Katsokaa...

[Örfil]

Mähän sanoin että sulla on jo vastaus valmiina.

Montako lestadiolaista tunnet henkilökohtaisesti?

 

[Antsa Rieppo]

https://freepathways.wordpress.com/2011/11/13/naiset-ehkaisevat-salaa/

Osa nuorista lestadiolaisista käyttää salaa ehkäisyä, kertoi Väli-Suomen median Sunnuntaisuomalainen 13.11.2011.

– Mielestäni kenenkään ei ole pakko synnyttää enempää lapsia kuin haluaa tai pystyy, toteaa lehdessä haastateltu kolmikymppinen vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluva nainen.

Nykypolven koulutetut naiset haluavat itse säädellä perheen kokoa. Herätysliikkeen miesjohto ja seurapuhujat ovat määritelleet ehkäisyn synniksi. Nainen saattaa joutua salaamaan ehkäisyn jopa puolisoltaan.

Toisaalta on myös lestadiolaismiehiä, jotka pitävät ehkäisyä hyväksyttävänä naisen, parisuhteen ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Näitä käsityksiä ei kuitenkaan ole mahdollista tuoda reilusti ja avoimesti yhteisössä esiin. Ehkäisemättömyys on edelleen liikkeen virallinen opillinen normi, jota liikkeen virallisessa kannanotossa perustellaan uskontunnustuksella.

Linkissä enämpi.

Moni ehkäisyyn turvautunut on alkanut ehkäistä vasta sitten, kun on jo ajautunut uupumukseen tai masennukseen.

Sunnuntaisuomalaisen haastattelema Anne tietää perheitä, joissa monisynnyttäjä-äitejä on kuollut synnytyksiin.

Anne toivoisikin julkista keskustelua lestadiolaisnaisen oikeuksista.

– Pitäisi pohtia, onko naisella oikeus ehkäisyyn ja voiko hän itse päättää asiasta. Eikö edes oma tai lapsen vakava sairaus voisi olla riittävä syy ehkäistä?

Hänen kysymyksensä on aiheellinen, sillä lestadiolainen ei voi käytännössä päättää asiaa itsenäisesti, mikäli hän toimii kuten liikkeen opetus ja käytäntö rauhanyhdistyksissä edellyttävät.

 

[Örfil]

Tuossa saattaa olla vähän sellainen laajempikin perinne takana.

Äitini suku on Pohjanmaalta ja hänkin on 12 lapsisesta perheestä. Isovanhempani eivät olleet lestadiolaisia eikä edes mitenkään hartaita uskovaisia. Silti lapsia oli tuollainen liuta.
Tilan ylläpito vaati siihen aikaan paljon jälkeläisiä hoitamaan taloutta, tilanteet toki muuttuivat sen jälkeen ja sellaiseen ei nykyään ole tarvetta, mutta kun tulet suurilapsisesta perheestä saattaa "kulttuurisidonnaisuus" tällaiseen ohjata myös myöhemmillä sukupolvilla. Osalla äitini sisaruksista on myös suurperhe, mutta osalla taas "normaali" 1-3 lapsinen perhe. Lapsettomia on yksi eno, mutta se on syystä.

Tutustuin kesällä yhteen kaveriin, joka on lestadiolaisperheestä Pohjanmaalta, asuu nykyään Etelä-Suomessa ja näemme n. kerran viikossa.
Piti lapsuutensa aikaa hyvinkin turvallisena ja elämänmeno oli vakaata ja rauhallista kyläyhteisössä, josta on kotoisin. Se oli minullekin yllätys sillä luulin että vankilassahan ne liki asuu. Siksi oli todella mielenkiintoista kuulla mielipide ihmisen suusta, jolla on omakohtaista kokemusta asiasta. Ja se kertomus olikin vähän toisenlainen, kuin ne joita lehdistä oli tottunut lukemaan.

Muita samaan olen törmännyt Jehovan Todistajienkin osalta. Lehdistä voi lukea juttuja, jotka tuntuvat melkoisen vierailta verrattuna siihen mitä itse on kokenut asiasta. Jokaisessa uskonnollisessa yhteiskunnassa - kuten missä tahansa yhteisössä, olkoon vaikka lentopallojoukkue - on yksilöt, jotka eivät halua elää siinä tai pettyvät pahoin odotuksissaan. Ja joka yhteisössä on myös mädät omenansa, jotka pilaavat koko yhteisön ja sen maineen omilla itsekkäillä tavoitteillaan.

Mutta takaisin asiaan: tällä tuntemallani kaverilla on kahdeksan lasta, ei ole itse enää siinä yhteisössä mukana (ollut sen jälkeen kun muutti pois kotoa), mutta silti päätynyt elämässään ratkaisuun jossa heillä on suurperhe, asuen ruuhkasuomessa. Minusta ei olisi noin ison perheen isäksi, mutta kukin tyylillään ja he ovat siihen kasvaneet ja siksi se on heille se maailma, jossa ovat tottuneet elämään.

Se mitä tässä ajan takaa on että asia ei ole niin suoraviivainen että vaikkapa 'lestadiolainen-> paljon lapsia -> *evil*'
Tässäkin asiassa ihmisten mielipiteiden, elämäntapojen ja elämänvalintojen monimuotoisuuden näkeminen, ymmärtäminen ja mahdollinen hyväksyminen omakohtaisten kokemusten perusteella on hedelmällisempää kuin pelkästään lehdistä lukemalla ja tekemällä siitä suoraviivaisen päätelmän.

Meitä on moneksi.

 

[Olga]

...

... asia ei ole niin suoraviivainen että vaikkapa 'lestadiolainen-> paljon lapsia -> *evil*'
Tässäkin asiassa ihmisten mielipiteiden, elämäntapojen ja elämänvalintojen monimuotoisuuden näkeminen, ymmärtäminen ja mahdollinen hyväksyminen omakohtaisten kokemusten perusteella on hedelmällisempää kuin pelkästään lehdistä lukemalla ja tekemällä siitä suoraviivaisen päätelmän.

Meitä on moneksi.

Just noin.

 

[jjv]

Jokaisessa uskonnollisessa yhteiskunnassa - kuten missä tahansa yhteisössä, olkoon vaikka lentopallojoukkue - on yksilöt, jotka eivät halua elää siinä tai pettyvät pahoin odotuksissaan. Ja joka yhteisössä on myös mädät omenansa, jotka pilaavat koko yhteisön ja sen maineen omilla itsekkäillä tavoitteillaan.

Normaaleihin yhteisöihin liitytään vapaaehtoisesti ja niistä voi lähteä pois ilman suurempaa elämänmuutosta. Uskonnollisiin yhteisöihin useimmiten synnytään ja sitähän on kritisoitu eniten, että niistä pois lähtemisen jälkeen saattaa perheen ulkopuoliset painostaa katkaisemaan yhteydet perheenjäseniin. "Mätä omena" saattaa tarkoittaa noissa yhteisöissä ihan normaalisti käyttäytyvää ihmistä. Eli en vertaisi uskonlahkoja esimerkiksi lentopallojoukkueisiin.

 

[Örfil]

Detaljitasolla totta ovat erilaisia, mutta lähinnä nyt vertauksena käytin että tämä yhteisöllisyys toimii monella tasolla ja uskonnolliset ryhmittymät ovat yksi sellainen, monista erilaisista.

Poistamalla uskonnolliset yhteisöt, mikään ei muutu. Mutta puuttumalla niissä oleviin selviin epäkohtiin on yhteiskunnankin velvollisuus (lait) puhumattakaan jokaisesta yksilöstä (moraalinen).
Työpaikkakiusaaminen ja uskonlahkon painostus ovat saman asian kaksi eri ilmenemää.

 

[jjv]

Työpaikkakiusaaminen ja uskonlahkon painostus ovat saman asian kaksi eri ilmenemää.

Tosin jos tuo uskonlahkon painostuskin on 'vain' sanallista kehotusta eristää joku henkilö sukulaisistaan tms. niin eihän siinä oikein mitään lakia rikota. Silloin ulkopuolisten ainoa keino yrittää muuttaa lahkojen käytäntöjä on tuoda niitä julki ja paheksua ja yrittää vastaavasti painostaa lahkojohtajia.

 

[Antsa Rieppo]

Tuossa saattaa olla vähän sellainen laajempikin perinne takana.

Äitini suku on Pohjanmaalta ja hänkin on 12 lapsisesta perheestä. Isovanhempani eivät olleet lestadiolaisia eikä edes mitenkään hartaita uskovaisia. Silti lapsia oli tuollainen liuta.
Tilan ylläpito vaati siihen aikaan paljon jälkeläisiä hoitamaan taloutta, tilanteet toki muuttuivat sen jälkeen ja sellaiseen ei nykyään ole tarvetta, mutta kun tulet suurilapsisesta perheestä saattaa "kulttuurisidonnaisuus" tällaiseen ohjata myös myöhemmillä sukupolvilla. Osalla äitini sisaruksista on myös suurperhe, mutta osalla taas "normaali" 1-3 lapsinen perhe. Lapsettomia on yksi eno, mutta se on syystä.

Tutustuin kesällä yhteen kaveriin, joka on lestadiolaisperheestä Pohjanmaalta, asuu nykyään Etelä-Suomessa ja näemme n. kerran viikossa.
Piti lapsuutensa aikaa hyvinkin turvallisena ja elämänmeno oli vakaata ja rauhallista kyläyhteisössä, josta on kotoisin. Se oli minullekin yllätys sillä luulin että vankilassahan ne liki asuu. Siksi oli todella mielenkiintoista kuulla mielipide ihmisen suusta, jolla on omakohtaista kokemusta asiasta. Ja se kertomus olikin vähän toisenlainen, kuin ne joita lehdistä oli tottunut lukemaan.

Muita samaan olen törmännyt Jehovan Todistajienkin osalta. Lehdistä voi lukea juttuja, jotka tuntuvat melkoisen vierailta verrattuna siihen mitä itse on kokenut asiasta. Jokaisessa uskonnollisessa yhteiskunnassa - kuten missä tahansa yhteisössä, olkoon vaikka lentopallojoukkue - on yksilöt, jotka eivät halua elää siinä tai pettyvät pahoin odotuksissaan. Ja joka yhteisössä on myös mädät omenansa, jotka pilaavat koko yhteisön ja sen maineen omilla itsekkäillä tavoitteillaan.

Mutta takaisin asiaan: tällä tuntemallani kaverilla on kahdeksan lasta, ei ole itse enää siinä yhteisössä mukana (ollut sen jälkeen kun muutti pois kotoa), mutta silti päätynyt elämässään ratkaisuun jossa heillä on suurperhe, asuen ruuhkasuomessa. Minusta ei olisi noin ison perheen isäksi, mutta kukin tyylillään ja he ovat siihen kasvaneet ja siksi se on heille se maailma, jossa ovat tottuneet elämään.

Se mitä tässä ajan takaa on että asia ei ole niin suoraviivainen että vaikkapa 'lestadiolainen-> paljon lapsia -> *evil*'
Tässäkin asiassa ihmisten mielipiteiden, elämäntapojen ja elämänvalintojen monimuotoisuuden näkeminen, ymmärtäminen ja mahdollinen hyväksyminen omakohtaisten kokemusten perusteella on hedelmällisempää kuin pelkästään lehdistä lukemalla ja tekemällä siitä suoraviivaisen päätelmän.

Meitä on moneksi.

Jeps. Kunhan valinta on oma eikä yhteisön, vanhempien, suvun tai vaikka kaveriporukan.

 

[Antsa Rieppo]

Free Alppu!!!

 

[Antsa Rieppo]

Jeps. Kunhan valinta on oma eikä yhteisön, vanhempien, suvun tai vaikka kaveriporukan.

Listasta unohtui tärkein, avio-/avopuoliso.

 

[Albert Oil]

Pitäsiköhän tätä nyt vähän avata, kun ainakin Rainierilla, Fagerholmilla ja Hartsalla tuntuu olevan hankaluuksia ymmärtää tätä mun pohdiskeluani.

Olen saanut syntymälahjaksi erikoisyliherkkyyden, joka kohdallani ilmenee ylitsevuotavana sosiaalisena älykkyytenä. Se tarkoittaa sitä, että osaan samaistua ihmisiin ja löydän nopeasti oikean tavan kommunikoida vieraidenkin kanssa. 'Olla sosiaalinen' tai 'tulla toimeen ihmisten kanssa' on siis aavistuksen eri asia mutta mä osaan sukkuloida ihmisten välisissä kanssakäymistilanteissa kuin kala vedessä. Tästä johtuen olen myös pienestä pitäen ollut tavattoman kiinnostunut ihmisistä ja heidän tekemisistään sekä tekemättä jättämisistään, tekojen motiiveista ja asioista tekojen takana. Voisi jopa sanoa, että ihmistutkiskelu ja -tarkkailu on määritellyt minua aika pitkälti ihmisenä.

No hyvä. Tästä päästään siihen, että ymmärrän miksi joku polttaa tupakkaa. Tajuan, miksi joku urheilee pakkomielteisesti. Tiedän miksi eräät pettävät rakkaitaan tai sukeltavat Mariaanien haudan pohjaan tahi tulevat uskoon, vaikken itse ole tehnyt mitään edellämainituista. Mutta lapsien hankinnan kohdalla on seinä. Ja se on outoa. En ole päässyt kiinni lapsifanien ajatusmaailmaan ja pään sisään ja se vaivaa minua. Mikä on se geeni, joka minulta itseltäni puuttuu? Miksi en voi ymmärtää miksi jotkut haluavat lapsia? Mistä siinä oikein on kyse? Tiedän että asialle ei ehkä ole varsinaisesti olemassa rationaalista selitystä mutta en lepää ennenkuin saan sen jotenkin jäsenneltyä järjeksi päässäni.

Mä olen joko liian älykäs tai liian tyhmä pystyäkseni hyväksymään laiskaa selitystä, että missään ei ole mieltä. Kyllä ihmisten toiminnan taustalla aina on joku järki. Eivät tekomme nyt mitään päämäärätöntä, kaaoottista häsläämistä voi olla. Ei se ihan niin voi mennä.

Mä olen pohjimmiltani hyvin yksinkertainen ihminen, joka pystyy ymmärtämään vaikeitakin asioita simppelistämällä ne. Siksi tämä on outoa. Ja varmasti rasittavaa lähipiirilleni. Mutta mä katson, että mulla on oikeus ja jopa velvollisuus kysellä, pohtia ja saada vastauksia. Se on mun pieni roolini tässä maailmassa.

 

[joukahainen]

....Jokaisessa uskonnollisessa yhteiskunnassa - kuten missä tahansa yhteisössä, olkoon vaikka lentopallojoukkue - on yksilöt, jotka eivät halua elää siinä tai pettyvät pahoin odotuksissaan. Ja joka yhteisössä on myös mädät omenansa, jotka pilaavat koko yhteisön ja sen maineen omilla itsekkäillä tavoitteillaan.
....
Tässäkin asiassa ihmisten mielipiteiden, elämäntapojen ja elämänvalintojen monimuotoisuuden näkeminen, ymmärtäminen ja mahdollinen hyväksyminen omakohtaisten kokemusten perusteella on hedelmällisempää kuin pelkästään lehdistä lukemalla ja tekemällä siitä suoraviivaisen päätelmän.

Meitä on moneksi.

Tuo lentopallojoukkuevertaus sukkaa pahasti.
Maailmassa on hyviä ihmisiä (joista monet uskovaisia), jotka tekevät hyviä asiota. On myös pahoja ihmisiä jotka tekevät pahoja juttuja. Mutta joissakin tapauksissa uskonto motivoi ihmisiä suorittamaan sellaisia pahoja tekoja, joita he ilman uskontoa eivät olisi tehneet. Tämä on kiistämätön tosiasia.

 

[jjv]

Tuossa lastenhankkimisjutskassa mua hämmentää se, että jotkut tuolla kylillä taluttaa omaa muksuaan, vaikka ovat vielä täysi-ikäisinäkin julistaneet etteivät aio koskaan lapsia hankkia. Siinä tulee mieleen, että onko jotain painostusta ollut vai miten voi noin isossa asiassa mieli muuttua.

 

[Antsa Rieppo]

Pitäsiköhän tätä nyt vähän avata, kun ainakin Rainierilla, Fagerholmilla ja Hartsalla tuntuu olevan hankaluuksia ymmärtää tätä mun pohdiskeluani.

Olen saanut syntymälahjaksi erikoisyliherkkyyden, joka kohdallani ilmenee ylitsevuotavana sosiaalisena älykkyytenä. Se tarkoittaa sitä, että osaan samaistua ihmisiin ja löydän nopeasti oikean tavan kommunikoida vieraidenkin kanssa. 'Olla sosiaalinen' tai 'tulla toimeen ihmisten kanssa' on siis aavistuksen eri asia mutta mä osaan sukkuloida ihmisten välisissä kanssakäymistilanteissa kuin kala vedessä. Tästä johtuen olen myös pienestä pitäen ollut tavattoman kiinnostunut ihmisistä ja heidän tekemisistään sekä tekemättä jättämisistään, tekojen motiiveista ja asioista tekojen takana. Voisi jopa sanoa, että ihmistutkiskelu ja -tarkkailu on määritellyt minua aika pitkälti ihmisenä.

No hyvä. Tästä päästään siihen, että ymmärrän miksi joku polttaa tupakkaa. Tajuan, miksi joku urheilee pakkomielteisesti. Tiedän miksi eräät pettävät rakkaitaan tai sukeltavat Mariaanien haudan pohjaan tahi tulevat uskoon, vaikken itse ole tehnyt mitään edellämainituista. Mutta lapsien hankinnan kohdalla on seinä. Ja se on outoa. En ole päässyt kiinni lapsifanien ajatusmaailmaan ja pään sisään ja se vaivaa minua. Mikä on se geeni, joka minulta itseltäni puuttuu? Miksi en voi ymmärtää miksi jotkut haluavat lapsia? Mistä siinä oikein on kyse? Tiedän että asialle ei ehkä ole varsinaisesti olemassa rationaalista selitystä mutta en lepää ennenkuin saan sen jotenkin jäsenneltyä järjeksi päässäni.

Mä olen joko liian älykäs tai liian tyhmä pystyäkseni hyväksymään laiskaa selitystä, että missään ei ole mieltä. Kyllä ihmisten toiminnan taustalla aina on joku järki. Eivät tekomme nyt mitään päämäärätöntä, kaaoottista häsläämistä voi olla. Ei se ihan niin voi mennä.

Mä olen pohjimmiltani hyvin yksinkertainen ihminen, joka pystyy ymmärtämään vaikeitakin asioita simppelistämällä ne. Siksi tämä on outoa. Ja varmasti rasittavaa lähipiirilleni. Mutta mä katson, että mulla on oikeus ja jopa velvollisuus kysellä, pohtia ja saada vastauksia. Se on mun pieni roolini tässä maailmassa.

Kaipa se on joku pakonomainen tarve jatkaa omaa geneettistä huikeutta. Vaikka, jos järjellä ajatellaan, niin meistäkin kaikilla on joku helvetin vika.

 

[Örfil]

Tosin jos tuo uskonlahkon painostuskin on 'vain' sanallista kehotusta eristää joku henkilö sukulaisistaan tms. niin eihän siinä oikein mitään lakia rikota. Silloin ulkopuolisten ainoa keino yrittää muuttaa lahkojen käytäntöjä on tuoda niitä julki ja paheksua ja yrittää vastaavasti painostaa lahkojohtajia.

Jeps. Kunhan valinta on oma eikä yhteisön, vanhempien, suvun tai vaikka kaveriporukan.

Kop.

Jjv:n osalle lisäkommentoin että julkituonnissa koko yhteisön leimaaminen jonkun ikävän ja valitettavan tapauksen vuoksi = *evil*

 

[Örfil]

Pitäsiköhän tätä nyt vähän avata, kun ainakin Rainierilla, Fagerholmilla ja Hartsalla tuntuu olevan hankaluuksia ymmärtää tätä mun pohdiskeluani.

Olen saanut syntymälahjaksi erikoisyliherkkyyden, joka kohdallani ilmenee ylitsevuotavana sosiaalisena älykkyytenä. Se tarkoittaa sitä, että osaan samaistua ihmisiin ja löydän nopeasti oikean tavan kommunikoida vieraidenkin kanssa. 'Olla sosiaalinen' tai 'tulla toimeen ihmisten kanssa' on siis aavistuksen eri asia mutta mä osaan sukkuloida ihmisten välisissä kanssakäymistilanteissa kuin kala vedessä. Tästä johtuen olen myös pienestä pitäen ollut tavattoman kiinnostunut ihmisistä ja heidän tekemisistään sekä tekemättä jättämisistään, tekojen motiiveista ja asioista tekojen takana. Voisi jopa sanoa, että ihmistutkiskelu ja -tarkkailu on määritellyt minua aika pitkälti ihmisenä.

No hyvä. Tästä päästään siihen, että ymmärrän miksi joku polttaa tupakkaa. Tajuan, miksi joku urheilee pakkomielteisesti. Tiedän miksi eräät pettävät rakkaitaan tai sukeltavat Mariaanien haudan pohjaan tahi tulevat uskoon, vaikken itse ole tehnyt mitään edellämainituista. Mutta lapsien hankinnan kohdalla on seinä. Ja se on outoa. En ole päässyt kiinni lapsifanien ajatusmaailmaan ja pään sisään ja se vaivaa minua. Mikä on se geeni, joka minulta itseltäni puuttuu? Miksi en voi ymmärtää miksi jotkut haluavat lapsia? Mistä siinä oikein on kyse? Tiedän että asialle ei ehkä ole varsinaisesti olemassa rationaalista selitystä mutta en lepää ennenkuin saan sen jotenkin jäsenneltyä järjeksi päässäni.

Mä olen joko liian älykäs tai liian tyhmä pystyäkseni hyväksymään laiskaa selitystä, että missään ei ole mieltä. Kyllä ihmisten toiminnan taustalla aina on joku järki. Eivät tekomme nyt mitään päämäärätöntä, kaaoottista häsläämistä voi olla. Ei se ihan niin voi mennä.

Mä olen pohjimmiltani hyvin yksinkertainen ihminen, joka pystyy ymmärtämään vaikeitakin asioita simppelistämällä ne. Siksi tämä on outoa. Ja varmasti rasittavaa lähipiirilleni. Mutta mä katson, että mulla on oikeus ja jopa velvollisuus kysellä, pohtia ja saada vastauksia. Se on mun pieni roolini tässä maailmassa.

Albu näyttää kyllä kieltämältä hieman kalalta kuivalla maalla...

Ei ole laiska selitys että missään ei ole mitään mieltä. Minusta tuntuu siltä pitkän pohdinnan jälkeen. Onhan tämä elämä aivan tylsä stoori: synny - häsläät aikasi - kuolet. Miksi ja mitä jää jäljelle? 99.99% ihmisten tekemisistä on täysin unohdettu muutaman kymmenen vuoden päästä inehmon kuolemasta. Siksi sen miettiminenkin on päätöntä. Pää halkeaa ja elämänlaatu kärsii sellaisesta. Korostan että tämä on vain minun katsantokantani asiaan. Siksipä olen ottanut elämänfilosofiaksi etten mieti enää mitään suurta tarkoitusta elämälleni vaan elän päivän kerrallaan, koitan olla mahdollisimman hyvissä viboissa ja jonkinmoinen isompi henkilökohtainen suunnitelma toki on, että pysyy tolkku touhussa enkä joudu hankaluuksiin. Mutta mitään maailmoja syleilevää siitä ei kannata tehdä, koska se ei sitä ole. (Malta vielä hetki, kohta mennään asiaan...)

Syy miksi tein tänään portaita ja kävin lenkillä on se että se tuntuu hyvältä ja oikealta. Samasta syystä tein lapset koska on kiva kun on omat pojat, ajatella että niistä on tukea, turvaa ja seuraa koko elämän ajan, niin kuin on ollutkin. Ja lisäksi kumpainenkin on mun kavereita, vaikka isä olenkin heille. Turha ympätä siihen muuta tai jotenkin erotella että joku on tärkeää ja joku aivan helvetin tärkeää ja joku ei sitten yhtään tärkeää. Prioriteetit on toki olemassa asioille, mutta sen on sitten eri asia. Aikanaan varmaan olisi pitänyt katsoa talolle, hevosille, lehmille, metsille ja pelloille jälkipolvea tilanhoitajiksi jatkamaan sen ylläpitoa. Nyt on muut syyt.

Ja Albun on hyvä muistaa että jokaisella on lisäksi omat syynsä tehdä mitä tekee. Ei tupakoinnillekaan voi olla yhtä ainoaa, eksaktia ja kaiken kattavaa selitystä että "Kaikki tupakoivat, koska...". Selityksiä toki ei ole miljoonia, mutta useita kuitenkin. Sun täytyy omalla kohdallasi keksiä syyt miksi teet tai et tee lapsia. Toki voi kysyä joltain että miksi, mutta on suorastaan ahistavaa alkaa selittämään ja analysoimaan että miksi esim. minä halusin lapsia ex-vaimoni kanssa, aivan kuin se olisi jokin mitattavissa tai laskettavissa oleva asia. Se ei vaan ole. Joo ja onhan tuollaisen kysely toistuvasti lähipiirissä varmaan aika kyrvän otsaa nostattavaa ("et ole saanut vastausta" -selityksesi antaa siitä vaikutelman)

Mutta hyvä kun selitit miksi kysyit. Ajattelin että onko tässä takana jokin alkukantainen vastakkainasettelu että "lapsia kannatta tehdä/ei kannata tehdä koska..."

Tuossa oli nyt minun tämän hetken selitys lapsien hankkimiselle. Ja jos ei kelpaa niin ongelma on sitten siellä Tampereen puolella kuntarajaa :thumbup:
Jos kelpaa, niin nyt olet saanut yhden (1) selityksen joka kelpaa ainakin selityksen antajalle ns. ihan hyvin.

 

[Örfil]

Tuossa lastenhankkimisjutskassa mua hämmentää se, että jotkut tuolla kylillä taluttaa omaa muksuaan, vaikka ovat vielä täysi-ikäisinäkin julistaneet etteivät aio koskaan lapsia hankkia. Siinä tulee mieleen, että onko jotain painostusta ollut vai miten voi noin isossa asiassa mieli muuttua.

Heh - olisko kyse siitä että elämä vie ja ihminen muuttuu. Ei kai nyt 16 vuotiaana tehtyyn lupaukseen "en tee koskaan lapsia" kannata hirttäytyä periaatteen vuoksi lopuksi ikäänsä? Ja etenkään siksi kun muut muuten pottuilee. Sehän se vasta olisi ulkopuolisten vaikuttamista asiaan pahimmoilleen.

Hyvä esimerkki on meidän nuorimmainen. Sälli on nyt 22 v. Kun muutti pois kotoa ja pian asui yhdessä tyttöystävänsä kanssa, kanta oli että "lapsia - ei ikinä". Nyt on nainen vaihtunut ja jokin siinä parisuhteessakin sitten vaikutti että nyt on kummasti alkanut asia olemaan rivien välistä aistittavissa.

Se että kaveripiirissä alkaa tulemaan lapsia tietysti vaikuttaa ja sen voi ilkeämielinen kääntää että jahas, nyt tehdään lapsia kun kaveritkin tekee. Mutta voipa siinä olla selityksenä että kun oikeasti näet miltä se tutun kaveripariskunnan mukelo näyttää, ehkäpä lapsen saannin ja parisuhteen onneakin siinä hehkuu ympäristöön, niin alkaa se asia yhtäkkiä kiinnostaakin ihan henkilökohtaisista, itsekkäistä syistä: minäkin haluan oman lapsen kun ne on tuollaisia mukavia mussukoita tui tui :thumbup:

 

[jjv]

mutta on suorastaan ahistavaa alkaa selittämään ja analysoimaan että miksi esim. minä halusin lapsia ex-vaimoni kanssa, aivan kuin se olisi jokin mitattavissa tai laskettavissa oleva asia. Se ei vaan ole. Joo ja onhan tuollaisen kysely toistuvasti lähipiirissä varmaan aika kyrvän otsaa nostattavaa

Samaa mieltä. Mutta sellaisiakin tahoja on paljon jotka tuollaista kyselyä harrastavat. Sen vaan menee niinpäin, että "miksette ole hankkineet lapsia". Kenties Alppu ja vaimonsakin joskus kysymyksen kuulleet.

 

[joukahainen]

Oliskohan tuolla jälkeläisten saamisella jotain tekemistä evoluution kanssa? Olisko?
Jokaisella meistä on "takana" muutaman miljardin vuoden pituinen katkeamaton ketju "vanhempia", jotka kaikki saivat jälkeläisiä.

 

[Albert Oil]

Raikulta erinomaista settiä.

Ei tupakoinnillekaan voi olla yhtä ainoaa, eksaktia ja kaiken kattavaa selitystä että "Kaikki tupakoivat, koska...". Selityksiä toki ei ole miljoonia, mutta useita kuitenkin.

No shit, Sherlock.

Kenties Alppu ja vaimonsakin joskus kysymyksen kuulleet.

Emme, ihme kyllä. Tai sitten olemma ignooraneet moiset.

ehkäpä lapsen saannin ja parisuhteen onneakin siinä hehkuu ympäristöön, niin alkaa se asia yhtäkkiä kiinnostaakin ihan henkilökohtaisista, itsekkäistä syistä: minäkin haluan oman lapsen kun ne on tuollaisia mukavia mussukoita tui tui :thumbup:

Ja tää on just se outo juttu: Mua tuollainen vain ja ainoastaan ahdistaa ja lapset inhottaa. Mutta se on mun oikeus ja sillä selvä. En palaja tähän asiaan enää.
Joko saa alkaa taas hassutella, oho, pieru.