Paikka. Etelän Karjalan pieni, mutta erittäin ahkera soutupitäjä. Urheilulajien jopa yksi kovimmista jutuista, nimittäin 50 kilometriä soutamista Saimaan täydellisten maisemien kupeessa. Ei ole esim. Punkaharjun maisemille tässä maassa realistia uhkaajia juurikaan.
Voi soudun aikana varsinkin sunnuntaina aina SM-kisat kilpailtava raaka soutu vetää kovimmankin thriatlonin sippiin. Käsille ja sormille vittumaista myrkkyä, perseeseen myös pari todella oksettavaa rakkoa voi tulla. Hanskatkaan ei auta, se on kieltämättä aika hatun nostoinen suoritus ylipäätänsä soutaa tuo reitti. Kilpasarjassa varsinkin. Itä-Savon kermaa.
---
Tästä siis itse aiheeseen. Olin mummolassa. Eräs poliisisetä oli päättänyt vähän kokeilla. Laittoi Peppi Pitkätossu-nimisen kappaleen soimaan kerran keskellä yötä. Se oli kesäkuu, olisikohan ollut jompi kumpi, joko kesä- tai heinäkuu. Eli seuraava tapahtuma perustuu oikeasti tositapahtumiin. Eihän näin uskomattomaan juttuun edes leffoissa törmää.
Tapahtui mummoni vanhustenpalvelutalossa. Mummoni, silloin 14 vuotta sitten oli jo jotain 80 vuotta. Mummoni asui siis sellaisen kohteliaasti sanottuna vähän erikoisen eläköityneen poliisisedän vieressä, naapurustossa, vanhempien palvelutalossa.
Eräs poliisisetä oli siis päättänyt vähän kokeilla. Hän laittoi yhtenä rauhallisena ja ihanana kesäyönä Peppi Pitkätossu-nimisen kappaleen soimaan kerran keskellä yötä. Äiti oli heti valmis soittamaan poliisit paikalle. Minä ja mummoni olimme, kuten äitinikin siis oltiin herätty tähän korvat hajottavaan, "tässä on peppi pitkätossu, nauraa hahhahhaa,,"
Enemmän äitini panikoi. Mummoni vain nauroi ja kevyenä teräsmummona aloitti venyttelemään sängyssä. Teki siis omia liikkeitä. Itse vähän ajattelin, että mitäköhän minä nyt tekisin. Peppi vain pauhasi taustalla, ei siinä oikeen "nyt se musiikin soittaminen loppuu ja vähän äkkiä -huuto auttanut. Ja sille sedälle ei kyllä kannattanut päätä aukoa. Vittuili oikeasti jatkuvasti yhdelle talonmiehelle. Tämä ukkeli taisi oikeasti olla sellaisissa vähän vettä kovemmassa liemessä, siis huhhuh.
---
Ehkä koomisinta oli se, kun tämä naapurin pesi ikkunansa kerran siinä äitin äitini vieressä. Sanoi, että kaunis päivä tänään. Äitini nyökytteli, on joo ilmoja pidellyt, hyvä uintisää.
Sitten tämä herrasmies otti vähän siideriä ikkunalastaansa. Ihmettelimme vähän äitini kanssa, että onko toi hyvä vitsi, vai viiraako sedällä.
Tänäkään päivänä en tiedä, oliko ukko oikeasti lääkitykseltään normaali vai ei. Sanoi kaiken lisäksi eli perusteli, miksi siideri, miksi ei ihan tavallinen ikkunoiden pesuvaha. Setä sanoi, että itikat pysyy loitolla, kun pesee kavereiden ylijääneillä siidereillä nämä ikkunat.
Itse poistuin paikalta. Jäin vähän kauhulla odottamaan, että miksi tähän palvelutalorakennuksien yhteyteen on pitänyt myös sallita kaikenmaailman hullut. Se, kun Peppi Pitkätossu hopsula heisun alkoi oikeasti soida keskellä yötä kello kaksi yöllä, niin kyllä minun kiltti mummonikin sanoi, että nyt on parempi tehdä jotain. Tämä setä, neropatti päätti vielä lopuksi kolistella kattiloilla jotain tunnelmaa.
Ikimuistoinen tarina. Lapsuusajoilta. Vietimme aina ennnen mökinrakentamis-projektin alkua kesät mummolassa, 90-luku meni äidin omassa erittäin tilavassa ja hienossa maaseudun rauhallisella alueella. Marjojen poiminnan lisäksi kesäisin lapsena siellä, jos missä sieluni lepäsi ja aina. Aina.
Nykyään muistelen jo lämmöllä. Nostalginen tarina. Toivottavasti herra itse on hengissä ja lääkitys on kunnossa.