Eilen pienen hetken kuvittelin menettäneeni viimeisetkin järjenrippeeni.
Niin tai itseasiassa tänäänhän se oli.
Baarista pilkun jälkeen lähdettyäni suuntasin bussiin. Olin ainoa matkustaja ja nukahdin oitis kun ahteri osui istuimeen ja bussi nytkähti liikkeelle.
Herätessäni ympärilleni oli ilmestynyt parikymmentä TKL:n bussikuskia ja oltiin taas lähtöpisteessä.
Hetken aikaa siinä sai kyllä kelailla, että mitäs nyt on tapahtunut. Aikahan oli pompannut pari tuntia eteenpäin, eli hervannassa oltiin ilmeisesti käyty jo useampaankin otteeseen ja kuljettajien mysteeri ratkesi kun jäivät bussivarikolla pois. Eli töihin menossa olivat raukat.
Kotiseutumatkailua parhaimmillaan.