Kirja-arvostelumme.

[Dominic]

En pettynyt.

 

[Timanfaya]

Luin äskettäin Sophie Kinsellan uusimman kirjan, Kevytkenkäinen kummitus. Oli todella hyvä! Suosittelen! :thumbup:

 

[Ace17]

Dean R. Koontz - Pedon merkki (Dragon tears)

"Kun paha on läsnä joka kadunkulmassa, kun se on valmis muuttamaan muotoaan tarpeen vaatiessa, kun se haihtuu ilmaan silmien edessä juuri silloin kun siihen on mahdollisuus käydä käsiksi... mitä kaksi nuorta poliisia voi tehdä? Ei paljon muuta kuin antautua öiseen kilpajuoksuun tämän kasvottoman kuoleman kanssa, Kuoleman joka uhkaa kaikkia olevaisia."

Puhdasta parhautta, Koontzia parhaimmillaan! :thumbup: Sopivassa suhteessa yliluonnollisuutta ja kaikkivoipaisuuden harhan yllyttämää sadistista hulluutta. Vauhtia ja ajanpysäyttävää jännitystä! Luin jo toistamiseen tämän kirjan ja tuntui mahdollisesti jopa vielä paremmalta kuin ensimmäisellä kerralla.

 

[Mosse]

David Baldacci - Koston enkelit

Suom. Pekka Marjamäki. Gummerus 2009. 456 s.
David Baldaccin jännärissä Koston enkelit operoidaan politiikan kentällä Yhdysvaltain presidenttiä myöten ja rahapelien kasinomaailmassa.

Henkilöitä on paljon ja monella heistä on kaksoisrooleja.Henkilöistä ei lukija ehkä saisi tolkkua ollenkaan, ellei Baldaccin metodina olisi näyttää kokonaisuutta eri suunnista lukijalle, vaan ei tarinan henkilöille. Melko salaperäistä on silti.

Koston tematiikka kytkeytyy monella tavalla vanhempi-lapsi-suhteisiin. Kostavat lapset ovat liikkeellä vanhempiensa puolesta ja iältään aikuisia. Tässä on amerikkalaisen ydinperheen puolustamisen perusmyyttiä, jolle jenkit rakentavat joka toisen leffansakin.

Ydinporukka, Yhdysvaltojen turvallisuusorganisaatioihin ja politiikkaan linkittyvä Kameliklubi saa avukseen ja huolekseen hyperlatiivisen ihmenaisen, maailmanluokan huijarin. Annabelle Conroyn häkellyttävän sensuaalisen olemuksen uumenissa sykkii valikoivan oikeudenmukainen sydän. Onpa mies pahis tai hyvis, Annabelle pistää pasmat sekaisin. Tappaa vai kosia, kas siinä pulma.

Vauhtia ja viiltäviä tapahtumia Baldacci osaa kirjoittaa. Kokonaisuuden punominen yhteen tökkii hieman, koska toimijat ja tilanteet vaihtuvat vähän väliä. Kertomuksen hallitsemisesta tulee lukijalle haaste.

Erittäin hyvin 'rakennettu' kirja siten, että heti alusta alkoi tapahtumaan, ja myös siten, että vaikka aikaisemmet 'Kameliklubi-kirjat' on lukematta, niin pääsee kiinni henkilöhahmoihin. Lisäksi kun kahta tarinaa kuljetetaan rinnakkain, ja ne lopussa yhtyvät, pitää lukijan varpaillaan. Plussana vielä suht' lyhyet kappaleet, jonka jälkeen siirrytään taas toiseen tarinaa/henkilöön.

8 1/2 /10

 

[Mosse]

Taavi Soininvaara - Pakonopeus

Otava 2010. 446 s.
Sanakirjan määritelmän mukaan pakonopeus on pienin nopeus, jolla kappale pystyy poistumaan toisen kappaleen painovoimakentästä, jos kitkaa tai muita liikettä vastustavia voimia ei ole.

Taavi Soininvaara (s. 1966) jatkaa uusimmassa trillerissään Pakonopeus neliosaiseksi suunnittelemansa kirjasarjan päähenkilön, karismaattisen mutta tempauksissaan arvaamattoman Leo Karan huimia seikkailuja kansainvälisen rikollisuuden monisärmäisessä kentässä. Leo Kara astui kuvioihin edellisessä teoksessa Kriittinen tiheys.

Tunteettomien ja vallan- sekä rahanhaluisten rikollisten lonkerot ulottuvat suurten mittojen asekaupasta lähtien huumebisnekseen ja ihmiskauppaan saakka. Myös Suomi joutuu mukaan ihmiskaupan etappina käsittämättömän julman lapsikaupan syövereihin.

Teoksen ylipursuavan runsaasta henkilögalleriasta erottuvat Leo Karan lisäksi muun muassa lapsensa Vilman menettänyt Kati Soisalo ja hänen x-miehensä, varsinainen pahis, KRP:n korkeassa virassa oleva Jukka Ukkola. Samoin tunnevammainen, tappajana huseeraava Manas ja keskeisestä tutkimustyöasemasta siepattu Sabrina Pianini jäävät mieleen. Kirjan viimeisillä riveillä Manas aiheuttaa lukijalle täydellisen yllätyksen.

Soininvaaran kerronta etenee milloin verkkaisena ja valtavasti nippelitietoa sisältävänä kulkuna, milloin se taas ryöpsähtää äkkiarvaamatta räjähtävään toimintaan, jossa puhuvat karmaisevaa kieltään niin räjähteet kuin terä- ja tuliaseet sekä kaikenmoiset astalot itämaista museomiekkaa myöten.

Taavi Soininvaaran aikaisemmat jännärit ovat saavuttaneet menestystä kotimaan lisäksi ulkomaillakin, varsinkin Saksassa. Eipä ollenkaan ihme, sillä niin pedantisti on paljon maailmaa ja ihmissuhteita kansainvälisenä juristina vuosia toiminut kirjailija paneutunut tekstinsä taustoihin.

Pakonopeus on lukijaltaan aikaa ja keskittymistä vaativa, mutta samalla mukaansavievä ja huippukiehtova trilleri.

Olipa viihdyttävää kuunneltavaa tämä. Parasta kirjassa on juuri usean henkilön seuranta omine juonikäänteineen, sekä se, että kirja ei pääty varsinaiseen 'loppuorgasmiin', jossa kaikki tapahtuu, vaan kesken luennan, tulee aina pieniä omia kliimakseja jotka pitää otteessaan.

Suosittelen vahvasti ja pohjaksi vielä 'Kriittisen tiheyden' lukua alle, jotta henkilöhahmot tulevat tutuksi. 'Pakonopeus' on toinen osa neliosaisesta Leo Kara-sarjasta.

Pisteen 8 1/2 kymmenestä.

 

[Knoukka]

Luennan alla (oho väärä toikki mutta menköön) Jeninin Aamut; Susan Abulhawa.

Kirjojen ostaminen ei muuten oo kovinkaan kallista, mutta niiden lukematta jättämiselle voi tulla helvetisti hintaa.

 

[Ace17]

Dean R. Koontz - Kylmä tuli (Cold Fire)

"Jim Ironheartilla on merkillinen kyky: jossain mielensä syvyydessä hän pystyy näkemään tulevaisuuteen. Pakkomielle ajaa hänet kaupungista toiseen, pelastamaan ihmisiä heidän kohtaloltaan. Milloin kyseessä on pikkupoika, joka on jäädä rattijuopon auton alle, milloin nuori äiti, joka on joutua pankkiryöstäjän ampumaksi, milloin eläkeläinen, joka on otollinen kohde ryöstömurhalle...
Mikä on se salaperäinen voima, joka saa Jim Ironheartin liikkeelle aina oikeaan aikaan? Toimittaja Holly Thorne päättää ottaa asiasta selvää... ja joutuu keskelle elämänsä ihmeellisintä seikkailua, jossa toden ja unen ero on häilyvä kuin unen ja kuoleman..."

Varmaankin kaksijakoisin kirja, jonka olen Koontzilta lukenut. Alkupuolisko tuntui olevan parasta shittiä ikinä, mutta sitten homma jotenkin laantui. Kokonaisuudessaan siltikin varsin erinomainen sekoitus yliluonnollisuutta ja toimintaa. :thumbup:

 

[jps]

Kaksi brittimiestä päätti tulla rikkaiksi kirjaimellisesti omin käsin ja perusti nettiin spermanvälityssaitin raskaaksi haluaville naisille.

Oikeusistuin Lontoossa katsoi kuitenkin "spermakeisareiden" toiminnan laittomaksi. Britannian lain mukaan siittiöiden luovuttamiseen tarvitaan erillinen lupa.

Omin käsin onneen -sankarit Nigel Woodforth ja Ricky Gage Friday olivat ehtineet lypsää itselleen jättitulot.

Oikeuden mukaan he ehtivät kerätä huimat 300 000 euroa myymällä spermaa lasta haluaville naisille.

Miesten spermaimperiumin pääkonttori sijaitsi herrojen kellarissa Woodforthissa.

Jopa 800 naisen kerrotaan ostaneen firman palveluita. Naisille oli netissä tarjolla lista spermanluovuttajien ansioista.

"Menusta" valitun mieleisensä isäehdokkaan tuote toimitettiin perille tilaajille kuriiripalvelun kautta, kertoo syyttäjä.

Tuosta pikku uutisesta tuli mieleen, jotta voisi taas lukaista Roald Dahlin Oswald Sedän. Kerta kaikkiaan loistava opus.

 

[Andy]

Luin Ilkka Remeksen uusimman. Kevyttä, mukaansatempaavaa, helppolukuista, hyvin jäsenneltyä viihdettä ja jännitystä. Kirjailija on tässä mielestäni hieman palannut vuosituhannen vaihteen tyyliinsä kirjoittaa, mikä on vain positiivinen juttu. Kirja on silti luettu parin-kolmen edestakaisen junaduunimatkan aikana, vaikka kuinka yrittäisi venyttää.

Remes ei nykyään edes pyri piilottamaan ydinvoima- ja osittaista amerikkavastaisuttaan. Oma mielipide kirjailijalla ei toki ole huono asia, mutta tuntuu että kirjailija yrittää jo pikkuhiljaa käyttää teoksiaan poliittisina mielipiteenmuokkauspamfletteina.

 

[Estate]

Erittäin hyvin 'rakennettu' kirja siten, että heti alusta alkoi tapahtumaan, ja myös siten, että vaikka aikaisemmet 'Kameliklubi-kirjat' on lukematta, niin pääsee kiinni henkilöhahmoihin. Lisäksi kun kahta tarinaa kuljetetaan rinnakkain, ja ne lopussa yhtyvät, pitää lukijan varpaillaan. Plussana vielä suht' lyhyet kappaleet, jonka jälkeen siirrytään taas toiseen tarinaa/henkilöön.

Luen parhaillaan Camilla Läckbergin kirjaa Sjöjungfrun, ja aika hyvin sopivat myös siihen (kuten muihinkin hänen kirjoihinsa) nuo kommenttisi. Tuosta mukaan pääsemisestä en kyllä ihan varmasti osaa sanoa, koska olen näitä kirjoja järjestyksessä lukenut.

 

[Knoukka]

Sinä päivänä, David Nicholls. Ihan täydellinen viihderomaani ja rakkauskertomus. Hauska, kepeä, karhea, viisas ja itkettävä. Jos et tätä lukiessa itke niin pyörähdä haudassasi.

Miehille vinkki: tämä kirja on aivan täydellinen lahja ystävälle, joka sattuu olemaan tyttö.

 

[Estate]

Sinä päivänä, David Nicholls. Ihan täydellinen viihderomaani ja rakkauskertomus. Hauska, kepeä, karhea, viisas ja itkettävä. Jos et tätä lukiessa itke niin pyörähdä haudassasi.

Kieltämättä herahti kyllä kyynel silmään lukiessa.

Kannen väreistä tulee vahvasti mieleen Tuntematon sotilas.

 

[Jjusban]

Luin Ilkka Remeksen uusimman. Kevyttä, mukaansatempaavaa, helppolukuista, hyvin jäsenneltyä viihdettä ja jännitystä. Kirjailija on tässä mielestäni hieman palannut vuosituhannen vaihteen tyyliinsä kirjoittaa, mikä on vain positiivinen juttu. Kirja on silti luettu parin-kolmen edestakaisen junaduunimatkan aikana, vaikka kuinka yrittäisi venyttää.

Remes ei nykyään edes pyri piilottamaan ydinvoima- ja osittaista amerikkavastaisuttaan. Oma mielipide kirjailijalla ei toki ole huono asia, mutta tuntuu että kirjailija yrittää jo pikkuhiljaa käyttää teoksiaan poliittisina mielipiteenmuokkauspamfletteina.

Olisitkohan lukenut toissa kirjan, etkä uusinta? Shokkiaalto, eikä Teräsleijona?
Shokkiaalto ilmeisesti on ydinvoima-asiaa ja Teräsleijona Venäjän lapsi/huoltajuus kuvioista.

 

[Albert Oil]

No ei ole minun kirjoittama arvostelu mutta niin hyvin kirjoitettu, että toivon, että olisi...

 

[Lunssila]

No ei ole minun kirjoittama arvostelu mutta niin hyvin kirjoitettu, että toivon, että olisi...

Mutta onneks posekuvat oli hallussa!

Vai mitä sanoo Joni?

 

[Fagerholm]

No ei ole minun kirjoittama arvostelu mutta niin hyvin kirjoitettu, että toivon, että olisi...

Oli muuten hyvä! Toivottavasti tosta naaraasta tulee suuri ja mahtava kirjailija. Ennakotilaan kaikki sen teokset, makso mitä makso.

 

[toleranssisiipi]

Tunnustan, että hihitin hieman, kun luin tuon arvostelun.

 

[markoj]

Hieno arvis!

 

[markoj]

Pitäsköhän tunnustaa tässä, että lueskelen satunnaisesti muutaman vuoden tuota kriitikkoa vanhemman neitosen mm. meikkaukseen ym. tyttöjuttuihin liittyvää blogia. En oikein tiedä miksi. Ehkä se on kurkistus johonkin, mitä ei koskaan ymmärtänyt.

 

[Albert Oil]

Ei. Ei pitäis.