Vieläki on muistoissa kun meidän koira katosi tuolleen. Syysaamun ensilumille, jäniksen perään. Lumet suli päivän aikana pois. Vuorokausi odoteltiin portti auki. Sitten vanhemmat laitto ilmotuksen radioon. Samana päivänä soitti ton ilmon kuultuaan VR:n joku ratahahmoke ja kertoi, että löytynyt yksi kultainen noutaja kuolleena radan varresta junan alle jääneenä.Mutsi soitteli, että toinen koira jäi mettään aamulenkillä. Ollu nyt sellaset 12 tuntia lietsussa. Oli käynyt toisen kans kattomassa ja löyty Kalliokankaalta hirviemän ja vasan jäljet, jotka oli yhyttänyt. On menny ennenkin pari vuorokautta tämä jääräpäisempi jäljillä. Toivoa nyt vaan, ettei satu haaveria eli susi vastaan tai auton alle. Autoja siellä syvänmaassa ei kyllä ole.
Sisko oli puhelimessa, soitti sitten äidille töihin. Tän jälkeen äiti kielsi soittamasta surullisia uutisia töihin - oli ollut asiakas just paikalla.
Vanhemmat kävi illalla hautaamassa, minen pystyny mukaan lähtemään.
Ei ollut helppoa silloin. Vieläki vetää silmät kosteeksi.
Toivotaan että teilläpäin on parempi onni.
Viimeksi muokattu: