Puupää
Señor Member
Teininpänä laitoin töötin. Mummot todella hyppäsivät ojaan... Hieman liian tehokas, joten luovuin.
Estäjät
- Viestiketjun aloittaja Archie
- Aloituspäivämäärä
Knoukka
Well-known member
- Liittynyt
- 25.5.2000
- Viestit
- 27426
Laitan tämän arkipäivän vääryyden tänne estäjiin. Tässä kun on jotain samaa: menet vaikkapa kuntosalin vessaan, vasten naamaa lyö hirvittävä paskanhaju ja sottainen pönttö. Käännyt takaisin tarpeitasi tekemättä ja kun astut ulos se ihana tyttö, jonka kans olet juuri saanut flirtin alkuun astelee suoraan kohti sinua, moikkaa iloisesti ja menee vessaan sinun jälkeesi. Ole siinä sitten.
Knoukka
Well-known member
- Liittynyt
- 25.5.2000
- Viestit
- 27426
Ja kuntosalilla oli tänään vittu yks perinteinen estäjä: tein ojentajia ristikkäistaljalle ja siihen taljan keskelle jätkä. Hipelöi vittu sitä iipodiaan mitään kuulematta ja näkemättä. Ei se mitään treeniä tehnyt, mutta siihen piti tulla haitoiksi. Kaksi kertaa piti kopauttaa, eri sarjojen aikaan, olkapäähän ja vinkata että viittitkö vittu painua tieltä siitä että saa treenaajat treenata.
Hieman tämän jälkeen tuli juoksumatolle oikein nätti ja sutjakka nuori tyttö. Valmistatui siinä juoksemaan ja sujutteli iipodinsa kuulokenapit topin alta, rintojen välistä, kulkemaan. Voi että oli mukava katsella.
Että näin ristiriitaisia tuntoja noi vehkeet aiheuttaa.
Hieman tämän jälkeen tuli juoksumatolle oikein nätti ja sutjakka nuori tyttö. Valmistatui siinä juoksemaan ja sujutteli iipodinsa kuulokenapit topin alta, rintojen välistä, kulkemaan. Voi että oli mukava katsella.
Että näin ristiriitaisia tuntoja noi vehkeet aiheuttaa.
Loman jälkeen ensimmäinen työelämääntutustumispäivä. Pahviposti pullollaan asiakirjoja, määräaikoja, kampetta ja rompetta. Error! Too many variables, unable to calculate.
Vitutus. Kahvia ja tupakkaa. Viimenään päivä ohi, kotiin. Jääkaapissa vain valo, kaupan kautta siis. Keräsin normisetin koriin ja hyökkäsin kassaa kohti. Kaksi jonoa, toinen lyhempi toinen pidempi. Käänsin lyhemmälle. SEIS! Potentiaalinen estäjä havaittu, kolikkomaksajamummo. Täyskäännös vasemman kautta hop ja pidemmälle jonolle. Soljuikin mukavasti se, tasatahtia sen toisen kanssa. Takavasemmalta tarkkailin havaitsemani riskitekijän etenemistä toisessa jonossa. Hihnalle päästyään latoi romppeet yllättävänkin rivakasti tiskiin ja kaivoi kortin lompsastaan. Hitto, teinkö erheen..?
En.
Nimittäin edeltävän välipalikan siirtyessä sivuun kassaneiti loihe lausumahan, että "nämä ei kyllä ole meidän tuotteita". Mummo siihen että mistäs ne on. Anttilastahan ne, tuosta vierestä. Missäs se raja menee? No tuossa ovella. Voinko mie maksaa tässä? No ei, kun nämä ei ole meidän tuotteita.
Siinä arpoivat sitten pitkän aikaa että mikä on mistä. Samaan aikaan pääsin itse varikolla ohitse. Vieressä arvontalaulu jatkoi raikaamistaan. Nää pyyhkeet on Anttilasta, Ässä-arpa Ärrältä, Buranat on apteekista, rollaattorin välikelin rengassarja Biltemasta, iskuporakone vittu K-Raudasta.. Voitonriemuisena latasin omat kilkkeeni säkkiin, loin myötätuntoisen katseen estäjän takana puuskahteleville lajitovereilleni ja singahdin ulos kesäiseen aurinkoon.
ONNISTUIN VÄISTÄMÄÄN ESTÄJÄN! \o/
Vitutus. Kahvia ja tupakkaa. Viimenään päivä ohi, kotiin. Jääkaapissa vain valo, kaupan kautta siis. Keräsin normisetin koriin ja hyökkäsin kassaa kohti. Kaksi jonoa, toinen lyhempi toinen pidempi. Käänsin lyhemmälle. SEIS! Potentiaalinen estäjä havaittu, kolikkomaksajamummo. Täyskäännös vasemman kautta hop ja pidemmälle jonolle. Soljuikin mukavasti se, tasatahtia sen toisen kanssa. Takavasemmalta tarkkailin havaitsemani riskitekijän etenemistä toisessa jonossa. Hihnalle päästyään latoi romppeet yllättävänkin rivakasti tiskiin ja kaivoi kortin lompsastaan. Hitto, teinkö erheen..?
En.
Nimittäin edeltävän välipalikan siirtyessä sivuun kassaneiti loihe lausumahan, että "nämä ei kyllä ole meidän tuotteita". Mummo siihen että mistäs ne on. Anttilastahan ne, tuosta vierestä. Missäs se raja menee? No tuossa ovella. Voinko mie maksaa tässä? No ei, kun nämä ei ole meidän tuotteita.
Siinä arpoivat sitten pitkän aikaa että mikä on mistä. Samaan aikaan pääsin itse varikolla ohitse. Vieressä arvontalaulu jatkoi raikaamistaan. Nää pyyhkeet on Anttilasta, Ässä-arpa Ärrältä, Buranat on apteekista, rollaattorin välikelin rengassarja Biltemasta, iskuporakone vittu K-Raudasta.. Voitonriemuisena latasin omat kilkkeeni säkkiin, loin myötätuntoisen katseen estäjän takana puuskahteleville lajitovereilleni ja singahdin ulos kesäiseen aurinkoon.
ONNISTUIN VÄISTÄMÄÄN ESTÄJÄN! \o/
Edson
Well-known member
- Liittynyt
- 11.6.2009
- Viestit
- 746
Täytynee korkata tämäkin ketju...
Kello 16:30 sain eräältä naisihmiseltä tiedon kahvihampaan kolotuksesta. Ei muuta, kuin pöytä koreaksi ja kahvinkeitintä lataamaan. Vettä kuusi kuppia, kahvin vahvuudeksi normaali ja kahvinpurut sisään. Mutta missäs ovat suodatinpussit... Siispä kokka kohti Valintalatoa ja ostoksia tekemään. Kaupan pihaan saapuessani huomasin, että tilanne oli melko rauhallinen. Autoja oli vain muutamassa ruudussa eikä sisälläkään kovin suurta tungosta vaikuttanut olevan joten tilanne näytti vielä hyvältä. Oikea osasto ja tuote löytyivät helposti eikä kassallakaan ollut kuin yksi vanha muori, tilanne vaikutti siis edelleen hyvältä ja ehtisin parahiksi tyydyttämään naisystäväehdokkaani tarpeita...
Edessäni operoinut muori päätti kuitenkin ottaa roolinsä tässä näytelmässä. Hän nosti jokaisen tuotteen helvetillisen hitaasti yksitellen liukuhihnalle, kysyi sen hinnan ja lopulta päätti ottaako kyseisen tuotteen. Tämä kuvio toistui siis jokaisen kärrystä löytyneen tavaran kanssa ja voitte vain kuvitella kuinka minuutit juoksivat seinällä olevassa kellossa. Ne muutamat muut asiakasraukat jotka kaupassa aikaansa kuluttivat joutuivat saman estäjän uhreiksi. Tilanne kärjistyi lopulta jonon jatkoksi seisahtuneen työmiehen sanoessa seuraavat sanat: "Eikä rouva voisi kiristää tahtia siellä kärjessä?"
Seuraavien minuuttien aikana Loordin jäädyttämä helvetti roihahti historiansa suurimpiin liekkeihin. Edessäni seisova 150 senttinen höyhensarjalainen käänsi katseensa jonon hänniltä tapittavaa 190 senttistä raskassarjalaista kohti. Alitajunnassani Michael Buffer kiskaisi ilmoille Let's get ready to rumble!:n ja olin varma, että tästä ei selvitä ilman käsirysyä. Yllätyksekseni vääntö käytiinkin täysin sanallisesti, mutta täytyy silti toivoa ettei rakennuksessa ollut kyseisellä hetkellä lapsia paikalla. Tilanne oli varmasti erittäin traumaattinen meille sivusta seuraajillekkin ja täytynee käydä huomenna katsastamassa onko myyjätär vielä asiakaspalvelutehtävissä.
Kongin kajahdettua 12. kerran suoritin päässäni pikaisen pistelaskun, joka päättyi muorin niukkaan voittoon. Kokemus oli siis valttia näissä karkeloissa. Tänä aikana hän oli saanut ladottua kaikki ostoksensa hihnan kautta, joko tehtävänsä jättäneistä presidenteisä kyhättyyn laukkuun tai kassaneidin selän taakse. Muorin maksettua käteisellä pääsin itse ottamaan tilan haltuun ja lopultakin kiirehtimään kotia kohti. Onnekseni kello ei ollut Usain Boltille sukua sillä ehdin latomaan purut pussiin juuri sopivasti ennen ovikellon sointia. Tarinan päätös tulee tähän sillä eihän viattomista kahvitteluhetkistä jää mitään kerrottavaa...
Kello 16:30 sain eräältä naisihmiseltä tiedon kahvihampaan kolotuksesta. Ei muuta, kuin pöytä koreaksi ja kahvinkeitintä lataamaan. Vettä kuusi kuppia, kahvin vahvuudeksi normaali ja kahvinpurut sisään. Mutta missäs ovat suodatinpussit... Siispä kokka kohti Valintalatoa ja ostoksia tekemään. Kaupan pihaan saapuessani huomasin, että tilanne oli melko rauhallinen. Autoja oli vain muutamassa ruudussa eikä sisälläkään kovin suurta tungosta vaikuttanut olevan joten tilanne näytti vielä hyvältä. Oikea osasto ja tuote löytyivät helposti eikä kassallakaan ollut kuin yksi vanha muori, tilanne vaikutti siis edelleen hyvältä ja ehtisin parahiksi tyydyttämään naisystäväehdokkaani tarpeita...
Edessäni operoinut muori päätti kuitenkin ottaa roolinsä tässä näytelmässä. Hän nosti jokaisen tuotteen helvetillisen hitaasti yksitellen liukuhihnalle, kysyi sen hinnan ja lopulta päätti ottaako kyseisen tuotteen. Tämä kuvio toistui siis jokaisen kärrystä löytyneen tavaran kanssa ja voitte vain kuvitella kuinka minuutit juoksivat seinällä olevassa kellossa. Ne muutamat muut asiakasraukat jotka kaupassa aikaansa kuluttivat joutuivat saman estäjän uhreiksi. Tilanne kärjistyi lopulta jonon jatkoksi seisahtuneen työmiehen sanoessa seuraavat sanat: "Eikä rouva voisi kiristää tahtia siellä kärjessä?"
Seuraavien minuuttien aikana Loordin jäädyttämä helvetti roihahti historiansa suurimpiin liekkeihin. Edessäni seisova 150 senttinen höyhensarjalainen käänsi katseensa jonon hänniltä tapittavaa 190 senttistä raskassarjalaista kohti. Alitajunnassani Michael Buffer kiskaisi ilmoille Let's get ready to rumble!:n ja olin varma, että tästä ei selvitä ilman käsirysyä. Yllätyksekseni vääntö käytiinkin täysin sanallisesti, mutta täytyy silti toivoa ettei rakennuksessa ollut kyseisellä hetkellä lapsia paikalla. Tilanne oli varmasti erittäin traumaattinen meille sivusta seuraajillekkin ja täytynee käydä huomenna katsastamassa onko myyjätär vielä asiakaspalvelutehtävissä.
Kongin kajahdettua 12. kerran suoritin päässäni pikaisen pistelaskun, joka päättyi muorin niukkaan voittoon. Kokemus oli siis valttia näissä karkeloissa. Tänä aikana hän oli saanut ladottua kaikki ostoksensa hihnan kautta, joko tehtävänsä jättäneistä presidenteisä kyhättyyn laukkuun tai kassaneidin selän taakse. Muorin maksettua käteisellä pääsin itse ottamaan tilan haltuun ja lopultakin kiirehtimään kotia kohti. Onnekseni kello ei ollut Usain Boltille sukua sillä ehdin latomaan purut pussiin juuri sopivasti ennen ovikellon sointia. Tarinan päätös tulee tähän sillä eihän viattomista kahvitteluhetkistä jää mitään kerrottavaa...
Jouduin pari viikkoa sitten estäjän uhriksi yllätyskohteessa. PARTURISSA!
Tapaan käydä sellaisessa liikkeessä, joka on viikolla auki jopa iltayhdeksään. Olin varannut ajan 19:30. Auto tien toiselle puolelle 30 minuutin kiekkopaikalle. Ei leikkaamiseen ole koskaan kauempaa mennyt.
Saapuessani liikkeeseen siellä oli varsin rauhallista ja yksi vain työntekijä. Edellinen asiakas maksoi kassalla laskua tyttärensä puolesta. Tyttärelle oli luotu mahtava 80-luvun muotikampaus. Päältä lyhyt ja niskasta pitkä Dingo-meininki. Äiti vakuutteli, että kyllä se takaisin kasvaa. Kampaajatyttö sai laskutuksen hoidettua ja pyysi minua istumaan tuolille.
Pesuseremonioiden jälkeen tyttö alkoi leikkaamaan, mutta annas olla, edellinen asiakas palasikin kampaamoon. Tyttö jättää leikkaamisen sikseen ja menee kysymään mikä unohtui. Asiakas valittaa, että lasku oli liian kallis. Tyttärensä oli sen itse puhelimessa varannut, mutta oliko kerrottu hintoja ääneen?!! Oliko?! Hinnat pitää aina olla esillä ja heti kuuluvalla äänellä ilmoittaa mitä maksaa!!!
Kampaaja vastaa, että hintoja ei oltu kyselty ja tässähän ne on esillä isossa kyltissä tiskillä. Tässä hinnassa on tätä värjäämistä ym. ihan listahintoja... Asiakkaan valitus jatkuu ja jatkuu, lisää tekosyitä keksien.
Varmaan oli tyttäreltä poru päässyt autossa ja piti sitten päästä rähjäämään. Kymmenisen minuuttia eukko marisi siinä kampaajatytölle ja minä jouduin tuolissa odottamaan. Yritin kyllä mulkoilla valittavalle asiakkaalle vihaisesti.
Tyttö palasi selvästi mielensä pahoittaneena ja alkoi aika ronskilla otteella repiä hiuksia päästäni. Tokkopa enää muisti mitä oli edes tekemässä.
No kelvollinen siitä kuitenki tuli. Olin tyytyväinen ja parkkisakkojakaan ei tullut, vaikka estäjä aikaani ryöstikin.
Tapaan käydä sellaisessa liikkeessä, joka on viikolla auki jopa iltayhdeksään. Olin varannut ajan 19:30. Auto tien toiselle puolelle 30 minuutin kiekkopaikalle. Ei leikkaamiseen ole koskaan kauempaa mennyt.
Saapuessani liikkeeseen siellä oli varsin rauhallista ja yksi vain työntekijä. Edellinen asiakas maksoi kassalla laskua tyttärensä puolesta. Tyttärelle oli luotu mahtava 80-luvun muotikampaus. Päältä lyhyt ja niskasta pitkä Dingo-meininki. Äiti vakuutteli, että kyllä se takaisin kasvaa. Kampaajatyttö sai laskutuksen hoidettua ja pyysi minua istumaan tuolille.
Pesuseremonioiden jälkeen tyttö alkoi leikkaamaan, mutta annas olla, edellinen asiakas palasikin kampaamoon. Tyttö jättää leikkaamisen sikseen ja menee kysymään mikä unohtui. Asiakas valittaa, että lasku oli liian kallis. Tyttärensä oli sen itse puhelimessa varannut, mutta oliko kerrottu hintoja ääneen?!! Oliko?! Hinnat pitää aina olla esillä ja heti kuuluvalla äänellä ilmoittaa mitä maksaa!!!
Kampaaja vastaa, että hintoja ei oltu kyselty ja tässähän ne on esillä isossa kyltissä tiskillä. Tässä hinnassa on tätä värjäämistä ym. ihan listahintoja... Asiakkaan valitus jatkuu ja jatkuu, lisää tekosyitä keksien.
Varmaan oli tyttäreltä poru päässyt autossa ja piti sitten päästä rähjäämään. Kymmenisen minuuttia eukko marisi siinä kampaajatytölle ja minä jouduin tuolissa odottamaan. Yritin kyllä mulkoilla valittavalle asiakkaalle vihaisesti.
Tyttö palasi selvästi mielensä pahoittaneena ja alkoi aika ronskilla otteella repiä hiuksia päästäni. Tokkopa enää muisti mitä oli edes tekemässä.
No kelvollinen siitä kuitenki tuli. Olin tyytyväinen ja parkkisakkojakaan ei tullut, vaikka estäjä aikaani ryöstikin.
Turussa Pernon S-markettiin ei kannata mennä 16-18 välillä koskaan. Ainakaan silloin kun telakalla on vielä toimintaa. Siellä on 10 metrien kaljakassijonoja kassoille, joilla ei tapahdu mitään. Kymmenen minuuttia seisokelin samalla paikalla jonossa ja samaan aikaan joku vielä vittu lottoaa samalla kassalla. Vein makkarat takas hyllyyn ja painelin vittuun. En mene tuonne ainakaan noihin kellonaikoihin enää koskaan. Luonnollisesti pullonpalautuskoneetkin oli tyhjentämättä.
Täysin alimitoitettu kauppa asiakaskuntaan nähden. Kahden kilsan päässä ollut Siwa oli TÄYSIN tyhjä ja asionti kesti minuutin. Ehkäpä jatkossa asioitsen siellä.
Vellu
Kuninkaalleninen
Tulipa mieleen pienimuotoinen estämistapahtumasarja taannoin Bauhaus:issa. Tuli mieleen lähinnä sen takia, kun tänään taas vaihteeksi kävin siellä ja toisaalta, kun tämä ketju tuli eteeni nyt.
Edessä menee kolmen ammattilaisen (--> olivat siis varustettu selvästi käytetyin haalarein ja tykötarpein) rypäs sisään tavarataloon. Silloin oli Bauhausilla jotain aihetta juhlaan, koska sisäänkäynnin yläpuolella oli kaari, joka oli muodostettu ilmapalloista. Eräs näistä kolmikosta irrotti otteensa kärryistä, jotka kääntyivät poikittain ja pakottivat mut pysähtymään. Tää sankari otti mattoveitsen ja esitti silpovansa nuo ilmapallot, tai ainakin osan niistä (aivan siitä ilosta, kun olisi voinut tehdä niin) ja muut naureskelivat. Mä en siinä tiennyt kuinka kauan tuolla kaverilla menee veitsen takaisin taskuuntyöntämisessä, joten lähdin eteenpäin ja tönäisin sen kärryä omalla kärrylläni ja tuolle tuli sitten kiire sitä kärryään suojella. Mä olin oikealla puolen ja tää kaveri vasemmalla. Olin menossa vasemmalle ja se oli menossa oikealle. Olin edellä ja käännyin vasemmalle. Tää kaveri sitten tönäisi (hyvin nopeasti ja pienellä voimalla) kärryillään mun kärryä, ikäänkuin se olisi ollut vahinko. En antanut ilmeenkään värähtää, kun käännyin sen edestä ja menin asioilleni.
Olisipa kaikki estäjät yhtä mitättömiä ;-)
Edessä menee kolmen ammattilaisen (--> olivat siis varustettu selvästi käytetyin haalarein ja tykötarpein) rypäs sisään tavarataloon. Silloin oli Bauhausilla jotain aihetta juhlaan, koska sisäänkäynnin yläpuolella oli kaari, joka oli muodostettu ilmapalloista. Eräs näistä kolmikosta irrotti otteensa kärryistä, jotka kääntyivät poikittain ja pakottivat mut pysähtymään. Tää sankari otti mattoveitsen ja esitti silpovansa nuo ilmapallot, tai ainakin osan niistä (aivan siitä ilosta, kun olisi voinut tehdä niin) ja muut naureskelivat. Mä en siinä tiennyt kuinka kauan tuolla kaverilla menee veitsen takaisin taskuuntyöntämisessä, joten lähdin eteenpäin ja tönäisin sen kärryä omalla kärrylläni ja tuolle tuli sitten kiire sitä kärryään suojella. Mä olin oikealla puolen ja tää kaveri vasemmalla. Olin menossa vasemmalle ja se oli menossa oikealle. Olin edellä ja käännyin vasemmalle. Tää kaveri sitten tönäisi (hyvin nopeasti ja pienellä voimalla) kärryillään mun kärryä, ikäänkuin se olisi ollut vahinko. En antanut ilmeenkään värähtää, kun käännyin sen edestä ja menin asioilleni.
Olisipa kaikki estäjät yhtä mitättömiä ;-)
Makkonen
Guest
Muutama tunti sitten käväisin huoltoasemlta hakemassa leipää ja mehua.
Siellä on kaksi kassaa, joista toisessa oli jonosssa kymmenkunta asiakasta ja toisessa oli yksi. Olin menossä tähän lyhyempään jonoon, edelläni meni papparainen rollaattorilla. Vaihti papalla oli verkkaista, olisin helposti ehtinyt hänen edelleen, mutta kohteliaisuussyistä annoin hänen mennä.
Virhe!
Rollaattorin etukorissa oli kaksi pulloa jaffaa. Pappa ei pystynyt itse nostamaan niitä tiskille, vaan myyjä joutui tulemaan tiskin toiselle puolelle hakemaan ne. Samalla tämä papparainen alkaa avautumaan:"Tätyy opetella kävelemään uudelleen, iskiasleikkaus yms.yms." Lähihistorian sairaskertomusta joutduttiin siinä sitten kuuntelemaan suht' pitkän tovin.
Myyjä saa vihdoin ja viimein suuvuoron ja kysäisee tuleeko vielä muuta. Pappa alkaa kaivamaan lompakosta jotain veikkauslappua ja pyytää tekemään samanlaisen. Laittaa laput lompakkoon. Myyjä kertoo summan, mutta pappa muistaakin että piti myöskin emännälle ostaa lottolappu.
Aikansa sitä pähkäiltyään sai ostokset maksettua jolloin hänelle muistuikin vielä yksi sairaus, josta piti päästä kertomaan.
Et silleen. Onneks mulla ei ollut kiirettä, ois voinut hivenen hermostuttaa.
Siellä on kaksi kassaa, joista toisessa oli jonosssa kymmenkunta asiakasta ja toisessa oli yksi. Olin menossä tähän lyhyempään jonoon, edelläni meni papparainen rollaattorilla. Vaihti papalla oli verkkaista, olisin helposti ehtinyt hänen edelleen, mutta kohteliaisuussyistä annoin hänen mennä.
Virhe!
Rollaattorin etukorissa oli kaksi pulloa jaffaa. Pappa ei pystynyt itse nostamaan niitä tiskille, vaan myyjä joutui tulemaan tiskin toiselle puolelle hakemaan ne. Samalla tämä papparainen alkaa avautumaan:"Tätyy opetella kävelemään uudelleen, iskiasleikkaus yms.yms." Lähihistorian sairaskertomusta joutduttiin siinä sitten kuuntelemaan suht' pitkän tovin.
Myyjä saa vihdoin ja viimein suuvuoron ja kysäisee tuleeko vielä muuta. Pappa alkaa kaivamaan lompakosta jotain veikkauslappua ja pyytää tekemään samanlaisen. Laittaa laput lompakkoon. Myyjä kertoo summan, mutta pappa muistaakin että piti myöskin emännälle ostaa lottolappu.
Aikansa sitä pähkäiltyään sai ostokset maksettua jolloin hänelle muistuikin vielä yksi sairaus, josta piti päästä kertomaan.
Et silleen. Onneks mulla ei ollut kiirettä, ois voinut hivenen hermostuttaa.
Vellu
Kuninkaalleninen
:thumbup:
Kätevää!
JPP
as Quo as possible
Tuossa olisi hyvä idea pistettäväksi kauppojen palautelaatikoihin. Että: "Hankkikaa ainakin yksi tummaihoinen mies kassahenkilöksi." Syytä ei välttämättä kannata laittaa tai pistää sitten jotain ympäripyöreää vähemmistö- ja/tai tasa-arvolätinää.
Veidt
Well-known member
- Liittynyt
- 19.11.2008
- Viestit
- 3292
Viikolla suoritettu havainto estäjistä, kirjaanpa sen tänne nyt kun muistan.
Oli aurinkoinen keskiviikko-iltapäivä, mutta yllättäen ja pyytämättä huomasin kotiin ajaessani, että silmäluomet alkoivat jo leikkaamaan kiinni. Matkan varrella oli R-kioski joten oli varikkokäynnin aika, pikaisesti vain kaffet mukaan.
Ärrälle sisään astuessani kassalta poistui juuri yksi henkilö, ostokset maksettuna, joten jonoa ei ollut lain. Pikainen silmäys ympäristöön, kioskissa oli n. 7 henkilöä, kenelläkään ei tosin tuntunut olevan aietta tai kiirettä kassalle, olivat syventyneet veikkauskuponkien täyttöön tai lehden lukuun. Pelaanko varman päälle ja marssin suoraan kassalle, maksan kahvit ensin ja vasta sitten haen itse juoman? No, eihän siinä pahemmin kiirusta ollut, joten kaadoin kaikessa rauhassa kahvit pahvimukiin, maidon kera.
Kahvia sekoittaessani ja haukotellessani eräs asiakkaista sai kuponkinsa valmiiksi, ja lähti suunnistamaan kassalle. En tästä liiemmin hätkähtänyt, menköön herra ensin, minulla ei niin hätä ole. Harpoin pian perään, ja kaappasinpa vielä päivän lehden mukaan. Nyt huomasin että kassalla olikin jo kolme herraa ennen minua jonottamassa, veikkauskuponkien kera. Nämä kaksi muuta olivat olleet eri puolella kioskia, enkä ollut huomannut heidän hyökkäävän kassalle. No, samapa tuo, piankos nuo on yhdet veikkaukset pistetty vetämään.
Aivan. Kyllähän sitä juttua ensimmäisellä herralla riitti, kyseli ummet ja lammet myyjältä, kertoi mitä veikataan ja minne, kaipa siinä käytiin lastenlapsien nimetkin läpi, tiedä häntä. Sitten koitti suuri hetki, veikkauskuponkien syöttö koneeseen. Niitähän olikin sitten isompi nivaska, kone raksutti ja raksutti, minuutit kuluivat ja kuulosti siltä kuin sieltä olisi romaani tulossa printteristä. Kätevähän se on tehdä koko loppuvuoden veikkaukset kerralla, ettei pääse sitten unohtumaan. No, raksutus loppui ennen pitkää ja koitti maksun aika. Ja kyllä vain, kolikkohässäkällä edettiin. Euroja ja senttejä kaiveltiin lompakosta kaikessa rauhassa, huolellahan ne pitää toki laskea ja pienimmistä yrittää päästä eroon etteivät paina niin lompakossa.
Jonon perälle oli muuten liittynyt jo eräs rouvakin, jolla tuntui olevan kiire bussiin tai jonnekin, siihen malliin hän vilkuili kelloaan. No, ensimmäinen herra sai operaationsa suoritettua, hyvät päivän jatkot toivotettiin, ja oli seuraavan vuoro. Kone raksutti jälleen minuuttitolkulla hoosiannaa, ja rahat siirtyivät kassaneidin hellään huomaan, kolikkohässäkkä toki. Rouva jonon hännillä päästi syvän huokauksen. Itselläni ei sinänsä hätää onneksi ollut, joten tilanne alkoi lähinnä huvittaa. Yritin hymyillä huomaamattomasti.
Seuraava veikkaaja, paksu nivaska kuponkeja hänelläkin. Juttua riitti myyjälle, onhan se kohteliasta hieman jututtaa tyttöä asioinnin lomassa. Kupongit saatiin syötettyä koneen sisuksiin, ja oli maksun aika, mutta hetkinen. Hän muistaa yhtäkkiä että piti ostaa myös prepaid-liittymä, tosiaan. Mitäs erilaisia niitä onkaan, mikäs operaattori, minkä hintaisia? Mites siihen sitten saa lisää puheaikaa? Ai jaha, latauslipukkeita ja sen sellaisia. No, pistetään sellanen.
Viimeisen kolikkohässäkän aikana huomasin että olin saanut jo kahvitkin juotua siinä jonotellessa. Pääsin itse sitten kassalle ja maksoin vitosen setelillä, kiitin, toivotin kesän jatkoja, lehti kainaloon ja pahvimuki roskiin. Meni valehtelemati lähemmäs vartti tossa pikaisessa kahvinhakureissussa. Onneksi ei ollut kiire minnekään..
Oli aurinkoinen keskiviikko-iltapäivä, mutta yllättäen ja pyytämättä huomasin kotiin ajaessani, että silmäluomet alkoivat jo leikkaamaan kiinni. Matkan varrella oli R-kioski joten oli varikkokäynnin aika, pikaisesti vain kaffet mukaan.
Ärrälle sisään astuessani kassalta poistui juuri yksi henkilö, ostokset maksettuna, joten jonoa ei ollut lain. Pikainen silmäys ympäristöön, kioskissa oli n. 7 henkilöä, kenelläkään ei tosin tuntunut olevan aietta tai kiirettä kassalle, olivat syventyneet veikkauskuponkien täyttöön tai lehden lukuun. Pelaanko varman päälle ja marssin suoraan kassalle, maksan kahvit ensin ja vasta sitten haen itse juoman? No, eihän siinä pahemmin kiirusta ollut, joten kaadoin kaikessa rauhassa kahvit pahvimukiin, maidon kera.
Kahvia sekoittaessani ja haukotellessani eräs asiakkaista sai kuponkinsa valmiiksi, ja lähti suunnistamaan kassalle. En tästä liiemmin hätkähtänyt, menköön herra ensin, minulla ei niin hätä ole. Harpoin pian perään, ja kaappasinpa vielä päivän lehden mukaan. Nyt huomasin että kassalla olikin jo kolme herraa ennen minua jonottamassa, veikkauskuponkien kera. Nämä kaksi muuta olivat olleet eri puolella kioskia, enkä ollut huomannut heidän hyökkäävän kassalle. No, samapa tuo, piankos nuo on yhdet veikkaukset pistetty vetämään.
Aivan. Kyllähän sitä juttua ensimmäisellä herralla riitti, kyseli ummet ja lammet myyjältä, kertoi mitä veikataan ja minne, kaipa siinä käytiin lastenlapsien nimetkin läpi, tiedä häntä. Sitten koitti suuri hetki, veikkauskuponkien syöttö koneeseen. Niitähän olikin sitten isompi nivaska, kone raksutti ja raksutti, minuutit kuluivat ja kuulosti siltä kuin sieltä olisi romaani tulossa printteristä. Kätevähän se on tehdä koko loppuvuoden veikkaukset kerralla, ettei pääse sitten unohtumaan. No, raksutus loppui ennen pitkää ja koitti maksun aika. Ja kyllä vain, kolikkohässäkällä edettiin. Euroja ja senttejä kaiveltiin lompakosta kaikessa rauhassa, huolellahan ne pitää toki laskea ja pienimmistä yrittää päästä eroon etteivät paina niin lompakossa.
Jonon perälle oli muuten liittynyt jo eräs rouvakin, jolla tuntui olevan kiire bussiin tai jonnekin, siihen malliin hän vilkuili kelloaan. No, ensimmäinen herra sai operaationsa suoritettua, hyvät päivän jatkot toivotettiin, ja oli seuraavan vuoro. Kone raksutti jälleen minuuttitolkulla hoosiannaa, ja rahat siirtyivät kassaneidin hellään huomaan, kolikkohässäkkä toki. Rouva jonon hännillä päästi syvän huokauksen. Itselläni ei sinänsä hätää onneksi ollut, joten tilanne alkoi lähinnä huvittaa. Yritin hymyillä huomaamattomasti.
Seuraava veikkaaja, paksu nivaska kuponkeja hänelläkin. Juttua riitti myyjälle, onhan se kohteliasta hieman jututtaa tyttöä asioinnin lomassa. Kupongit saatiin syötettyä koneen sisuksiin, ja oli maksun aika, mutta hetkinen. Hän muistaa yhtäkkiä että piti ostaa myös prepaid-liittymä, tosiaan. Mitäs erilaisia niitä onkaan, mikäs operaattori, minkä hintaisia? Mites siihen sitten saa lisää puheaikaa? Ai jaha, latauslipukkeita ja sen sellaisia. No, pistetään sellanen.
Viimeisen kolikkohässäkän aikana huomasin että olin saanut jo kahvitkin juotua siinä jonotellessa. Pääsin itse sitten kassalle ja maksoin vitosen setelillä, kiitin, toivotin kesän jatkoja, lehti kainaloon ja pahvimuki roskiin. Meni valehtelemati lähemmäs vartti tossa pikaisessa kahvinhakureissussa. Onneksi ei ollut kiire minnekään..
Viimeksi muokattu:
Mangelo
Well-known member
- Liittynyt
- 19.4.2007
- Viestit
- 24380
Lidlissä oli kiinalainen kassaneiti. Enpä ole ennen nähnyt ostosten liikahtavan niin ripeästi ja varmasti viivakoodinlukijan läpi, ei mitään vatkaamista. Jos maahanmuuttajia tarvitaan työvoimapulaa paikkaamaan niin noita lisää. Ja palkka kohdalleen.
Ei estämistä lain.
Ei estämistä lain.
Thunder
Vihan aiheuttaja
- Liittynyt
- 20.1.2002
- Viestit
- 7970
Olen huomannut yhden jutun, nimittäin ne mummot. Miksi varsinkin Turussa Euromarketissa tai CM:ssa länsikeskuksessa mummoilla on lompakko tai käsilaukku oikeassa kädessä ja sitten latovat kärryiltään tuotteita yksi kerrallaan vasemmalla kädellä?:mad_old:
Eikö voi jättää lompakon kassan tiskiin tai kärryyn ja latoa niitä tuotteita kaksin käsin liukuhihnalle? Pelkäävätkö ne, että kassahenkilö varastaa vai pistää lompakolle tai käsilaukulle 100 euron hintaa "uutena" tuotteena?
Itse tykkään käydä pienissä kaupoissa, mikä onnekseni Pernon alueella on kolme kauppaa lähellä. Siwa, K-kauppa ja S-market, niissä ei tuppaa yhden käden mummuja latomaan. Paitsi kaljasiepot ruuhka-aikoina S-marketissa 16-18 välillä.
Lauantaina voi yllättäen olla pitkiäkin jonoja.
Vihaan suuria kauppakeskuksia ja niissä käyn aina aamutuimaan kun ovet aukeavat.
Eikö voi jättää lompakon kassan tiskiin tai kärryyn ja latoa niitä tuotteita kaksin käsin liukuhihnalle? Pelkäävätkö ne, että kassahenkilö varastaa vai pistää lompakolle tai käsilaukulle 100 euron hintaa "uutena" tuotteena?
Itse tykkään käydä pienissä kaupoissa, mikä onnekseni Pernon alueella on kolme kauppaa lähellä. Siwa, K-kauppa ja S-market, niissä ei tuppaa yhden käden mummuja latomaan. Paitsi kaljasiepot ruuhka-aikoina S-marketissa 16-18 välillä.
Lauantaina voi yllättäen olla pitkiäkin jonoja.
Vihaan suuria kauppakeskuksia ja niissä käyn aina aamutuimaan kun ovet aukeavat.