Älä sitä mieti. Eihän teidän etäily enää kauaa kestä. Vai onko mulla mennyt jotain ohi?
Alle kaks kuukautta enää. Jotenkin vaan viime ajat on ollu paljon vaikeampaa kuin alussa, vaikka kelkka on jo kääntynyt. Kevät ei oo koskaan ollu kovin valoisaa aikaa mulle. Mutta ihan just se helpottaa, kun alkaa olla kunnolla vihreää ulkona.
Ja siis tää on ihan mun omaa hajoilemista, eikä johdu suhteesta sinällään. Näemmä vaan itte jumitan negatiivisiin asioihin, enkä pysty keskittymään positiiviseen kuten pitäisi. Tänään oli loistoesimerkki kaupan kassalla. Ei mulla mihinkään kiire ollut, mussa kassajonossa kesti ja kesti. Tuntu, että kaikki urpoilevat siinä edessä kassaneitiä myöten. Kihisin kiukusta, kun pääsin ulos kaupasta. Siitä kotiin kävellessä sit vedinkin happea syvään useamman kerran, pystymättä silti täysin rauhoittumaan. Ei ole ihan tyypillistä mulle tällanen.
Phuuuh, olipa kiva avautua :ahem: