Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[CCMK]

Tässä viimeinen kolmas osa Kekestä ja Hockenheimista 1986 muistoineen puhuen:

Keke, Hockenheim 1986 ja Lopettaminen Suomesta Katsoen Osa 3

''Rosbergin lopettamispäätös periaatteessa paradoksisesti aukaisi ehkä osin epätoivonkin sanelemana melkoisen käännöksen jota ei ollut nähty sitten maailmanmestaruuden lopettamisen kaudella 1982 eli Rosberg tuntui taas kaikkien mielestä etenkin aivan kauden lopulla olevan Suomen pidetyin ja paras urheilija koko pienessä Suomen maassa.

Vihdoin ja viimein aivan loppuhetkillä uransa osalta Rosberg todellakin alkoi saada sitä samaa arvostusta joka on ollut sittemmin oikeastaan ehkä aivan JJ Lehdon uran alkua lukuun ottamatta täysin itsestään selvää kaikille suomalaisille kuljettajille, että heitä kannatetaan. Ja etenkin nimenomaan uran alussa mielipiteistä muutoin piittaamatta suhteessa arviointikykyyn.

Ja JJ:nkin osalta uran aivan alkupuolen kritisointi tuli pitkälti vain siksi kun Kekeäkään ei siedetty ja koska JJ oli nimenomaan juuri Keken manttelinperijä. Vuoteen 1991 mennessä Mika Häkkisen tultua hädin tuskin kukaan enää vihasi Häkkistä vain siksi, että oli kuulemma Keken manttelinperijä. Ja molempia tietenkin haukuttiin pitkälti vain tiettyjen lajipiirien edustajistossa joille koko formulan muuttuminen marginaalilajista tai satunnaisesta hupilajista Suomessa täysiveriseksi, kannatetuksi ja hyväksytyksi urheilulajiksi oli ollut vain kerta kaikkiaan liikaa.''

Sen pituinen se ja puhunen vielä seuraavaan viestiin yleisiä muistoja Hockenheimista 1986.

 

[CCMK]

Saksan Hockenheimissa tosiaan vuodeksi 1986 ajettiin kilpailu mitä pidetään jälleen yhtenä merkittävimmistä vuosien 1984-1988 formuloiden nk. Taloudellisuusajojen vuosien pahimmista bensakatastrofeista!

Kilpailun voitti itse asiassa Brasilian kaksoisvoiton tapauksessa sille maalle Nelson Piquet ja Ayrton Senna täydensi sen kakkostilallaan Nigel Mansellin ollessa kolmas ja täydentäen palkintokolmikon.

Rene Arnoux oli Ligierillä neljäs, Suomen Keke Rosberg uransa viimeistä kertaa paalupaikalta lähteneenä valitettavan harvana toteutuneena vuoden 1986 huippuhetkenä ja vähintään parhaimpana ajosuorituksena jollakin tapaa sitten kevään 1986 Monacon kisan palkintoajonkin oli viides ja Alain Prost oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Kilpailun nopeimman kierroksen ajoi Benetton-tallin Gerhard Berger, mutta kisassa välillä myös pitkillä suorilla naurettavankin ylivoimaisen nopealle 'Lentävälle Tiikerille' sattuneiden teknisten vian korjausten myötä ja myöhemmän varikkokäynnin laskien siihen päälle sijoitus oli pisteetön kymppipaikka.

Koko bensakatastrofin käynnisti käytännössä Allen Bergin polttoaineen loppuminen jo useita kierroksiakin ennen maalia.

Koko ajan vähitellen hiipien alkoivat siitä eteenpäin bensan loppumiset tai naurettavat hidastelut vaivata vähän jokaista radalla aina takarivin viimeisten sijojen miehistä oikeastaan lähes ihan kärkeä myöten ajaneita kuljettajia.

Viimeiset kierrokset olivatkin taas enemmän tai vähemmän muun muassa Keken sanoin täyttä farssia!

Ainakin mitä lähemmäksi todellista loppua mentiin. McLaren menetti kilpailussa jos ei voittoa kuljettajasta riippumatta bensansäästön takia sen alettua osin taas jo inhottavasti muita kärkitalleja aikaisemmin ehkä vielä kisassa ollutta Ferrarin Ruotsin Stefan Johanssonia huomioimatta tai osin myös Benettonin jo kerrottua Bergeriä huomioimatta niin vähintään taatut palkintoajot.

Järjestys oli välillä keskellä kisaa silloin kun Keke tai Alain ei johtanut niin vaihtelevasti Rosberg-Prost ja Prost-Rosberg heidän tavoitteenaan ottaa huonoimmillaankin voitto Williamsin Piquetilta hänen tosiaan elvyttyä vauhtiin tuona viikonloppuna. Sittemmin Rosberg keskeytti ja Prostilla kaikki meni aivan niin viivoille kuin pystyi, mutta turhaan mitä ei ranskalaisen auton työntäminen ennen pitkää auttanut eli Prost keskeytti myös.

Sitten oli kieltämättä mielenkiintoista Hockenheimin kisan loputtua tuomariston tulkintakin kerrankin mielenkiintoisesti Keken eduksi tai siten ainakin, että siitä ei ollut suomalaisella marisemista:

Maalisijoituksissa Rosberg laskettiin Prostin edelle vaikka bensa loppui ensin.

 

[Bleu]

Sitten oli kieltämättä mielenkiintoista Hockenheimin kisan loputtua tuomariston tulkintakin kerrankin mielenkiintoisesti Keken eduksi tai siten ainakin, että siitä ei ollut suomalaisella marisemista:

Maalisijoituksissa Rosberg laskettiin Prostin edelle vaikka bensa loppui ensin.

Rosberg ajoi 43 kierrosta Prostia nopeammin. Virallisesti järjestys vaihtuu vasta seuraavan maalilinjan ylityksen jälkeen, jota kumpikaan ei siis tehnyt.

Saman kisan startista on yksi klassikkokuva, kun Stefan Johansson ja Teo Fabi kolaroivat ja autot olivat keskellä muuta joukkoa poikittain eri suuntiin.

 

[CCMK]

Rosberg ajoi 43 kierrosta Prostia nopeammin. Virallisesti järjestys vaihtuu vasta seuraavan maalilinjan ylityksen jälkeen, jota kumpikaan ei siis tehnyt.

Saman kisan startista on yksi klassikkokuva, kun Stefan Johansson ja Teo Fabi kolaroivat ja autot olivat keskellä muuta joukkoa poikittain eri suuntiin.

Noin taisi muuten käydä ja hyvä kun tosiaan tähdensit asiaa kun tosiaan silloinen sääntötulkinta perustui tosiaan ongelmatilanteissa juuri tuohon käytäntöön.

Tuossa kolarissa onnea oli matkassa mitä nyt juuri tuossa kuvassa silmänräpäystä myöhemmin tai vähän sitten selvemmin myöhemmin kisassa kolaroi Johansson vielä Philippe Alliotin kanssa.

Alliot oli testimiehenä tosiaan ylennetty kisakuljettajaksi Jacques Laffiten loukkaannuttua edeltävässä Brands Hatchin kisassa koko loppuvuoden sitten kestäen.

 

[Dieselmoottori]

Nyt kun on kesätauko, voisi tässä porukalla muistella vanhoja kilpailuja.

Kertokaapa arvon foorumillaiset, mitkä kstsomanne kilpailut ovat jääneet mieleenne joko hyvässä tai pahassa? Sana on vapaa.

Itse voin aloittaa, ja heitän ensimmäisenä Jerez 1997. Sekä hyvässä että pahassa tämä GP.

Toivoin Michael Schumacherin maailmanmestaruutta, sitä ei tullut. Mutta Mika Häkkisen voitto tuli kauden viimeisellä mahdollisella hetkellä.

Kyllönen totesi kesken Jerezin GP:tä, että "Mikalle ei tullut voittoa tänäkään vuonna.

No tulihan se kuitenkin.

 

[BJohnson]

Kyllä se oli, kun Shuumahherin kumi puhkesi Suzukassa.

 

[CCMK]

Vuoden 1991 Hockenheimin kilpailusta onkin tullut kuluneeksi tänään 35 vuotta.

Paalupaikalta lähti kilpailuun Nigel Mansell ja hän myös voitti kilpailun. Mansell voitti, Riccardo Patrese oli toinen ajettuaan myös kilpailun nopeimman kierroksen ja Jean Alesi oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Gerhard Berger oli neljäs, Andrea de Cesaris oli viides ja Bertrand Gachot oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Ayrton Senna keskeytti bensan loppumiseen silloisesti toista kisaa peräkkäin, mutta sai juuri pisteettömän seiskapaikan lopputuloksiin. Alain Prost keskeytti ja siinä oli kohua kun kaikki sattui Sennan kanssa.

Sittemmin oli tietysti vielä muutakin kohua ja vaikka Hockenheimin tapahtumakohut erikseen sovittiin myöhemmin niin Senna sitten kieltäytyi vielä tuolloin hautaamasta vihollisuuksia Prostin kanssa ainiaaksi kieltäytyen peräti Bernien käsien paiskauskomennosta ja kiukkuisasti huitoen osui sitten kielteisellä tavalla Prostin käteen poistuen.

Kertoen kaiken tarvittavan Sennan silloisesta käytöksestä. Toki ehkä juuri ja juuri jotain toivoa olisi kaikkeen voinut olla jos ei vain muuan Balestre olisi ollut tapaamisessa missä tunteet kuumenivat perin helvetisti ja missä Senna oli sysätä jo Bernienkin tieltä päästäkseen sitten selkäsaunan antoon Balestrelle.

 

[Dieselmoottori]

Nurburgringillä ajettu kauden 1998 GP on itselleni jäänyt mieleen erittäin hyvin.

Kyseessähän oli kauden 1998 toiseksi viimeinen GP. Tilanne MM-sarjassa oli erittäin kutkuttava, sillä Michael Schumacher ja Mika Häkkinen olivat tasapisteissä 80 pisteellä.

Valmistajien puolella McLaren johti Ferraria kymmenellä pisteellä (128 pistettä McLarenilla, 118 pistettä Ferrarilla).

Michael Schumacher oli myös voittanut edellisen kilpailun, Italian GP:n Monzassa. Tallikaveri Eddie Irvine oli siellä toinen, Mika Häkkisen jäädessä Monzassa neljänneksi.


Ferrari oli kirinyt McLarenin alkukauden etumatkan kiinni, ja tiimit olivat suorituskyvyltään tasavertaisia loppukaudesta 1998.

Michael Schumacher oli Nurburgringillä vielä paalupaikalla, ja toinen Ferrari Irvinen ajamana oli aika-ajojen toinen.

Mika Häkkinen oli aika-ajojen kolmas, Benettonilla ajanut Fisichella neljäs, ja toinen McLaren David Coulthardin ajamana vasta viides.

Kolme Italialaisen tiimin autoa siis neljän kärjessä aika-ajoissa, sillä Benetton oli myös italialainen tiimi.

Starttihetki oli jännittävä. Myös jännittäneeni todenteolla.

Schumacher näytti kilpailun alussa menevän menojaan, kun Irvine hidasti Häkkistä.

Mutta sitten Häkkinen teki liikkeensä, ohitti Irvinen ja ajoi Schumacherin monen sekunnin etumatkan kiinni. Varikkokäyntien jälkeen Kyllönen hehkutti, että "Schumacher on lyöty!", johon Keke Rosberg sanoi "ei Matti, Schumacher on lyöty vasta maaliviivalla ".


Seuraavana päivänä koulun teknisen työn opettaja hehkutti meille oppilaille, että "katsoitteko eilen Formulan? Häkkinen näytti Schumacherille ajamisen mallia".

Voi noita aikoja, aikoja, jolloin Suomessa elettiin todellista Formula-huumaa.

 

[Dieselmoottori]

Tässä pohdiskelin kahden aikansa neron, Adrian Neweyn ja Rory Byrnen, eroja teknisenä johtajana. Vertailussa oli vuosien 1998-2000 Ferrarit ja McLarenit.

Kysyin asiaa tekoälyltä. Kaikki eivät tekoälystä piittaa, mutta ihan hyviä vastauksia sain heidän vahvuuksistaan.

 

[Dieselmoottori]

F1-histiriassa elettiin murros-aikaa 1990-luvulla.

Nimittäin vanhat maailmanmestarit, kuten Alain Prost, Nigel Mansell, Nelson Piquet ja Ayrton Senna eivät enää olleet kilparadoilla.


Tarvittiin uusia tähtiä. Parhaiten tähän huutoon vastasivat Michael Schumacher ja Mika Häkkinen, vaikka toki myös Damon Hill ja Jacques Villeneuve olivat voittaneet maailmanmestaruuden.


Häkkisessä ja Schumacherissa oli kuitenkin sitä jotain. Miehet olivat kilpailleet jo nuorina poikina vastakkain kartingissa ja pienemmissä Formula-luokissa, kunnes astuivat F1-sarjaan samana vuonna 1991.

Näistä lähtökohdista pidin kovasti heidän välisistä maailmanmestaruus-taisteluista 1998-2000. Omasta mielestäni menee samaan luokkaan, kuin esimerkiksi Senna vastaan Prost, tai Piquet vastaan Mansell.

Historian parhaita kaksintaisteluita siis.

Kauden 1999 jälkeen kummatkin olivat myös kaksinkertaisia maailmanmestareita, Schumacher 1994-1995 ja Häkkinen 1998-1999.

Kaksi lajin parasta kuljettajaa.

Myös tilastot olivat jossain kohdin melko samat tuohon aikaan.



Mutta sitten vuonna 2000 Michael Schumacher voitti uransa kolmannen maailmanmestaruuden ja ensimmäisensä Ferrarilla.

Usein olen pohtinut, että mitähän olisi käynyt, jos Häkkinen olisi voittanut kolmannen tittelinsä vuonna 2000. Olisiko Schumacher kyllästynyt jatkuviin tappioihin? Entä olisiko Häkkinen lopettanut uransa niin aikaisin?



Jokatapauksessa hyvin tasainen otanta kausista 1998-2000 Schumacherin ja Häkkisen kesken. Kummatkin ottivat muun muassa yhtä monta GP voittoa tuohon aikaan, tasan 17.



Olin pettynyt, kun Häkkinen kertoi päättävänsä uransa, tai menevänsä sapattivapaalle, vuoden 2001 päätteeksi.


Olin toivonut kolmen suomalaisen kuljettajan kautta 2002, Salo Toyotalla ja Kimi Räikkönen joko Sauberilla tai jopa Ferrarilla.

Tuohon aikaanhan oli kovasti huhuja Ferrarin kiinnostuksesta Kimiä kohtaan.


Ajattelin, että mikä spektaakkeli olisikaan tullut, jos Kimi olisi ajanut Ferrarilla Häkkisen McLarenia vastaan.

Entä olisiko Mika jopa taistellut maailmanmestaruudesta todellisen maailman Kimin tavoin vuosina 2003 ja 2005?

No Häkkinen oli jo kylläinen. Hänelle riitti. Michael Schumacher puolestaan jatkoi uraansa F1:ssä jopa vuoteen 2012 saakka, vaikka oli Häkkisen ikätoveri.

 

[Finnishman]

Tosin Häkkinen palasi kilparadoille vielä DTM-sarjaan vuosiksi 2005-2007 saavuttaen siellä kolme osakilpailuvoittoa ja kaikkiaan kahdeksan palkintokorokesijoitusta.

Muista suomalaisista F1-kuljettajista myös Keke Rosberg, JJ Lehto, Mika Salo ja Heikki Kovalainen ovat jatkaneet F1-uransa jälkeen kilpailemista muissa luokissa. Kimi Räikköselle puolestaan riitti ilmeisesti ajaminen kokonaan kauden 2021 jälkeen. Saas nähdä, mitä Valtteri Bottas aikoo tehdä sitten, kun hänen F1-taipaleensa joskus päättyy.

 

[Davros]

Kävihän se Kimikin pari yksittäistä kilpailua Nascarin puolella ajamassa.

 

[spotter90]

Kävihän se Kimikin pari yksittäistä kilpailua Nascarin puolella ajamassa.

Kimi ajoi ennen f1-paluutaan vuonna 2011 kaksi Nascar-kisaa Charlotessa. Toinen Truck-luokassa ja toinen Nationwide-luokassa. Cup-luokassa hän ajoi kaksi kilpailua kaudella 2022 Cotassa ja Watkins Glenissä.

Keke, JJ ja Mika ajoivat DTM:ää. Keke voitti Hockenheimissa 1992 ja Häkkinen Spa:ssa 2005 ja Mugellossa 2007. Tuon kilpailun katsoin suorana silloiselta Urheilukanavalta Erkki Vanhasen selostuksella (Rip).
Kuten tiedämme, JJ voitti kahdesti Le Mansin kokonaiskilpailun ja Salo ajoi kahdesti luokkavoittoon 2007 ja 2008. Voitti myös ALMS-sarjan 2007. Nämä ovat tulleet Ferrarin ratissa. Myös vuoden 2014 luokkavoitto Bathurst 12h-kilpailusta löytyy.

Kovalainen voitti Super GT-mestaruuden 2016 ja on voittanut Japanin rallimestaruuden neljästi sekä ajanut pisteille Japanin MM-rallissa.

Bottas on aikoinaan sanonut, että haluaisi ajaa Australian Supercars-vakioautosarjassa, mutta hän saattaa siirtyä kilpapyöräilijäksi, kun hänen puoliso on kilpailut siinä olympatasolla.

 

[Finnishman]

Häkkinen voitti DTM:ssä myös Lausitzissa 2007 ja Järvilehdolla on myös ALMS-sarjan mestaruus vuodelta 2004.

 

[CCMK]

F1-histiriassa elettiin murros-aikaa 1990-luvulla.

Nimittäin vanhat maailmanmestarit, kuten Alain Prost, Nigel Mansell, Nelson Piquet ja Ayrton Senna eivät enää olleet kilparadoilla.


Tarvittiin uusia tähtiä. Parhaiten tähän huutoon vastasivat Michael Schumacher ja Mika Häkkinen, vaikka toki myös Damon Hill ja Jacques Villeneuve olivat voittaneet maailmanmestaruuden.


Häkkisessä ja Schumacherissa oli kuitenkin sitä jotain. Miehet olivat kilpailleet jo nuorina poikina vastakkain kartingissa ja pienemmissä Formula-luokissa, kunnes astuivat F1-sarjaan samana vuonna 1991.

Näistä lähtökohdista pidin kovasti heidän välisistä maailmanmestaruus-taisteluista 1998-2000. Omasta mielestäni menee samaan luokkaan, kuin esimerkiksi Senna vastaan Prost, tai Piquet vastaan Mansell.

Historian parhaita kaksintaisteluita siis.

Kauden 1999 jälkeen kummatkin olivat myös kaksinkertaisia maailmanmestareita, Schumacher 1994-1995 ja Häkkinen 1998-1999.

Kaksi lajin parasta kuljettajaa.

Myös tilastot olivat jossain kohdin melko samat tuohon aikaan.

Näytä liitetiedosto 7946

Mutta sitten vuonna 2000 Michael Schumacher voitti uransa kolmannen maailmanmestaruuden ja ensimmäisensä Ferrarilla.

Usein olen pohtinut, että mitähän olisi käynyt, jos Häkkinen olisi voittanut kolmannen tittelinsä vuonna 2000. Olisiko Schumacher kyllästynyt jatkuviin tappioihin? Entä olisiko Häkkinen lopettanut uransa niin aikaisin?

Näytä liitetiedosto 7947

Jokatapauksessa hyvin tasainen otanta kausista 1998-2000 Schumacherin ja Häkkisen kesken. Kummatkin ottivat muun muassa yhtä monta GP voittoa tuohon aikaan, tasan 17.



Olin pettynyt, kun Häkkinen kertoi päättävänsä uransa, tai menevänsä sapattivapaalle, vuoden 2001 päätteeksi.


Olin toivonut kolmen suomalaisen kuljettajan kautta 2002, Salo Toyotalla ja Kimi Räikkönen joko Sauberilla tai jopa Ferrarilla.

Tuohon aikaanhan oli kovasti huhuja Ferrarin kiinnostuksesta Kimiä kohtaan.


Ajattelin, että mikä spektaakkeli olisikaan tullut, jos Kimi olisi ajanut Ferrarilla Häkkisen McLarenia vastaan.

Entä olisiko Mika jopa taistellut maailmanmestaruudesta todellisen maailman Kimin tavoin vuosina 2003 ja 2005?

No Häkkinen oli jo kylläinen. Hänelle riitti. Michael Schumacher puolestaan jatkoi uraansa F1:ssä jopa vuoteen 2012 saakka, vaikka oli Häkkisen ikätoveri.

Tuohon ihan alkuun pitää korjata sen verran, että olivathan nyt sentään Prost, Mansell, Piquet ja Senna alkupuolella ja jopa puolivälissä 1990-lukua kisoissa mukana. Tosin hyvin murheellisesti nopeassa tapauksessa lähtivät eläkkeelle tai Sennan tapauksessa menehtyminen esti hänen näkymisensä. Ehkä jopa ihan koko 1990-luvun ajan ja hyvin vähän 2000-luvun alkuunkin asti.

Lopulta nelikosta pisimpään ajoi Mansell ja hänellä oli vielä testejä vuosina 1995-1997 McLaren-ajan päätyttyä hyvin happamissa merkeissä kahden kisan jälkeen vaikka pitihän hänen vielä alkujaan se Monaco 1995 ajaa lopullisena viimeisenä kisana, mutta sekin päättyi omalla tavallaan PR-fiaskoon Mansellin sitten ollessa tulematta sinne reilusti painetuista valokuvista ja vähän muustakin kaikesta huolimatta!

Prost pääsi myös lähelle, mutta ei ihan niin lähelle kuin Mansell urassa kun kisaura jäi vuoteen 1993 Sennan erittäin voimakkaista vetoomuksista huolimatta ja testikuljettajana ura päättyi lopullisesti vuonna 1996 kun heti sen jälkeen vuodeksi 1997 hän ryhtyikin tallipäälliköksi omaan talliinsa huonoin seurauksin.

Prost tosin... Hän ainakin joissakin muistelmissa ja vähän erinäisten asiantuntijoiden ja jopa Prostin oman ihanteen eli Jackie Stewartin sanoin saattoi olla ehkä aavistuksen vielä silloin 'murrosvaiheessa' eli olemaan aivan liian ehkä vanha ajamaan F1-kisoja ja ei ehkä testikuljettajanakaan mikään ihan parhain mahdollinen, mutta hän oli myös aivan liian nuori olemaan tallipäällikkö!

Varsinkin kun Prostia ei 'Professoriksi' ihan turhaan kutsuttu, hänhän piti joitakin asioita omana tietonaan aika usein ollen ehkä vähän hajamielinenkin ja sitten tietyn vaiheen mentyä yli loukkaantui aika herkästi arvostelusta tai sellaista mitä hän piti arvosteluna vaikka se ei sitä olisi ollutkaan!

Voisin tuossa mikäli vain jaksan niin puhua tuosta Prostin urasta ja lopettamisesta kuten siitä, että hän olisi saattanut lopettaa uransa aiemminkin vähän eri tavalla silloin lopussa kun lopetti.

Hänellähän oli periaatteessa aiemminkin vara ottaa myöhemmin sitten hankkimansa Ligier-talli ja hänen tilanteensa oli vähän samanlainen kuin Sennalla ja Eddie Jordanilla oli neuvotteluissa näissä vuosien 1991-1992 aikana olleissa Jordan-tallin kuvioissa vuotta 1993 koskien.

Samalla Prostillakin oli hetken aikaa tuossa vaihtoehtolopussa vielä kerran halu palata radalle, mutta toki ehdottomasti lopullinen viimeinen vuosi kai olisi ollut lajissa vuosi 1997 ja vain mikäli Ligier-kauppa ei olisi onnistunut kerta kaikkiaan mitenkään ja omaa tallia ei olisi tullut tai sitten vielä vasta sitäkin myöhemmin se olisi tullut eli vuodeksi 1998 mahdollisen Concorde-sopimuksen poikkiteloin asettumisen pelon vuoksi.

Toki tuohan oli hätätilanne ymmärrettävästi aiemmin testaamassa McLaren-tallissa, mutta onneksi muun muassa muuan Keke Rosberg oli ansiokkailla suostutteluillaan Mikan suuntaan tekemässä sitä tyhjäksi.

 

[Finnishman]

No en nyt tiedä, oliko Prost liian nuori tallipäälliköksi 42-vuotiaana. Esim. Ron Dennis ja Christian Horner aloittivat kyseisessä hommassa häntä nuorempina ja Toto Wolff oli aloittaessaan suunnilleen samaa ikäluokkaa.

 

[CCMK]

No en nyt tiedä, oliko Prost liian nuori tallipäälliköksi 42-vuotiaana. Esim. Ron Dennis ja Christian Horner aloittivat kyseisessä hommassa häntä nuorempina ja Toto Wolff oli aloittaessaan suunnilleen samaa ikäluokkaa.

Ehkä sanavalintani tavallaan oli hieman turhan kärkäs ja ehkä vähän myös vääräkin. Toisaalta... Prost aloitti homman ehkä vähän tietyllä tapaa turhan nopeasti, vähän tavallaan ylimyönteisesti ja ei oikein sitten ihan ollut niin sitä tiettyä sisäpiirin hahmotusta jos tukea oli.

Kaikilla noilla muilla oli nuoremman iän lisäksi suhteessa tuuria, että he nousivat asemaansa eikä heitä pudotettu valtataisteluissaan ja oli sitten jollakin tapaa paremmin hahmotusta, tärkeitä tukihenkilöitä enemmän kuin Prostilla ja ainakin yhdellä eli Dennisillä oli kerta kaikkiaan oma vahva luotto ympärillään kunhan myyntipuheet omalla hetkellään varsinkin nuorempana oli kohdillaan. Eli tavallaan pystyi jotenkin vakuuttamaan kaikkea tekemisestään ja huonoimmillaankin oli ystäviä Marlboron piirissä elintärkeäänkin paikkaan.

Olihan hän tietysti F2-puolen talliaan/tallejaan hankkeinaan myös pyörittänyt ennen lyhytaikaista syyskuusta 1980 lähtien ollutta osatallipäällikön ja lopulta pysyvää tallipäällikön virkaa syyskuusta 1982 eteenpäin McLarenilla. Tämä toki siis nuorempina päivinä kun Dennis sitten vanhoilla päivillään taantui edeltäjänsä Teddy Mayerin linjalle omilta osin tietysti ei ehkä ihan kuitenkaan niin itsepäisenä eikä niin räyhähenkisenä, mutta kyllähän tässä tuoreemmassa ajassa oli päätä pyöriteltävä siitä.

Eli sitten saattoi olla päälle päsmärin virkaa hänellä ja sama vika oli sitten huonoimmillaan Prostillakin.

 

[CCMK]

50 vuotta onkin kulunut tänään Nürburgringin 1976 tapahtumista.

Nyrren osalta puhuen tosiaan muistoja riittäisi ja 1.8.1976 päällimmäiseksi kilpailusta varmasti jäi keskellä päättyviä Montrealin Kesäolympialaisia 1976 Olympiastudioon astikin näin kotimaisestikin tullut tieto siitä, että Niki Lauda tunnettuna Maailman Nopeimpana Kuljettajana Ferrarilla oli loukkaantunut hyvin hengenvaarallisesti!

Karmean kaamea kolaritilanne ruhjoutumisineen, kuljettajien ja etenkin Herbert Lingen pelastustyö on Laudan tunnettujen vammojen joista myöhemmin jäi kasvoihin jäljet joskin myöhempinä vuosina etenkin korvien alueelle painottui se ilmiselvä palovammaihorikko ja tietenkin myös Laudan vähän aikaa palovammojen takia pitämä selvästi kokoaikainen kasvonsuojushuppu jäänyt mieleen varmaankin kautta maailman ja ikäpolvesta riippumatta!

Jo aiemminkin nk. Nyrreltä oltiin lähtemässä kohti Hockenheimia liian valtavan ja turvattomankin radan vuoksi ja kun yksinkertaisesti kaikki oli alkanut olla hieman liian kallista niin pitkän radan ylläpitoon, mutta 1976 onnettomuudet joissa tosin muille kuin Laudalle ei käynyt liian pahoin niin olivat viimeinen pisara.

Itse kilpailu tietenkin pitkine Laudan onnettomuustaukoineen aiheutti melkoista murhetta ja kotiyleisön suosikkipoika saksalaisille silloin eli McLarenin Jochen Mass menetti melkoisen ylivoimaisen varman voiton päivän kilpailussa ymmärrettävästä syystä punaisen lipun takia ja kun toista lähtöä ajatellen saksalaisen ehdottamiin automuutoksiin ei suostuttu.

Lopulta Laudan onnettomuus avasi tien monilta osin myös vuoden 1976 silloin kesken olleelle MM-kilvalle uudelleen ja Chris Amonille onnettomuudesta järkyttyneenä uran lopetuksen vaikka vielä Mosportiin samana vuonna hän palasi sittemmin ihan vuorenvarmasti lopettaen kokonaan uransa!

James Hunt myös McLarenilla voitti paalupaikalta lähteneenä kilpailun siinä vaiheessa jo kolmatta kertaa putkeen vaikka myöhemmin tuon vuoden eri protestit tulivatkin vielä vaikuttamaan siinä vaiheessa tietenkin murhemielen ollessa päällimmäisenä ajatuksena kisan jälkeen, Jody Scheckter oli toinen kisapäivänä vähän epätasapainoisella, mutta lopulta kiitoksena seisoneen kakkostilan kuten kisan nopeimman kierroksen myötä mieli oli parempi ja Mass oli sitten kolmas happamana kun ensimmäisen lähdön tapaista onnistumista ei tullut samalla tapaa toistamiseen.

Carlos Pace oli neljäs, Ruotsin Gunnar 'Gunu' Nilsson parhaimmillaan ensimmäisessä lähdössä toisena olleena ennen keskeytystä punaisella lipulla oli lopulta viides toteutuneessa lähdössä ilman kuitenkaan samaa lennokkuutta kuin mitä Massilla oli kotikisaansa ja Rolf Stommelen oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Stommelen tosiaan ajoi oikeastaan huippukisaa, mutta huono lähtöruutu eli 15:sta niin kaukaisen mittavien etäisyyksien radalla tarkoitti sitä, että aika ei vain ennen ruutulippua voinut riittää parempiin pistesijoihin tai jopa ehkä varauksella palkintoonkin Massin sijaan. Parempi lähtöruutu taas...

Ken tietää, että olisiko nähty Stommelenin voitto vai saksalaisten kaksoisvoitto järjestyksessä Mass-Stommelen tai Stommelen-Mass?

Niin hurjassa tahdissa tuntui toisessa lähdössä muutoin viivytyksin vaikeuksissa ollut Stommelen olevan. John Watson jäikin ikävän pisteettömälle seiskapaikalle, mutta hänen kisansa ja jäännöspisteet tai paremman pilasi vielä Stommelenia huonompikin lähtöruutu eli 19:sta oli Watsonin ruutu Stommelenin 15:sta ruutuun nähden.

Saksalaisten kotikisan riemuksi Hans-Joachim Stuck olisi ollut varmaan paras muu saksalainen, mutta kohtalokkaana kisapäivänä Laudalle ainakin melkein Stuckin auto kärsi molemmissa lähdöissä kytkinrikon ja kroonisesti kytkimetön auto niin valtavalla radalla tarkoitti normaalimittaiseen F1-rataan nähden vain sitäkin selvempää keskeytystä tehden täysin tyhjäksi Stuckin upean nelosruudun kisaan!

Ferrarin Clay Regazzonille enemmän tai vähemmän vaikean vuoden jälkeen väliaikaisesti Laudan loukkaantumisen myötä tämä kaikki näytti avaavan hänelle tien tähtiin ainakin väliaikaisesti, mutta eihän se niin vain voinut kääntyä.

Ysipaikka oli päivän kisassa ja Ferrarin muun murheen lisäksi tallia epäiltiin laittomuuksista joita kai olisi epäilty Laudankin tapauksessa ilman onnettomuutta.

Juttua riittäisi varmaan lisääkin lähipäiville ja ajoille. Suomessakin tuosta tuli TV-Uutisissa ja Urheiluruudussa omanlaistaan juttua ja pyöritettiin sittemmin uusintana muun muassa vuosina 1977-1978 erilaisten muiden suuronnettomuuksien kuten Kyalamin 1977 verikolarissa tapahtuneen Tom Prycen ja Jansen van Vuurenin menehtymisen ja viimein Ronnie Petersonin menehtymisen myötä Monzassa 1978 niin sen myötä suuremmin!

Pryce itse Nürburgringillä 1976 oli kasipaikalla ruutulipulla.

 

[spotter90]

F1 TV:stä löytyy tunnin mittaiset kausikoosteet kausilta 1970-79. Tuli talvella katsottua kauden 1977 kooste, missä näytettiin Tom Prycen onnettomuus. Hyi. miten kauheaa. Videon alussa oli aiheestakin sisältövaroitukset.

 

[spotter90]

F1-historian kummajaisiin kuului vuosina 1988-1996 järjestetty F1 Indoor Trophy, joka oli Race of Champions-tyylinen näytöskilpailu Bolognan autonäyttelyn yhteydessä. Rata oli kyhätty näyttelyalueen parkkipaikalle ja kilpailu käytiin pudotuspelinä kelloa vastaan. Kilpailuun yleensä ottivat osaa Italialaiset tallit ja kuljettajat, joista osa oli testikuljettajia tai promootiotestaajia. Lotus oli mukana 1992, joten myös Johnny Herbert ja Mika Häkkinen osallistuivat tähän ja Scuderia Dallaran JJ Lehto oli myös mukana.
Viimeisenä vuotena mukana oli myös Ligier sekä benetton. Tuolloin Giancarlo Fisichella ajoi voittoon.

Kuten @CCMK on monesti turva-autotoikissaan maininnut, SC:nä on toiminut useita autoja ja malleja ennen kauden 1996 puoliväliä alkanutta Mersun aikakautta. Oheisessa videossa kerrotaan näistä autoista.