Hoohoijaa
Alkaa selvitä tuosta reissusta
Itse turnaus oli varsin mukava. Aamulla lähdettiin klo 10 ajelemaan kohti pääkaupunkia, kera vaimon ja lapsen, sekä Raisiosta noudetun Dompparin. Matka sujui sadekuurojen värittämässä ilmassa kohti Linnanmäkeä, jossa oltiin puolenpäivän jälkeen.
Vaimo jäi lapsen kanssa Linnanmäen Peacock teatteriin, katsomaan Hevisaurus konserttia, smalla kun me Dompparin kanssa lähdettiin reput selässä astelemaan pitkin kolmatta linjaa kohti peli paikkaa, pienien sadekuurojen kiusatessa matkaamme. Oven takan oltiin hyvissä ajoin, eli puoli yhden aikaan. Tarkistettuamme, että paikka tosiaan oli vielä kiinni, matka jatkui vähän matkan päässä olevaan baariin, jonka nimeä en nyt juuri muista.
Yhdet isot otettuamme, palasimme kohti Metropoolia, jossa hahmo Charlie odotteli jo oven takana intoa täynnä, tehden lämmittely lyöntejä mukaansa ottamalla sateenvarjolla, vaikka aurinko paistoi jo
.
Mukava rouvas henkilö
tuli lopulta avaamaan lopulta oven ja pääsimme tarkastelemaan itse turnaus paikkaa. Pöytiä löytyi mainiosti, josta pääsimme varaamaan kaksi vierekkäistä. Samassa paikka alkoikin jo täyttyä pelaajista, joten kannatti olla ajoissa paikalla.
Charlie oli tehnyt ottelukaavion valmiiksi, joten Wilpurin saapuessa paikalle, oli jäljellä pienet lämmittelyt, jonka jälkeen homma pääsi likkeelle.
Ekassa pelissä pelasin Wilpuria vastaan, jonka onnistuin huimasta aloitus jännityksestä huolimatta peittoamaan. Alku kankeutta oli varmasti molemmilla.
Toiseen peliin tuli vastaan tutumpi vastus eli Domppari, joka oli ensimmäisessä pelissä peitonnut Charlien. Aloin tykästymään pöytään, jonka verka oli hieman kuluneempi kuin toisen ja valaistus oli hieman heikompi. Silti se alkoi tuntua jotenkin mukavemmalta ja lyönnitkin alkoi mennä kohdalleen.
Peli meni ihan normaalisti, niin kuin se aina Dompparin kanssa menee. kumpikin pelaa varovaisesti, eikä eroa synny oikein millään. Onnistuin kuitenkin peittoamaan Dompparin. Charlie oli pyyhkinyt pöytää Wilpurilla, ennen kuin viimein kierros alkueristä alkoi.
Vastaan tuli Charlie, samalla kun pöytä vaihtui. Alku oli meni vielä aika hyvin, eli mitään eroa ei hirveästi tullut. Domppari oli sanonut, ettei Charlielle saa antaa paikka, tai breakki saataa nousta tuskallisen isoksi. Tilanne oli vielä aika hyvä, kunne otin tietoisen riskin ja lähdin leikkaamaan sinistä aika tiukasti keskelle.
Tiesin että punaisten pakka, joka oli vielä aika kivasti nipussa, aukeaa, ja siitä tulis hyvä paikka napsia pisteitä, jos vain osaisi pussittaa. No eihän se tietystikkään uponnut. Pakaa aukesi kuin vanhanpiian reidet ja kenttä oli avoinna. Vaikka Charlie kämmäsi itsekkin hieman, tulis siitä saldoksi kuitenkin vissiin pari punaista ja pinkki. Ero ei vielä ollut hirveän suuri, mutta henkinen vitutus oli sen verran suuri, varsinkin kun omat pussitus yritykset alkoivat olla toivottomia. Takkiin siis tuli.
Alkuerä menivät sen verran tasaisesti, että ynnättiin oluiden kera aika kauan, ennen kuin saatiin järjestys selville. Vastaan asettui jälleen Domppari.
Välierät pelattiin paras kolmesta, eli kahdella voitolla finaaliin. Molemmat peli olivat tiukkaa vääntämistä, kuten aina. Toisessa pelissä oli sitten lopussa jo sen verran eroa, että viimeist viisi minuuttia paukutettiin pinkkiä ja mustaa ympäri pöytää, Dommapri yrittäessä tehdä puutuvaa kahta snookeria, ja minä yrittäessä pussitta. Olo oli jo sen verran rentoutunut etten edes muista, kumpi sen lopulta pussitti, tai mitä tapahtui
, mutta voitin kuitenkin.
Tavoite oli siis jo saavutettu. Vaikka en mitään puolivaloilla finaaliin lähtenytkään, tuntui että runsas neljän tunnin pelaaminen alkoi ottaa veronsa. Eka finaali peli vahvisti tunnetta. Huomasi ettei oikein jaksanut keskittyä, eikä pussitukse osunu taaskaan kohdalleen (pöydässä paha karma
) Toiseen peliin sain edes jotain kohdalleen vaikka tappio olikin selviö.
Mieli oli kuitenkin hyvä ja saatuamme oluet tyhjiksi, kera pöytien maksun, oli aika lähteä virkistäytymään viiden tunnin salivuoron aiheuttamat rasitukset pois.
Metropoolista suunnattiin siis Metroon, jolla hurautettiin jonnekkin rautatieasemantori tai mikä lie. Ihmeteltiin Dompparin kanssa, ettei kukaan kysyny missään passia, vaikka isossa maailmassa oltiinkin
Sports Academyssä käytiin syömässä Klassikko burgerit, jotka janoittavat näemmä vielä näin maananainakin. Sen verran hyvin oli grillimaustetta perunoihin ripoteltu
. Jalkapallo ei sen vertaa sitten enää kiinnostanut, joten marssittiin jonossa Public Cornerin terassille, jossa ehdimme istua hetken, ennen kuin kylmyys ajoi meidät sisälle.
Muutaman oluen ja Irish Cofeen jälkeen oli aika suunitella selvitymistä hurjan nuorisojoukon läpi asemalle, josta lipunostoautomaatilta selviytymsen jälkeen astelimme klo 21.03 lähtevään Turun junaan. Eväksiä oli sen verran mukana että pärjäsimme hyvin Turkuun asti. Jalokahvi oli mukavaa naposteltavaa, että matkahan sujui rivakasti.
Turkuun saavuttiin josku yhdentoista jälkeen, josta hyökättiin tetysti vielä Cup & Pint baariin, ottamaan "muutama". Aamulla kyllä oli hieman hontelo olo, mutta nyt alkaa jo helpottamaan.
Seuraava turnausta siis odotellessa :thumbup: