Haa
Viime yönä olin kertaamassa sotilastaitojani. Oli melkoisen pitkä elokuva, mutta valitettavasti muistan enää murto-osan.
Kertausharjoitukseen saapuminen oli samanlaista hässäkkää, kun asevelvollisuuteen saapumisenikin oli. Tavaraa oli vaikka kuinka paljon kuitattavaksi. Henkilökohtaiseksi aseekseni sain rynnäkkökiväärin, jonka lukko oli jotenkin viallinen, ja se meni osiksi vähän väliä melkein itsekseen. Syyksi paljastui eräs lukon osa, jonka edellinen käyttäjä oli hukattuaan ko. osan, itse valmistanut pienestä rautanaulasta, sen solmimalla tietyn malliseksi. Onneksi näitä solmittuja rautanauloja oli useita, sillä ne pyrkivät katoamaan multa.
Mun joukkueenjohtajana unessa oli sama vastavalmistunut luutnantti, joka oikeana armeija-aikana oli meidän komppanian toisen joukkueen johtaja. Tosin hän oli vanhentunut yhtä paljon, kun yllekirjoittanutkin. Kauluslaatoissaan hällä oli kaksi luutnantin ruusuketta rinnakkain ja niiden jälkeen samanlainen 'väliviiva', kun on yliluutnantin laatassa. Yritin herroitella häntä ja kysyä sotilasarvoaan. Hän sanoi, että: 'Tittelit saa jäädä varusmiesaikaan. Olen Markku, arvoni on sotilasmestariluutnantti ja herroitella ei enää tartte'.
Illan tullen kasarmilla oli joku hieman tärkeämpi upseeri pitämässä vahvuuslaskennan ja komensi komppaniaan hiljaisuuden kello 22.00. Tovin kuluttua tärkeän upseerin poistuttua, tuli komppanian käytävälle sotilasmestariluutnantti, ja komensi: 'Joka jätkä ottaa reppupullonsa esiin ja voi alkaa vapaasti kipata! Jos ei ole reppupulloa, niin SE-market on auki vielä vajaan tunnin. Halukkaat voivat hakea sieltä keskiolutta harkintansa mukaan'!
Paljon muutakin tapahtui, mutta olen tosiaan unohtanut suurimman osan unesta. Häilyviä muistikuvia on marssista ja taisteluharjoituksista.