taistoa.

Hungaroringin 1991 edeltävän kisan Brasilian Ayrton Sennan arveltiin voittaneen lähinnä vain siksi, että rata oli kuin Monaco ilman kaiteita ja ohi ei yksinkertaisesti päässyt juuri mistään.

Toisaalta McLaren oli vastoin eräitä ennakkoja hyvin vahva Spa-Francorchampsiinkin. Senna lähti paalupaikalta ja Williamsin Italian Riccardo Patrese hieman yllättäen Iso-Britannian Nigel Mansellin sijaan samasta tallista näytti olevan nopeampi ja kakkosruudussakin, mutta häneltä ei löytynyt laillista peruutusvaihdetta joten paremman ajan sijaan se hylättiin ja hänen oli tyydyttävä paljon huonompaan ja enemmän osin alustavamman tuntuiseen aika-ajorenkaiden aikakierrokseen tai jos se oli kova niin se oli tehty liian paljonkin kovemmilla kisarenkailla ja hänen lähtöruutu oli 17:sta!

Patrese sisuuntui ja oli sunnuntain Warm-Upissa kärjessä 1,5 sekuntia Sennaa nopeampana Sennan jäädessä tosiaan kakkospaikalle siinä joten tämänkin johdosta mietittiin italialaisen suurkisaa ja jopa voitto tai edes palkintohaastetta sunnuntaille.

Alustavassa aika-ajossa perjantaille Itävallan Gerhard Berger oli vielä ollut ennen lauantaita hyvässä vedossa toisena kun sitten meno hieman hyytyi vastoin jopa mahdollisesti tallikaveri Sennan haastamista 'vetomieskisassa' paalupaikasta puhuen.

Mansellin ja Sennan arvioitiin yleisesti ottaen taistelevan kisan voitosta ja Ferrarin Alain Prostin arveltiin saavan edes kisanjohtohaaste ja mahdollinen palkintosija kolmospaikalla jos sitäkään.

Tämäkin asia tosiaan tapahtui:

Muuan Bertrand Gachotin tilalla ajanut saksalainen nuori kuljettaja Michael Schumacher maksoi Jordanin varsinaisen testikuljettajan Alessandro Alex Zanardin sijaan riittävän summan ainakin yhden kisan ajosta talliin. Schumacher muodostui ennen kilpailua muuna kilpailuviikonloppuna melkoiseksi ilmiöksi. Schumacher ei juuri koskaan ollut ajanut F1-autoa ennen debyyttiään.

Sen sijaan, että Jordan-talli olisi käyttänyt testikuljettajaansa Zanardia tai jotain muuta kuljettajaa rahan myötä niin se luotti uskomattoman paljon pelkästään 36 kierrosta Silverstonen lyhyellä radalla eli nk. Eteläradalla ajaneeseen saksalaiseen. Ne 36 kierrosta olivat Michael Schumacherin ainoa kokemus F1-autosta ennen Span kilpailuviikonloppua. Ja erään Ayrton Sennan vuoden 1985 tyyliin hänkään ei ollut tiettävästi ajanut Span radalla metriäkään ennen F1-kilpailudebyyttiä.

Schumacherin sittemmin yhden ainoan kisan Jordan-tallin urasta puhuen tosiaan kaiken juttua riittäisi, mutta tällä erää lyhyenä pitäen 'Schumin' F1-uran ensimmäisen tallipäällikkö Eddie Jordanin huomioita huomioimatta sen varsinaisen 'tiimiradioäänen' eli kisainsinööri Trevor Fosterin mielestä (Foster tietysti oli Gachotin kisainsinööri yleensä.) hän oli ja tuli myöhemminkin olemaan hänen mielestään vankkumattomasti kaikkien aikojen paras F1-tulokas!

Vuoden 1991 Spa-Francorchampsin kisaan pelättiin tosiaan kolareita niin lyhyen pääsuoran takia kuin myös varikkosuorakin tuntui turhan kapealta, mutta muutostöitä vuotta 1992 ajatellen ei suostuttu tekemään. Lopulta yllättävän siististi kaikki selvisivät ja ikävä kyllä Schumacherin lopulta ainoan Jordan-tallin kisa päättyi keskeytykseen lähdön jälkeen ja kun ei punaista lippua tuolloin tullut heti tai kahden kierroksen sisään niin ei nuori saksalainen saanut päästä enää vara-autolla mukaan kilpailuun.

Kärjessä tosiaan Benettonin Nelson Piquet ja Ferrarin Jean Alesi tunkivat mukaan kamppailuun ja samoin Jordan-tallin Andrea de Cesaris! Muilta osin kärki tuntui olevan ennallaan kuten aiemminkin kerrottuna. Mitä nyt Leyton Housen Mauricio Gugelminin jälkeen Prost Ferrarilla keskeytti hyvin nopeasti ja sekin pilasi enemmän tai vähemmän kaiken. Tai tuntui pilaavan osin kisan kärkijännityksestä hetkeen.

14 ensimmäistä kierrosta oli säpinää täynnä ja todella nopeassa ajassa kiitos radalla millä pystyi ohittamaan niin Patrese oli kohonnut 17:sta tilalta seiskapaikalle.

Sennan osalta puhuen ehkä etua olisi tullut enemmänkin, mutta varikkopysähdys renkaanvaihtoineen oli vähän pielessä ellei peräti hidaskin. Tosin Bergerin katastrofiin verrattuna myöhemmin Senna sai etua siinäkin. Etenkin kun ei pudonnut enempää kuin viitospaikalle. Mansellin pysähdyskin jätti joissakin kriitikoissa toivomisen varaa, mutta huonona pitäenkin se oli 2,5 sekuntia Sennan vastaavaa nopeampi ja britti ei pudonnut enempää kuin kolmospaikalle. Tai oikeammin olisi ollut etua kolmenkin paikan verran, mutta Piquet tosiaan myös kävi varikolla joten se siitä edusta.

Eri asteisten varikkopysähdysten jälkeen (Mansell ja Patrese kärsivät renkaiden liikakulumisesta minkä vuoksi he myös pysähtyivät suunniteltua aikaisemmin.) kierroksella 20 järjestys oli Mansell, Alesi, Senna, Piquet, de Cesaris ja Patrese kuuden kärkenä kun Bergerillä tosiaan oli varikkokatastrofi ja siinä heti varikolta tulon jälkeen pyörähdyskin päälle!

Mansell näytti karkaavan tai ainakin aloittavan karkauksen voittoon ennen kuin kierroksella 22 tapahtui sama perusvika kuin mitä Montrealin 1991 keskeytyksessä oli tapahtunut, mutta nyt eräänlaisen oman vahingon sijaan autosta hajosi selvemmin eräitä osia ja vaikka Mansell olisi selvinnyt siitä vain vauriolla niin vauhti olisi ehkä riittänyt enää kisan edetessä hyvä kuin kolmostilaankaan.

Mansellille tämä oli kova isku kun tästäkin kisasta voitto tai muut palkinnot olisivat auttaneet niin paljon MM-kilvassa, mutta keskeytys tuli.

Mansellin osalta hänellä ei ollut edes Monacon 1991 kaltaisista tiettyä onnea vain siinä, että vain olisi ollut tilapäinen autovaurio ja siitä auto olisi sitten toipunut vielä ihan ajokelpoiseksi.

Tämäkin maksoi vuoden 1991 lopussa mahdollisen maailmanmestaruuden selvemmin, mutta kärjessä Senna tosiaan oli jo toisena ja Alesilla vaikutti olevan melkoinen unelmien tilaisuus olla ehkä kisavoittajakin.

Samoin useilla muillakin kuljettajilla.

Entä mitä Sennan voitosta sitten voisi olla mieltä loppusanoina Spa-Francorchampsin 1991 voiton suhteen?

Kisa oli Sennalta puhuen vauhdin kisa, mutta eräisiin muihin vuoden 1991 kisoihin ja jopa omiin voittoihinsa nähden Senna tuntui tässä kisassa hyötyvän muiden epäonnesta jopa ehkä aavistuksen hävyttömänkin enemmän.

Ja myös tästäkin:

Sennalla oli myöhemmin kilpailussa niin tekninen vaurio kuin polttoainepula, mutta hän ei lopulta luovuttanut paikkaansa kärjessä Bergerille vaikka oli valmis siihenkin sillä ongelmat olivat huonoimmillaan erittäin pahoja.