Naapurustossa tahi kaduilla, päädyin tähän.
Tänään tapahtui niin hurjia, että meinasin pudota sillalta pää edellä rautateiden ajojohtimiin, mutta sitten uhkasin itseäni turpaanvedolla, jos ei pysy tolkku ja pystyssä mul... minä.
Mä siis niinku kävelin hissukseen töihin siltaa ylöspäin. Kuulin askelia takaatain, ja tuossa tilanteessahan on oikeastaan kaks vaihtoehtoa, lähteä välittömään juoksuun kontaktin välttämiseksi, tahi hidastaa ja antaa takaatulevalle tietä ja muistaa jättää tarpeeksi tilaa hänelle. Valitsin jälkimmäisen, koska oli kuuma, enkä siks viitsinyt lähteä pinkomaan. Ja sitä virhettä mä kadun varmaan ainakin tosi pitkän aikaa vielä. Kaljuuntuva äijä karautti siihen rinnalle ja sanoi: "Terve! Mieletön tuuli." Ei siellä kovin mielettömästi tuullut, mutta ajattelin että komppaamalla äijää se lähtis jatkamaan matkaans' nopeammin. Olin siis olevinani samaa mieltä ja sen hälle sanoinkin. Sitten aloin, hyvät käytöstavat muistaen, hidastamaan omaa käyntiäin, niin mitäpä tekee äijä!? Jatkaa vauhdillansa noin 2 askelta ja kääntyy katsomaan mua Mihin-sä-oikein-jäit? -katseella. Ja saatanan äijä hidasti sitten itsekin. Voi helvettiläinen.
Olin siis töihin menossa, joten en voinut siihen paikalleenkaan jäädä seisomaan, joten olin pakotettu jatkamaan kävelyäin.
Kiihdytin vauhtini sellaiseksi, ettei nyt heti henki lähde hikoillessa, mutta pääsisin nopeammin kurviin, jossa toivoin tiemme eroavan. Ja äijä painaa vierellä samaa vauhtia ja lätisee ja lätisee saatana säästä! Mikä helvetin perkele se saa ihmisen tunkeutumaan toisen reviirille jonkun niin joutavan asian takia. Kai minä tiedän ilman palaverinpitoakin, että on ollut lämmintä, ja että kohta varmaan ei ole. Ja on ollut lämmintä muualla Suomessakin. Senkin ukko ehti kertomaan. Kuten myös luettelon paikannimistä, joissa hän kävi kesällä. Mm. veneellä tuli oltua.
Matkaa oli parisen sataa metriä, minkä aikana äijä ehti kertomaan vallitsevan säätilan, menneen säätilan, ehkä tulevan sään (ainakin helteet ehkä loppuu) ja käydä läpi oman kesälomansa, vaikka mä kävelin mielestäni reipasta tahtia.
Ja käännyinhän mä onneks eri suuntaan kuin se. Mutta en kehdannut kesken lauseen kääntyä, joten sain kuunnella vielä paikallaan seistenkin sen matkamuistoja.
Aivan ventovieras äijä. Mitä helvettiä? Tuollasia jonninjoutavuuksiako lätisemällä meistä tulee jotain maailmankansalaisia. Voihan yks kirosana vielä. Yhtä hyvin vois keskustella lampputolpan kanssa. "Onks sulla vähän kuuma siinä?" ja "Eikö maisema ala kyllästyttämään?". Ihan yhtä hyödyllistä ja mukavaa.
No, ens kerralla lähden juoksemaan, kun kuulen askeleita takaatain. Se on ihan vissi ja varma. Tai sitten alan keskustelemaan lampputolpan kanssa.