Kirja-arvostelumme.

[Andy]

Ajattelin nostaa toikkia jotta taas; olisi kiva lukea, mitä muut ovat lukeneet viime aikoina. Mitä viimeksi tällaisia:


Sisättö, Ala-Korpela, Metsämäki: Operaatio Kekkonen, Karisto 2000

Ihan hauska tutkielma, jossa ilmeisesti käyty Niinikosken Kekkos-arkistossa ja luettu Kekkos-aiheisia tutkimuksia ja poimittu tapahtumista ja presidentin käytöksestä ristiriitaisuuksia. Poikkeamat valittu silmälläpitäen salaliittoteoriaa, että Kekkosia olisi ollut eräässä vaiheessa kaksi ja lopulta presidentti korvattu kaksoisolennolla. Hauska ja viihdyttävä kirja.


Jari Tervo: Koljatti, WSOY 2009

Vaihteeksi Tervolta kevyemmin kirjoitettu kirja poliittishistoriallisen trilogian jälkeen. Kirjassa käsitellään pääministerin näkökulmasta poliitikon rajanvetoa yksityishenkilön ja julkisen roolin välillä. Jotkut tähän liittyvät kommellukset naurattavat, jotkut menevät taas liiallisuuksiin. Tervolta lienee tulossa jotain järkälemäisempää pian. Tämä varmasti tarkoituksella välipala.


Ilkka Remes: Isku ytimeen, WSOY 2009

Kirjailija on jälleen kerran tutkinut kirjansa aiheesta kertovan lähdeaineiston tarkkaan. Tällä kertaa kuitenkin puuttuu jotain. Remeksen kannattaisi ehkä rauhoittaa julkaisuvauhtiaan. Nyt aika ajoin tulee floppi, kuten esim. kirja Nimessä ja veressä. Kumpikaan kirja ei 'remesmäisesti' imaise mukanaan niin ettei lukemista malttaisi lopettaa. Kirjailijan mukaan kirja on kirjoitettu nyt uudella tavalla. En kyllä huomannut mitään erityisen uutta.


Brian Lecomber: Lento tuntemattomaan, Tammi 1978

70-luvulla kirjoitettu kirja kertoo lentäjän ponnistelusta auttaa nainen, jonka ajatustoiminta tuntuu riittävän juuri ja juuri huulien maalaamiseen, laskeutumaan pienkoneella. Tapahtumat pyörivät tilanteen, jossa lentäjä lentää bimbon siivellä ja neuvoo lobotomaattista naista, jonka poikaystävä on tuupertunut ohjaimiin, ympärillä. Sankarilentäjän itsensä käy sitten lopulta huonosti kun tämän koneen moottori leikkaa kiinni. Faktat lienevät kunnossa, koska kirjoittaja on lennonopettaja. Olisi varmasti ihan ultimate manuaali jos olisi pienkoneen kyydissä ja ohjaaja tuupertuisi.

 

[Mosse]

Kirja : 60 tuntia
Kirjailija : Dean Koontz
Julkaistu : 5. lokakuuta 2009
Kustantaja : Gummerus
Alkup.nimi : The Husband (link to English page)
Tyyli : Jännitys
Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut Katja Ruunaniemi. Sidottu.

MIHIN SINÄ OLISIT VALMIS RAKKAIMPASI VUOKSI?

Meillä on sinun vaimosi. Saat hänet takaisin jos maksat kaksi miljoonaa dollaria.

Mitch ei uskoisi tuntemattoman soittajan olevan tosissaan, ellei hän näkisi kuinka kadun vastakkaisella puolella kävelevä viaton ohikulkija lyyhistyy maahan kuolleena, luodinreikä ohimossaan.

Me olemme pirun tosissamme.

Ongelma on se, että puutarhurin työtään rakastavalla Mitchillä on tilillään noin 11 000 dollaria eikä mitään keinoa haalia puuttuvaa summaa kasaan. Ei ainakaan 60 tunnissa, jotka hänelle on annettu. Mitch on kuitenkin valmis tekemään mitä tahansa pelastaakseen puolisonsa. Epäluuloiset poliisit kintereillään hän lähtee suorittamaan mahdottomalta tuntuvaa tehtävää. Mitchin kilpajuoksu vie hänet syvälle pirullisen salajuonen syövereihin – ja vastatusten ihmisten kanssa, joiden puutarhaa hän ei suostuisi suurin surminkaan hoitamaan.

”Sykettänostattava trilleri, josta tulee mieleen Hitchcockin elokuvat.” – Publishers weekly

Kirja alkaa heti räväkästi ja meno senkun saa karmeempia piirteitä kun huomataan miten hyvin koko kaappaus on suunniteltu ja valmisteltu sekä varmistettu se, ettei Mitch mene poliisien puheille. Veli lienee ainoa, joka voi Mitchiä auttaa tässä hädässä.

Kirjan loppukohtaus on pettymys siihen nähden, miten hyvin kirja kantoi läpi koko tarinan. 9*/10

 

[Ace17]

Leigh Nichols - Pelko tulee hiipimällä

"Susan Thorton herää onnettomuuden jälkeen sairaalasta. Hän potee täydellistä muistinmenetystä, ja luottaa vain tohtori Jeffrey McGeehen. Pian luottamus kuitenkin muuttuu painajaiseksi. Onko hyväntahtoisen oloisella tohtorilla jokin salattu yhteys neljään nuoreen mieheen, jotka tuntuvat vaanivan Susania kaikkialla... vai onko kaikki vain mielikuvitusta, muistinmenetyksen aiheuttamaa harhaa?

'Pelko tulee hiipimällä' on Leigh Nicholsin toinen suomennettu kirja. Nichols tunnetaan Suomessa paremmin nimellä Dean R. Koontz - mutta kirjoitti hän kummalla nimellä tahansa, hän on alansa huippuja - hyytävän kauhun mestari."

Tämä oli aikamoista höpönlöpöä. Ei ole mikään ihme, että kirja on julkaistu kakkosnikillä. En suosittele.

 

[Ace17]

Frank Herbert - Dyyni (1. osa)

"Dyyni eli Arrakis on keisarikunnan planeetoista syrjäisin, karuin ja vihamielisin. Kuitenkin siitä on taisteltu verisesti vuosisatojen ajan. Sillä ainoastaan Arrakisissa kasvaa kallisarvoinen rohto, elämän pidentäjä. Rohdon kasvupaikkoja vartioivat jättimäiset hiekkamadot ja beduiineja muistuttava fremen-kansa, Dyynin alkuasukkaat, jotka ovat kehittäneet nerokkaita keinoja hankkia vettä ja säilyä hengissä polttavan kuumalla aavikolla.
Dyyni-sarjan ensimmäisessä osassa kerrotaan, kuinka Arrakisin uudeksi läänitysherraksi ja rohdon kerääjäksi nimitetty herttua Leto Atreides saapuu perheineen aavikkoplaneetalle. Heitä vastassa ovat suvun vanhan vihollisen, tyranni Harkonnenin julmat juonet..."

Tulipa luettua tämä scifi-klassikko ja puhdasta parhauttahan se on. On tullut pelattua paljon Dyyni-aiheisia pc-pelejä, joten jotkut henkilöt ja miljöö ylipäätänsä oli jo ennestään mukavan tuttua. Kerronta rullaa ja homma toimii. Täytyypä jossain vaiheessa lukea trilogian muutkin osat.

 

[toleranssisiipi]

Heikki Matiskainen: Riihimäen esihistoria

En saatana tajua mitään tosta. Ihan ihme kieltä ja käppyrää täynnä koko teos. Varmaan joku sanakirja pitäs olla likellä. En suosittele.

 

[SOKO]

Greg Bear City at the End of Time tuli luettua joululomalla. Kirja kertoo "kohtalonvaihtajien" epätoivoisesta taistelusta kaaosta vastaan, joka uhkaa 200 triljoonaa vuotta tulevaisuudessa sijaitsevaa viimeistä kaupunkia. Kirjassa leikittiin onnistuneesti multiversumeilla ja hindulaisella mytologialla. Iain Banksin hyvälle scifikirjalle esittämä vaatimus siitä, että kirjoittajan täytyy siinä pystyä esittämään vähintään yksi uusi ajatus täyttyi helposti ja tarina kantoi hyvin loppuun asti.

Luin myös joululahjaksi saamnai Remeksen Isku ytimeen kirjan ja pidin sitä varsin onnistuneena. Kirjan loppu lukea yhdeltä istumalta, kun tarina imi mukaansa. Miinukseksi lasken lähinnä vain sen, että tällä kertaa tausta-aineiston esittelyä ei nähdy kirjan lopussa, vaan taustatyö tuotiin esille enemmän päähenkilöiden puheiden kautta. Edes se, että olin monista asioista erimieltä kuin kirjan päähenkilöt ei häirinnyt lukunautintoa.

 

[Mosse]

Dan Brown: Kadonnut symboli

Yhdysvaltojen pääkaupunki Washington. 12 tuntia. Jännitystä joka hetki.

Professori Robert Langdon saa tavallisena sunnuntaina yllättävän kutsun Washingtoniin vanhalta ystävältään ja oppi-isältään Peter Solomonilta. Langdon halutaan pikaisesti juhlapuhujaksi pääkaupungissa pidettävään tilaisuuteen.

Langdon suostuu äveriään historioitsijan pyyntöön ilomielin, mutta perille päästyään hän huomaa astuneensa keskelle järkyttävää painajaista. Tuntematon taho todistaa mahdollisimman raa'alla tavalla kaapanneensa Peter Solomonin.

Solomonin vapauden hintana kaappaaja vaatii Langdonia auttajakseen ikiaikaisen salaisuuden selvittämisessä. Kukaan muu ei hänen mukaansa pysty ratkaisemaan arvoitusta, joka johdattaa Solomonin etsijät kohti kaappaajan tavoittelemaa päämäärää.

Ikivanhaan symboliikkaan ja vapaamuurareiden ajatusmaailmaan syvällisesti perehtynyt Langdon on valmis pelastamaan ystävänsä oman henkensä uhalla. Pian salaperäiset esineet, maailman tunnetuimmat rakennukset ja maamerkit paljastavat Yhdysvaltojen pääkaupungin kätketyn puolen. Lopulta ne tuovat näkyviin ikuisen totuuden. Matka sen äärelle on vaaroja täynnä.

Kadonnut symboli on odotettua jatkoa professori Robert Langdonin seikkailuille, jotka alkoivat Dan Brownin menestysteoksissa Enkelit ja demonit ja Da Vinci -koodi.

Reilu 430 sivua tekstiä. Joista sata aivan turhaan. Kirja liukuu välillä nomittamisen eli jarnaamisen puolelle. Ihan luettava kirja, mutta kaukana Da Vinci-koodista ja vielä kauempana Enkeleistä ja Demoneista. 8/10 pistettä.

 

[SOKO]

Luin A Song of Ice and Fire kirjasarjan 4 ensimmäistä osaa. Kysymyksessa on George R. R. Martinin keskiaikainen fantasiasarja, jossa useat mahtivut ja näiden vasallit taistelevat vallasta kuvitteellisessa Westeros nimisessä kuningaskunnassa. Kirjat ovat erittäin koukuttavia ja useampi yö meni siihen, kun piti lukea vielä yksi luku. Martin maalaa erittäin yksityiskohtaisen kuvan maailmasta ja ihmisten elämästä ja käsittelee tapahtumia useiden vastakkaisilla puolilla olevien ihmisten silmin. Tuo yhdessä väkivallan ja seksin avoimen käsittelyn kanssa erottaa sarjan lapsille ja lapsenmielisille suunnatusta "tavallisen talonpojan lapsi" ja "paha lordi" tyypin fantasiasta. Sivumäärä on jo lähellä 3000 ja sarjassa on vielä 3 osaa jäljellä.

Lukijalle sarja on haastava kokemus, koska erilaisia sukuja ja henkilöitä on hurja määrä (ja osalla henkilöistä on useita kutsumanimiä), eikä mitään mustavalkoista hyvä vastaan paha asetelmaa ole tarjolla. Kirjojen alkuun painetut kartat ja kirjan lopussa olevat listat eri sukujen jäsenistä ovat tarpeen, koska kaikkia nimiä on mahdotonta muistaa ulkoa.

Sarjan viides osa julkaistaan näillä näkymin vuoden 2010 loppupuolella. Ensimmäiset neljä osaa on jo käännetty suomenkielelle, mutta niiden lukeminen englanniksi on suositeltavaa. Osa sarjan nimistä ei käänny kovin hyvin suomenkielelle esim. Jon Snow = Jon Nietos ja Dreadfort = Kauhiala.

• A Game of Thrones, Bantam Books, 1996 (Valtaistuinpeli)
• A Clash of Kings, Bantam Books, 1999 (Kuninkaiden koitos)
• A Storm of Swords, Bantam Books, 2000 (Miekkamyrsky osat 1 ja 2)
• A Feast for Crows, Bantam Books, 2005 (Korppien kestit)

Itse tustuin sarjan maailmaan ensimmäisen kerran A Game Of Thrones -pelin kautta, jota pelasin serkkujani vastaan. Omasta mielestäni kaikki julkaistut kirjat ovat olleet erinomaisia. Yksittäisistä kirjoista en lähde tarkempia arvioita kirjoittamaan, sillä spoilerien vaara kasvaisi liian suureksi. Kuvaavaa kirjojen kouluttavuudelle on se, että luin kirjat parissa viikossa. Näin isoa sivumäärää en yleensä lue noin lyhyessä ajassa, ellei kysymyksessä ole erittäin kiinnostava sarja.

 

[Veidt]

Kyseinen A Song of Ice and Fire-kirjasarjahan on muuntumassa TV-sarjaksi HBO:n ja BBC:n yhteistuotantona, seuraten Rooma-sarjan esimerkkiä. Pilottijakso on jo purkissa, ja päätös lisäjaksojen tuotannosta pitäisi tulla ilmeisesti tässä keväällä.

Jos tuotanto lähtee pyörimään, ensimmäinen kausi tulee ulos 2011. Yhdessä kaudessa olisi ilmeisesti n. 12 jaksoa, ja jokainen tuotantokausi kattaisi yhden kirjan tarinan.

http://en.wikipedia.org/wiki/Game_of_Thrones_(TV_series)

 

[Ace17]

Phillip Margolin - Kivisydän

"Kaksi nuorta lukiolaista, Richie Walters ja Elaine Murray, löydetään raa'asti murhattuina; Richie heti seuraavana päivänä autostaan; Elaine viikkojen päästä syrjäiseltä maaseudulta.
Murhia tutkiva rikosylikonstaapeli Roy Shindler on varma syyllisistä, mutta hänellä ei ole riittävästi todisteita ja juttu raukeaa - ainakin virallisesti. Shindler jatkaa kuitenkin tutkimuksia omaan laskuunsa, itse asiassa tapauksesta on muodostunut hänelle pakkomielle.
Vuosien kuluttua hän on vihdoin valmis viemään jutun oikeuteen. Tukenaan hänellä on varsinainen tähtitodistaja ja innokas apulaissyyttäjä Al Caproni, joka haluaa kiihkeästi julkisuutta avittamaan nopeassa nousussa olevaa uraansa. Langat sekoavat kuitenkin oikeudenkäynnin kestäessä, ja lopulta ollaan perimmäisen kysymyksen äärellä: onko maailmassa oikeutta ja jos on, kenen etua se lopultakin palvelee?"

Toistakymmentä vuotta on tämä kirja odottanut lukuvuoroaan. Tulipa vihdoinkin luettua. En nyt varsinaisesti nauttinut, mutta loppujen lopuksi oli varsin yllättävä ja ajatuksia herättävä tarina. Ihan positiivissävytteiset vibat jäi.

 

[Balthazar]

Eläimellinen tarina

Arvostellaanpa tällä kertaa lastenkirja. Roman Schatzilta (video) ja Pertti Jarlalta on isänpäivän tienoilla tulossa miehille suunnattu kirjauutuus. Kaksikon yhteistyön edellinen hedelmä oli Eläimellinen tarina, joka on terävintä yhteiskuntakritiikkiä sitten Arto Salmisen. Kannattaa lukea muutenkin kuin lapsille iltasaduksi. Yhteiskunta ei ole liikeyritys vaan eläintarha!

 

[markoj]

]Eläimellinen tarina[/URL], joka on terävintä yhteiskuntakritiikkiä sitten Arto Salmisen.

Hävettävän huonoksi on jääny mun Salmisen lukeminen. Tilasinkin sen kirjat eilen sitä viimeistä lukuun ottamatta, kun huomasin tän viestin ja asia palautui mieleen.

 

[Myllis]

Luin uusimman Koontzin (Relentless) tuossa viime viikolla kun olin Saksassa jumissa. Tykkasin paljonkin. Parasta Koontzia. :thumbup:

http://www.amazon.com/Relentless-Novel-Dean-Koontz/dp/055359172X/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1272529906&sr=8-1

 

[Mosse]

Tervon Troikan luettuani ostin pokkarina Myyrän ja Ohranan.

Myyrä olikin sitten jotain todella outoa. 100 sivua luettuani odottelin, että koska tämä kirja alkaa. 200 ja sama homma. 300, 400, 500, .... reilu 600 sivua ja ehkä viimeiset 8 sivua antoivat jotain.:thumbfh:

2 pistettä kymmenestä. Ihme että oli Finlandia-ehdokkaana. Jos vertaa Puhdistukseen tai Juoksuhaudantiehen, niin ei ihme miksi toiset voittaa ja toiset ei.

Nyt aloitin sitten Ohranan. Heti alusta alkaen aivan erilainen kirja. Alkoi tapahtumaan kuten Troikassakin.:ahem: Vasta kirjan alkutaipaleella, mutta parempi tämä on kuin unilääke Myyrä tai Barcelonan F1-kisa.

 

[Lunssila]

Tervon Troikan luettuani ostin pokkarina Myyrän ja Ohranan.

Myyrä olikin sitten jotain todella outoa. 100 sivua luettuani odottelin, että koska tämä kirja alkaa. 200 ja sama homma. 300, 400, 500, .... reilu 600 sivua ja ehkä viimeiset 8 sivua antoivat jotain.:thumbfh:

2 pistettä kymmenestä. Ihme että oli Finlandia-ehdokkaana. Jos vertaa Puhdistukseen tai Juoksuhaudantiehen, niin ei ihme miksi toiset voittaa ja toiset ei.

Nyt aloitin sitten Ohranan. Heti alusta alkaen aivan erilainen kirja. Alkoi tapahtumaan kuten Troikassakin.:ahem: Vasta kirjan alkutaipaleella, mutta parempi tämä on kuin unilääke Myyrä tai Barcelonan F1-kisa.

Samaa mieltä Myyrän unettavuudesta. Kaksi kertaa olen sitä aloittanut, molemmilla kerroilla on tullut kirjaston eräpäivä vastaan noin puolessa välissä kirjaa.

 

[Mosse]

Samaa mieltä Myyrän unettavuudesta. Kaksi kertaa olen sitä aloittanut, molemmilla kerroilla on tullut kirjaston eräpäivä vastaan noin puolessa välissä kirjaa.

Et ole menettänyt mitään.

 

[Estate]

Miika Nousiaisen parin vuoden takainen Vadelmavenepakolainen

Niille joille kirja on nevöhööd, niin se kertoopi suomalaisjuntista joka on wannabe-hurri, palvoo Olof Palmetta ja muita Ruotsin sossuja kuin jumalia, asentelee Thaimaassa ruotsalaisperheiden bungaloveihin mikrofoneja salakuunnellakseen näiden perhe-elämää ja lopulta ottaa jonkun elämäänsä kyllästyneen syntyperäisen göteborgilaisen henkilöllisyyden itselleen, sekä alkaa sen jälkeen väärentää omaa historiaansa tullakseen syntyperäiseksi sveduksi.

Päähenkilö on kliseinen esimerkki pohjoismaalaisesta suvaitsevaisesta henkilöstä joka toisaalta kavahtaa kun puhutaan "mutakuonoista", mutta toisaalta taas sanoo suoraan naisystävälleen suomalaisten olevan kuin vasta puusta laskeutuneita.

Parasta antia kirjassa on loppu. Ei niinkään se että kirja loppuu, vaan millä tavalla. Hyvää lukemista kerta kaikkiaan; suosittelen kaikille muille paitsi huonon huumorintajun omaaville. :ahem:

Hain tänään kirjastosta. Raportoin sitten, kuinka uppoaa.

 

[Estate]

Hain tänään kirjastosta. Raportoin sitten, kuinka uppoaa.

Mainio opus. Arto Paasilinna tuli vähän mieleen.

 

[Ace17]

Dean Koontz - 60 tuntia

JA tuossa jo aiemmin tämän kohtuullisen mielenkiintoisen suomenkielisen nimivalinnan (alkup. The Husband) saaneen kirjan esittelikin. :thumbup:

Kaiken kaikkiaan erittäin mainiota settiä jälleen kerran. Tukalia tilanteita ja arvaamattomia psykopaatteja, ehtaa Koontzia siis. :thumbup: Erinomaisesti otteessaan pitävä kirja, joka onnistuu tekemään yllättäviä käänteitä. Tätä ei voi kuin suositella!

 

[FW08]

--

Päivä = alle 10h?