Kirja-arvostelumme.

[SOKO]

Musta Torni elokuvasarja kuulostaa erittäin kiinnostavalta. Kuka tahansa ei tuota pysty filmaamaan, mutta Lostin tekijöiltä se voisi hyvin onnistua. Heillä lienee tarpeeksi kontakteja varojen keräämiseen ja tuskin edes yrittävät päästä yli siitä missä aika on matalin. Itse luin koko sarjan, heti kun se ilmestyi suomenkielellä ja minuun se upposi oikein kunnolla. King fanina en ajatellut asiaa niin, että loppu lässähti, vaan olin erittäin tyytyväinen siihen että King sai kirjoitettua sarjan loppuun. Kaksi ensimmäistä osaa luin jo joskus 90-luvulla, jolloin sarjan valmistuminen oli vielä epävarmaa.

 

[Ace17]

Dean Koontz - Velocity

"If you don't take this note to the police... I will kill a lovely blond schoolteacher... If you do... I will instead kill an elderly woman active in charity work. You have six hours to decide. The choise is yours.

The typewritten note under his windshield seems like just a sick joke. But in less than twenty-four hours, Billy Wiles, an ordinary, hardworking guy, is about to see his life take on speed of a nightmare.
Because a young blond schoolteacher is murdered - and now Billy has another note.
And another deadline.
This time he knows it's no joke. He's racing a killer faster than evil itself. And Billy must accept his terrifying challenge: The choise is yours."

Voihan pirulauta tämä oli kova! Koontz totta tosiaankin vauhdissa. Voisin jopa sanoa, että paras kirja ikinä. Ainakin yksi parhaista. Vauhti on päällä alusta loppuun asti ja moraaliset dilemmat vaivaavat niin päähenkilöä kuin lukijaakin. Puhdasta parhautta.

Käsittämätöntä, ettei Koontzilta ole viime vuosina suomennettu muuta kuin Odd Thomasit. Kuun valo vuodelta -02 taitaa olla viimeisin ei-odd-thomas-suomennos. Syy suomentamattomuuteen ei ainakaan voi olla kirjojen tasossa, sillä tähän mennessä lukemani Life Expectancy ja nyt Velocity ovat olleet silkkaa laatua. No luetaan sit lontooksi, perkele.

 

[OoPee]

Luin lomilla tuon:

Vaikka kysessä noinniinku teknisesti onkin teinivampyyrirakkausdraama ja näinollen kohderyhmänkin kuvittelisi olevan muutamaa vuotta nuorempaa kaliiperia kuin allekirjoittanut ja sukupuolenkin kanssa on vähän niin ja näin, niin silti on pakko myöntää, että diggasin, jos en ihan kybällä, niin ainakin ysillä. On niitä kirjoja, jotka tulee lukaistua melkein yhdeltä istumalta.

Voisin kuvitella, että esim. nimimerkki Ässämies diggaisi. Voin toki erehtyäkkin.

Kirjastahan on tehty leffakin (jota muuten ei kannata katsoa ennenkuin on lukenut kirjan). Kattelin eilen illalla ja on todettava, ettei valitettavasti kyllä yllä aivan kirjan tasolle, mutta niinhän se tuppaa aika usien olemaan (tartte kun funtsata niitä lukuisia lähestulkoot säälinsekaisin tuntein katsottavia Stephen King -filmatisointeja). Paljon on jätetty pois ja yksinkertaistettu ja muutamia asioita on ihan simppelisti vaan muutettu. Ei tuo leffa suinkaan huono ollut, mutta tarinasta olisi kyllä saanut elokuvankin keinoin enemmän irti.

Äksiönia etsiville toivotan kärsivällisyyttä, nelisensataa sivua menee kehittelyssä ja vasta sitten päästään pikkuhiljaa asiaan.

Kyseessä on neljän teoksen sarja, pistin kolme muutakin jo tilaukseen.

Luin kirjan alkuperäiskielellä ja niin luen nuo kolme jatko-osaakin.

 

[Ace17]

Voisin kuvitella, että esim. nimimerkki Ässämies diggaisi. Voin toki erehtyäkkin.

Täytyypä laittaa nimi korvan taakse. :thumbup:

Näyttäisi googletuksen perusteella kirjan suomenkielinen nimi olevan Houkutus. Leffa on sitten luonnollisesti nimetty Twilight - Houkutus.

 

[Melinda]

Vaikka kysessä noinniinku teknisesti onkin teinivampyyrirakkausdraama ja näinollen kohderyhmänkin kuvittelisi olevan muutamaa vuotta nuorempaa kaliiperia kuin allekirjoittanut ja sukupuolenkin kanssa on vähän niin ja näin, niin silti on pakko myöntää, että diggasin, jos en ihan kybällä, niin ainakin ysillä. On niitä kirjoja, jotka tulee lukaistua melkein yhdeltä istumalta.

:nope: Meikäläisen kirjoissa Twilight kaikissa muodoissaan on vielä paljon alempana bigbrothereita, salkkareita ja muuta vastaavaa roskaa. Ei vampyyrimytologiaakaan saisi täysin esteettä raiskata.

Mutta saathan sä siitä toki tykätä.

 

[Mosse]

:nope: Meikäläisen kirjoissa Twilight kaikissa muodoissaan on vielä paljon alempana bigbrothereita, salkkareita ja muuta vastaavaa roskaa. Ei vampyyrimytologiaakaan saisi täysin esteettä raiskata.

Mutta saathan sä siitä toki tykätä.

Jokaisessa terveessä miehessä, (joka on parisuhteessa naisen kanssa, jolla on kuukautiset) asuu oma, pieni vämppyyri!:ahem::ahem::ahem:

 

[Juskanen]

Lukaisin tässä viikon sisällä Stieg Larssonin Millennium-trilogian kaksi viimeistä osaa: Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti. (Ekaa osaa en ole lukenut, olen vain katsonut elokuvan.)

Tarina on varsin kiehtova ja mukaansatempaava. Harmi, että Larsson välillä tuntuu venyttävän ja vitkuttavan sen etenemistä. Molemmat osat ovat 700-sivuisia järkäleitä, ja hyvä kustannustoimittaja olisi raakannut molemmista kolmanneksen pois. Varsinkin kakkososaa lukiessa vaivaa se, että välillä sataan sivuun ei tapahdu mitään kiinnostavaa. Kakkososan alussa kuvataan myös pitkälti (kymmeniä sivuja) ja yksityiskohtaisesti päähenkilön lomailua Karibialla. Tämä ei liity kirjan tapahtumiin mitenkään. Sivut voisi poistaa kirjan alusta ilman, että kukaan huomaisi kirjaa lyhennetyn. Jotenkin oli myös tuskastuttavaa lukea, mitä pienessä sivuosassa oleva henkilö söi aamiaiseksi ja minkä värisen solmion hän valitsi vaatekaapista. 700 sivulle pitäisi olla jotkin perusteet. Näissä kirjoissa ei ole.

Toinen mikä hieman verotti pisteitä oli englanninkielisten ilmausten käyttö tekstin seassa. En nähnyt sillekään mitään syytä, lähinnä se vaan näytti naurettavalta.

Mutta siis, hyviä kirjoja olivat. Pakko vaan vähän kritisoidakin, kun näitä on niin hypetetty. Ei ihan hypensä arvoisia opuksia, mutta hyviä silti. Kolmonen oli parempi eikä jäänyt niin pahasti välillä junnaamaan tarinan kanssa kuin kakkonen.

 

[Myllis]

Toinen mikä hieman verotti pisteitä oli englanninkielisten ilmausten käyttö tekstin seassa. En nähnyt sillekään mitään syytä, lähinnä se vaan näytti naurettavalta.

Taas tarkea kymysys: luitko alkuperaisen, vaiko suomemmuoksen?

Taideteos karsii aina kielenkaannoksesta, varsinkin suomalaiset kielenkaantajat ovat saannollisesti surkeita... :thumbfh:

 

[jaska]

Archerin "Prisoner of birth" - oli todella hyvä!

 

[Juskanen]

Taas tarkea kymysys: luitko alkuperaisen, vaiko suomemmuoksen?

Taideteos karsii aina kielenkaannoksesta, varsinkin suomalaiset kielenkaantajat ovat saannollisesti surkeita... :thumbfh:

Suomennoksen, ei ihan riitä mun ruotsinkielentaito nautinnolliseen lukukokemukseen. Mutta veikkaanpa, että kyllä se englanti ruotsin seassa näyttää ihan yhtä naurettavalta kuin suomen seassakin.

Kaikki suomennokset ei ole huonoja. Esim. Terry Pratchettin suomennokset ovat loistavia! Näitä olen lukenut paljon alkukielelläkin.

 

[Knoukka]

Suomennoksen, ei ihan riitä mun ruotsinkielentaito nautinnolliseen lukukokemukseen. Mutta veikkaanpa, että kyllä se englanti ruotsin seassa näyttää ihan yhtä naurettavalta kuin suomen seassakin.

Kaikki suomennokset ei ole huonoja. Esim. Terry Pratchettin suomennokset ovat loistavia! Näitä olen lukenut paljon alkukielelläkin.

Millenium-trilogia oli kyllä hieman hätäisten käännetyn oloinen. Ja lienee ollut Larssonin kuolemasta johtuen hieman hätäisten kustannustoimitettukin.

Mutta tiivistämisen kaipaamisesta huolimatta erittäin hyvää viihdettä. Ja Lisbeth Salander on viime vuosien mielenkiintoismpia kirjallisia hahmoja. Kertakaikkisen kiehtova persoona. Ja elokuvissa Lisbethiä esittävä Noomi Rapace oli ainakin mun mielikuvan kans täydellisesti yks yhteen.

 

[Enrique]

Joudun myöntämään että luin Eva Wahlströmin Homma hanskassa -kirjan. Lisähäpeää tuottaa se, että opus oli jopa yllättävän hyvä. Selasin kirjastossa tuota kirjaa ja lukaisin sieltä täältä ja yllätyksekseni huomasin, että kirjassa käsiteltiin aika paljon treenaamista ja jopa Evan harjoitusohjelmia oli kirjan lopussa liitteenä. Törmäsin kirjaan kirpputorilla, ja kun se ei maksanut euroa enempää, niin otin kuleksimasta.

Oletin että kirja sisältäisi yksinomaan jotain seurapiiri- ja muuta vastaavaa hömppää nyrkkeilyä vain sivuten, mutta kirjahan keskittyi nimenomaan nyrkkeilyyn. Kertomukset kisamatkoista, treenistä, painonpudotuksista punnituksia varten ja ottelukuvaukset olivat mielenkiintoisia. Kirjasta on varmasti ollu naiskamppailulle hyötyä, mikä on erinomainen asia. Jos kamppailu-urheilu vähänkään säväyttää, niin ei tämän kirjan lukemiseen käytetty aika hävöksiin mene.

 

[Hookah]

Musta Torni elokuvasarja kuulostaa erittäin kiinnostavalta. Kuka tahansa ei tuota pysty filmaamaan, mutta Lostin tekijöiltä se voisi hyvin onnistua. Heillä lienee tarpeeksi kontakteja varojen keräämiseen ja tuskin edes yrittävät päästä yli siitä missä aika on matalin. Itse luin koko sarjan, heti kun se ilmestyi suomenkielellä ja minuun se upposi oikein kunnolla. King fanina en ajatellut asiaa niin, että loppu lässähti, vaan olin erittäin tyytyväinen siihen että King sai kirjoitettua sarjan loppuun. Kaksi ensimmäistä osaa luin jo joskus 90-luvulla, jolloin sarjan valmistuminen oli vielä epävarmaa.

Olisin kiinnostunut tästä sarjasta. Kingin tuotannosta ei ole tullut luettua kuin Kirous, joka oli ihan hyvä pläjäys. Tiedätkö jotain hyvää nettikauppaa tai -divaria, tai ihan tavallista antikvariaattia pääkaupunkiseudulla, josta ko. sarjan saisi? Kotipuolen kirjastosta tuli etsittyä kissojen ja koirien kanssa, mutta kyseisen paikan scifi-tarjonta oli hävettävän suppea.

 

[Estate]

Suomennoksen, ei ihan riitä mun ruotsinkielentaito nautinnolliseen lukukokemukseen. Mutta veikkaanpa, että kyllä se englanti ruotsin seassa näyttää ihan yhtä naurettavalta kuin suomen seassakin.

Lueskelin tässä jokin aika sitten ruotsiksi jotain dekkaria, varmaan joku Camilla Läckbergin vielä suomentamattomista, joka pisti ääneen toteamaan miehellekin, kuinka paljon englanninkielisiä lausahduksia oli (repliikeissä) seassa. En nyt siitä niinkään lähtenyt pisteitä verottamaan, aloin vain miettiä, käytetäänkö tuolla naapurissa oikeasti enemmän englantia puheen seassa kuin täällä.

 

[joukahainen]

Lueskelin tässä jokin aika sitten ruotsiksi jotain dekkaria, varmaan joku Camilla Läckbergin vielä suomentamattomista, joka pisti ääneen toteamaan miehellekin, kuinka paljon englanninkielisiä lausahduksia oli (repliikeissä) seassa. En nyt siitä niinkään lähtenyt pisteitä verottamaan, aloin vain miettiä, käytetäänkö tuolla naapurissa oikeasti enemmän englantia puheen seassa kuin täällä.

Uskoisin että olet oikeassa, ainakin Norjassa käytetään englanninkielisiä lausahduksia melko yleisesti puhekielen seassa. Siinä mielessähän asia on melko luonnollinen että englanti on sukulaiskieli johon on aikanaan virrannut vaikutteita myös täältä idästä.

 

[Juskanen]

Taas tarkea kymysys: luitko alkuperaisen, vaiko suomemmuoksen?

Taideteos karsii aina kielenkaannoksesta, varsinkin suomalaiset kielenkaantajat ovat saannollisesti surkeita... :thumbfh:

Tulipa tää mieleen, kun vilkaisin arvosteluja Dan Brownin uusimmasta. Näemmä englantilaisetkin pitää Brownin kieltä puisevana.

The Guardianin mukaan Brownin uutuutta on kustannustoimitettu paremmin kuin edeltäjiä, joten kirjoitustyyli on vain tylsää, ei enää huvittavan kömpelöä.

 

[Lancer]

Miika Nousiaisen parin vuoden takainen Vadelmavenepakolainen

Niille joille kirja on nevöhööd, niin se kertoopi suomalaisjuntista joka on wannabe-hurri, palvoo Olof Palmetta ja muita Ruotsin sossuja kuin jumalia, asentelee Thaimaassa ruotsalaisperheiden bungaloveihin mikrofoneja salakuunnellakseen näiden perhe-elämää ja lopulta ottaa jonkun elämäänsä kyllästyneen syntyperäisen göteborgilaisen henkilöllisyyden itselleen, sekä alkaa sen jälkeen väärentää omaa historiaansa tullakseen syntyperäiseksi sveduksi.

Päähenkilö on kliseinen esimerkki pohjoismaalaisesta suvaitsevaisesta henkilöstä joka toisaalta kavahtaa kun puhutaan "mutakuonoista", mutta toisaalta taas sanoo suoraan naisystävälleen suomalaisten olevan kuin vasta puusta laskeutuneita.

Parasta antia kirjassa on loppu. Ei niinkään se että kirja loppuu, vaan millä tavalla. Hyvää lukemista kerta kaikkiaan; suosittelen kaikille muille paitsi huonon huumorintajun omaaville. :ahem:

 

[sataja]

:nope: Meikäläisen kirjoissa Twilight kaikissa muodoissaan on vielä paljon alempana bigbrothereita, salkkareita ja muuta vastaavaa roskaa. Ei vampyyrimytologiaakaan saisi täysin esteettä raiskata.

Mutta saathan sä siitä toki tykätä.

Kirjoissa ei millään tavalla (tämä siis vain minun mielipide...) raiskata vampyyrimytologiaa vaan luodaan uudenlaista. Kirjan luettuasi saatat ehkä ymmärtää mitä ajan takaa. Nämä vampyyrit ei esim nuku arkussa tai heillä ole näkyviä kulmahampaita.

 

[JPP]

Kirjoissa ei millään tavalla (tämä siis vain minun mielipide...) raiskata vampyyrimytologiaa vaan luodaan uudenlaista. Kirjan luettuasi saatat ehkä ymmärtää mitä ajan takaa. Nämä vampyyrit ei esim nuku arkussa tai heillä ole näkyviä kulmahampaita.

Mun mielestä vampyyrimytologiaa tuulettelee kivasti Preacher -sarjakuvassa mukana pyörivä irlantilainen Cassidy -vampyyri, joka ei ihan perinteiseen viittahepun muottiin taivu. Esimerkiksi Dixie Fried -albumissa nälvitään hauskasti Cassidyn ja perinteisemmän tyylin vampyyrin eroa. Cassidy kohtaa suht hiljattain vampyyriksi muuttuneen kaiffarin ja tämä on imenyt ilmaisunsa (käsittääkseni) Anne Ricen vampyyritarinoista. Cassidy on tuo aurinkolasipäinen hahmo:
Näytä liitetiedosto 10496

 

[Knoukka]

Miika Nousiaisen parin vuoden takainen Vadelmavenepakolainen

Niille joille kirja on nevöhööd, niin se kertoopi suomalaisjuntista joka on wannabe-hurri, palvoo Olof Palmetta ja muita Ruotsin sossuja kuin jumalia, asentelee Thaimaassa ruotsalaisperheiden bungaloveihin mikrofoneja salakuunnellakseen näiden perhe-elämää ja lopulta ottaa jonkun elämäänsä kyllästyneen syntyperäisen göteborgilaisen henkilöllisyyden itselleen, sekä alkaa sen jälkeen väärentää omaa historiaansa tullakseen syntyperäiseksi sveduksi.

Päähenkilö on kliseinen esimerkki pohjoismaalaisesta suvaitsevaisesta henkilöstä joka toisaalta kavahtaa kun puhutaan "mutakuonoista", mutta toisaalta taas sanoo suoraan naisystävälleen suomalaisten olevan kuin vasta puusta laskeutuneita.

Parasta antia kirjassa on loppu. Ei niinkään se että kirja loppuu, vaan millä tavalla. Hyvää lukemista kerta kaikkiaan; suosittelen kaikille muille paitsi huonon huumorintajun omaaville. :ahem:

Yritin tota kirjaa lukea pariinkin otteeseen mennä kesänä, mutta ei alkanut vetämään vaikka kuulin jo silloin, että parasta on kirjan loppu. Siis loppuosa. Sama vika vähän tuon Maaninkavaaran kans, ei vaan jotenkin toimi Nousiaisen kerronta mulle vaikka (juoksu)aihe ois todella mielenkiintoinen itselleni. Vähän harmi.