Tänne kaikki merkityksettömät ilmoitukset

Eihän siihen tarvita mitään muuta kuin Kurskimaista selkärankaa. Sellaista, joka ei anna periksi.

Toimii se tohon liikalihavuuteen ehkä parhaiten. Toki moni on sanonut, että laakista lopettunut tupakinpoltonkin, kun on näin päättänyt. Ilman mitään Nicorettejä.
 
Mitä jos pitäisit huolta miten itse elät,etkä taivastele muiden elämäntapoja.Ei ole meinaa sulta pois.

Juu, en sen enempää arvostele ketään tällä asialla. Äiti oli pahasti lihava, ymmärsi sen itsekin, mutta ei vaan riittänyt silläkään sitten sitä tahdonvoimaa pistää itseään kuntoon syömällä vähemmän ja ennenkaikkea terveellisemmin.

Oman elämän sain raiteilleen siirtymällä vähähiilariruokaan. Parikymmentä kiloa painoa lähti puolessa vuodessa. Jaksaminen ja nivelten kunto parani huomattavasti.:ahem:
 
Juu, en sen enempää arvostele ketään tällä asialla. Äiti oli pahasti lihava, ymmärsi sen itsekin, mutta ei vaan riittänyt silläkään sitten sitä tahdonvoimaa pistää itseään kuntoon syömällä vähemmän ja ennenkaikkea terveellisemmin.

Oman elämän sain raiteilleen siirtymällä vähähiilariruokaan. Parikymmentä kiloa painoa lähti puolessa vuodessa. Jaksaminen ja nivelten kunto parani huomattavasti.:ahem:

Luetun ymmärtämisessä mulla harjoittelemista.:thumbfh:
 
Ja on niitä muitakin addikteja, joista ulkopuolinen ajattelee, miksei se ny tajuu lopettaa tota hommaa.:o

Urheilu, seksi, netti, kännykkä, lapsiporno, jne....
 
Menee aggressiiviseksi. Ai, että oikein roviolle..?

Roviolle ja roviolle, en nyt niinkäin sanoisi aggressiiviseksi
fc-jihaa.jpg
 
Ja on niitä muitakin addikteja, joista ulkopuolinen ajattelee, miksei se ny tajuu lopettaa tota hommaa.:o

Urheilu, seksi, netti, kännykkä, jne

Joo, olis paree vaan olla huomaamaton, pukeutua varmasti harmaaseen, kulkea bussilla töihin joka päivä, tehdä työt kellokortin mukaan ja nuhteettomasti, seurustella muiden kanssa, muttei liikaa. Urheilla hieman, että pysyy kunnossa käydä kerran puolessa vuodessa harrastamassa kulttuuria ja ottamassa muutamat drinkit. Hommata hissukka vaimo ja rakastella kerran pari viikossa. Sitten kun on riittävästi hankittu lapsia voi senkin lopettaa. Kasvattaa lapset, siirtyä eläkkeelle, hoitaa kotia ja puutarhaa kunnes tulee aika mennä vanhaikotiin jossa vois vaieta lähes täysin. Sitten kuolla pois.
Se se vasta olis elämää!
Tässähän parasta olis se, ettei kukaan ulkopuolinen kiinnittäisi mitään huomiota.
 
Joo, olis paree vaan olla huomaamaton, pukeutua varmasti harmaaseen, kulkea bussilla töihin joka päivä, tehdä työt kellokortin mukaan ja nuhteettomasti, seurustella muiden kanssa, muttei liikaa. Urheilla hieman, että pysyy kunnossa käydä kerran puolessa vuodessa harrastamassa kulttuuria ja ottamassa muutamat drinkit. Hommata hissukka vaimo ja rakastella kerran pari viikossa. Sitten kun on riittävästi hankittu lapsia voi senkin lopettaa. Kasvattaa lapset, siirtyä eläkkeelle, hoitaa kotia ja puutarhaa kunnes tulee aika mennä vanhaikotiin jossa vois vaieta lähes täysin. Sitten kuolla pois.
Se se vasta olis elämää!
Tässähän parasta olis se, ettei kukaan ulkopuolinen kiinnittäisi mitään huomiota.

Onko sellainen, jolla on addikti, huomaamaton?

Taitaa kaikki tänään jotenkin ymmärtää väärin mun kirjoitukset. --> Kannattaa siis lopettaa kirjoitukset tältä päivältä, kun kaikilla on herne nenässä, vaikka ketään en ole moittinut/tuominnut. :)
 
Onko sellainen, jolla on addikti, huomaamaton?
Ei. En mä niin sanonut.

Mutta oon kyllä sitä mieltä, että kaikilla on nykyään joku "addiktio". Ei kukaan pysty elää edellämainitsemani kaavan mukaan ilman, että jostain asiasta elämässä tulee tapa vaikka kuinka yrittäisi.
Se kuka minkäkin haluaa määrittää addiktioksi on eri asia.
Mä oon aina ajatellut asian niin että addiktion raja menee siinä, kun itse ei enää ymmärrä tekevänsä hallaa itselleen. Että on pakko saada lisää ja enemmän.
Uskoisin että esim. suurin osa ylipainoisista kyllä peiliin katsoessaan tietää, että kakut ja leivokset ei auta, mutta silti niitä mättää kun ei oikein tiedä muutakaan. Siitä on tullut pinttynyt tapa, jolla tukahdutetaan jotain.
Samoin joku kännykkä. Kyllähän toiset on niistä tietyllä tapaa riippuvaisia, on työ meiliä ja puhelua ja kalenteria. Mun mielestä tässä on kyse joko tunnollisuudesta tai paineista, joita töissä ja nyky-yhteiskunnassa luodaan.

Se on mun mielestä jännä huomata (ja tää nyt ei liity asiaan mut tuli nyt mieleen), miten kaikki pitää lokeroida nykyään johonkin ja kaikelle täytyy löytyä diagnoosi.
Jotenkin sellainen perus, välitön tutustuminen toisiin tuntuu katoavan. Jos jonkin ihmisen tapaa niin ainakin nuorien on pakko heti etsiä kyseinen henkilö facebookista ja googlettaa. Pitää tietää, missä porukoissa, harrastuksissa, piireissä tms. ko. henkilö liikkuu. Ei enää odoteta seuraavaan tapaamiseen, jotta kuullaan ja opitaan henkilöstä lisää. Ihmisestä "tiedetään" jo paljon ennen seuraavaa näkemistä.
 
Ei. En mä niin sanonut.

Mutta oon kyllä sitä mieltä, että kaikilla on nykyään joku "addiktio". Ei kukaan pysty elää edellämainitsemani kaavan mukaan ilman, että jostain asiasta elämässä tulee tapa vaikka kuinka yrittäisi.
Se kuka minkäkin haluaa määrittää addiktioksi on eri asia.
Mä oon aina ajatellut asian niin että addiktion raja menee siinä, kun itse ei enää ymmärrä tekevänsä hallaa itselleen. Että on pakko saada lisää ja enemmän.
Uskoisin että esim. suurin osa ylipainoisista kyllä peiliin katsoessaan tietää, että kakut ja leivokset ei auta, mutta silti niitä mättää kun ei oikein tiedä muutakaan. Siitä on tullut pinttynyt tapa, jolla tukahdutetaan jotain.
Samoin joku kännykkä. Kyllähän toiset on niistä tietyllä tapaa riippuvaisia, on työ meiliä ja puhelua ja kalenteria. Mun mielestä tässä on kyse joko tunnollisuudesta tai paineista, joita töissä ja nyky-yhteiskunnassa luodaan.

Se on mun mielestä jännä huomata (ja tää nyt ei liity asiaan mut tuli nyt mieleen), miten kaikki pitää lokeroida nykyään johonkin ja kaikelle täytyy löytyä diagnoosi.
Jotenkin sellainen perus, välitön tutustuminen toisiin tuntuu katoavan. Jos jonkin ihmisen tapaa niin ainakin nuorien on pakko heti etsiä kyseinen henkilö facebookista ja googlettaa. Pitää tietää, missä porukoissa, harrastuksissa, piireissä tms. ko. henkilö liikkuu. Ei enää odoteta seuraavaan tapaamiseen, jotta kuullaan ja opitaan henkilöstä lisää. Ihmisestä "tiedetään" jo paljon ennen seuraavaa näkemistä.

Eipä mulla tähän ole mitään lisättävää tai sanottavaa, kun puhutaan ihan eri asiasta.:o

Mä olin vähän syvemmällä ihmismielessä, enkä nyt ihan lokeroimassa ketään mihinkään.
 
Eipä mulla tähän ole mitään lisättävää tai sanottavaa, kun puhutaan ihan eri asiasta.:o

Mä olin vähän syvemmällä ihmismielessä, enkä nyt ihan lokeroimassa ketään mihinkään.
:o
Miksi sä luulet että mä nyt väitän sun lokeroineen ketään mihinkään? Puhuin ihan yleisesti siitä, miten kaikelle pitää olla jonkinlainen diagnoosi. On työväsymystä ja burn outtia ja addiktioita. Plaa plaa plaa. Silloin kun ei ollu burn outtia niin tehtiin töitä valittamatta. Monestikkohan muuten esim. maanviljelijöillä ja esim maitotilojen omistajilla on Burn out, vaikka ne tekee töitä ilmojen armoilla ympäri kellon joka päivä.

En kanskaa ymmärrä että mulla olis sun kirjoituksesta herne nenässä? Lähinnä nyt puin sanoiksi ajatuksia, joita nuo sun addiktio kommentit herätti. Ettet nyt itte olis vähä ylireagoiva?
 
:o
Miksi sä luulet että mä nyt väitän sun lokeroineen ketään mihinkään? Puhuin ihan yleisesti siitä, miten kaikelle pitää olla jonkinlainen diagnoosi. On työväsymystä ja burn outtia ja addiktioita. Plaa plaa plaa. Silloin kun ei ollu burn outtia niin tehtiin töitä valittamatta. Monestikkohan muuten esim. maanviljelijöillä ja esim maitotilojen omistajilla on Burn out, vaikka ne tekee töitä ilmojen armoilla ympäri kellon joka päivä.

En kanskaa ymmärrä että mulla olis sun kirjoituksesta herne nenässä? Lähinnä nyt puin sanoiksi ajatuksia, joita nuo sun addiktio kommentit herätti. Ettet nyt itte olis vähä ylireagoiva?

Ei vieläkään edes siellä päin meidän ajatusten yhteneväisyydet.

Pohdin lähinnä, miksi ihmisillä on 'pakko' tehdä jotakin. Niinkuin itselläkin. En ikinä laita ensin vasenta sukkaa jalkaan, vaan aina ensin oikean. Urheiluvaatteet pakkaan ja puen aina tietyssä järjestyksessä. Miksi?

Jotkut tarkistaa hellan tilannetta uloslähtiessään, vaikka ei välttämättä edes ole käyttänyt sitä. Avaimet on aina samassa paikassa. (mikä onkin järkevää, jos en haluaa löytää).

Missä tilanteesta 'rutiinista' tulee 'pakkotoimenpide'? Miksi ihminen syö vaikka ei ole nälkä? Miksi pistää tupakka huuleen, vaikka ilman voisi olla (ei ole fysiologista riippuvuutta aineeseen, vaan tapa pistää sauhuksi esim. kahvin kanssa tai ruokailun jälkeen)?

Kyllä on ihmismieli monimutkainen ja hölmö.:ahem:
 
Ylös