Olga
.
Entäpä, jos alkaisit ajatella kesäkautta ja vaihtaisit Mietaan kesäiseen fillarikuvaan. Olen jo alkanut kaipailla sitä.Todellakin! Kuvastaa hyvin mun fiiliksiä..
Entäpä, jos alkaisit ajatella kesäkautta ja vaihtaisit Mietaan kesäiseen fillarikuvaan. Olen jo alkanut kaipailla sitä.Todellakin! Kuvastaa hyvin mun fiiliksiä..
Saattaisi olla ihan hyvä idea!Entäpä, jos alkaisit ajatella kesäkautta ja vaihtaisit Mietaan kesäiseen fillarikuvaan. Olen jo alkanut kaipailla sitä.
Ei ole rommia, mutta jallupullo odottaa kotona! :ahem:Hätäapuna molempiin rommi tekee hyvää!
Ei rommi sen kummemmin lääkkeenä toimi, tekeepä vain sairastamisen hauskemmaksi.Mikä tuosta rommista tekee niin erikoisen flunssalääkkeen? Pitääkö minun käydä alkossa ostoksilla samalla kun käyn sairaalassa? Muita väkeviä olisi kaapissa, mutta ei kyllä tee yhtään mieli. Lämmintä mustaherukkamehua vaan.
Jep, eli aivan hyvin voin ottaa hörpyn viskiä tai saunakaljan, jos vaan vointi antaa myötenEi rommi sen kummemmin lääkkeenä toimi, tekeepä vain sairastamisen hauskemmaksi.
Pää ja mieli kovana nyt. Vaikka ois flunssasairaus päällä, ni heti ku pystyt ni takas harrasteisiin ja urheiluun.Todellakin! Kuvastaa hyvin mun fiiliksiä..
Tasan viikko sitten tilanne oli sellainen, että olin vihdoin saanut treeneissä hyvän vauhdin päälle ja tuntui, että nyt todella pyyhkii hyvin. Viime viikon loppupuolella oli vahva fiilis siitäkin että saisi vihdoinkin pyyhittyä tämän sinkku-elämänvaiheen historiaan, ja fiilis vielä vahvistui lauantain treffien jälkeen.
Sitten tälläviikolla yhtäkkiä toinen ilmoittaa ettei ole valmis vakavampaan vaikka tunne selvästi oli molemminpuolista. Samaan aikaan iskee se sama sitkeä flunssa, josta olin jo ehtinyt juuri toipua ja se pistää kaikki treenit taas jäihin kuka tietää miten pitkäksi ajaksi. Sitten tulee perjantai 13 päivä ja tulee tieto todella hyvän tyypin kuolemasta.
Kuulostaa varmaan pieniltä asioilta, mutta kokonaisuutena muodostavat aika ison kuopan..
Viikko sitten pääsin melkein vuoren huipulle. Nyt olen tipahtanut syvään rotkoon ja jotenkin tuntuu etten ole vielä edes lähellä pohjaa. Kuilu vaan jyrkkenee kokoajan ja kielekkeet, joista saisi ehkä otteen, murtuvat.
Musta tuntuu että mulla just olis viiminen niitti jäädä vielä duunistakin pois..Pää ja mieli kovana nyt. Vaikka ois flunssasairaus päällä, ni heti ku pystyt ni takas harrasteisiin ja urheiluun.
Tietysti yks vaihtoehto on nollata hommat parin päivän putkella, mut ei se kaikille sovi.
Ja hei, tää on vaan idea, ei suora ehdotus. Mutta työpaikkalääkäri ihan varmasti myöntää päivän-parin saikun jos olo niin kurja että töissä olo todella takkuista, mutta itse omalta kohdalta voin sanoa, että töistä pois jäänti olis virhe. Se pitää kuitenkin elämänrytmin käynnissä.
Sanoisin, että jos sinne pohjalle päätyy, niin sieltä ei ole kuin yksi tie ja se on ylöspäin. Tsemppiä nyt. No juu, tuo on vähän kulunut sanonta, mutta pitää useimmiten paikkansa.Jacques sanoi:Viikko sitten pääsin melkein vuoren huipulle. Nyt olen tipahtanut syvään rotkoon ja jotenkin tuntuu etten ole vielä edes lähellä pohjaa. Kuilu vaan jyrkkenee kokoajan ja kielekkeet, joista saisi ehkä otteen, murtuvat.
Juu, mä olen kerran aikoinaan kokenut jonkinsortin masennuksen, joten siksi tiesin sanoakin ettei tämä vielä ole lähelläkään pohjaa. Eihän tästä ylöspääsy tosiaan vielä vaadi läheskään yhtä suuria ponnisteluja kuin silloin 4-5 vuotta sitten. Nykyään on tuo itsetunto sen verran vahva (mm. fyysisen kunnon kohentumisen ansiosta), etten mä sinne kuilun pohjalle varmaan edes pääsisikään.. Se vaatisi halvaantumisen tms.Sanoisin, että jos sinne pohjalle päätyy, niin sieltä ei ole kuin yksi tie ja se on ylöspäin. Tsemppiä nyt. No juu, tuo on vähän kulunut sanonta, mutta pitää useimmiten paikkansa.
Itse en ole ehkä aivan kuilun pohjalla käynyt, mutta mahdollisesti olen nähnyt pohjan siintävän. Kovalla asenteella sieltä rotkosta noustaan. Tartu kiinni pieniin hyviin asioihin. Niiden avulla voit kiivetä ylöspäin.
Peukkuja!
Älä jää tuleen makaamaan. Nokka pystyssä kohti uusia vastoinkäymisiäTodellakin! Kuvastaa hyvin mun fiiliksiä..
Tasan viikko sitten tilanne oli sellainen, että olin vihdoin saanut treeneissä hyvän vauhdin päälle ja tuntui, että nyt todella pyyhkii hyvin. Viime viikon loppupuolella oli vahva fiilis siitäkin että saisi vihdoinkin pyyhittyä tämän sinkku-elämänvaiheen historiaan, ja fiilis vielä vahvistui lauantain treffien jälkeen.
Sitten tälläviikolla yhtäkkiä toinen ilmoittaa ettei ole valmis vakavampaan vaikka tunne selvästi oli molemminpuolista. Samaan aikaan iskee se sama sitkeä flunssa, josta olin jo ehtinyt juuri toipua ja se pistää kaikki treenit taas jäihin kuka tietää miten pitkäksi ajaksi. Sitten tulee perjantai 13 päivä ja tulee tieto todella hyvän tyypin kuolemasta.
Kuulostaa varmaan pieniltä asioilta, mutta kokonaisuutena muodostavat aika ison kuopan..
Viikko sitten pääsin melkein vuoren huipulle. Nyt olen tipahtanut syvään rotkoon ja jotenkin tuntuu etten ole vielä edes lähellä pohjaa. Kuilu vaan jyrkkenee kokoajan ja kielekkeet, joista saisi ehkä otteen, murtuvat.
Pystynokkaisuus on tyylitöntä. Kulli pystyyn ja metsälle!Älä jää tuleen makaamaan. Nokka pystyssä kohti uusia vastoinkäymisiä
Tyylistä viis.Pystynokkaisuus on tyylitöntä. Kulli pystyyn ja metsälle!
Päinvastoin. Tyyli ennen kaikkea!Tyylistä viis.
Eiks viis ole ihan jees arvosana?Päinvastoin. Tyyli ennen kaikkea!