Sitä ei ikinä selvitetty ja tekijä pääsi noin vaan siitä. Veettää vieläkin tuo tapaus. :jaska:
Harvinaisen törkeä teko. Kävikö asia viranomaisilla missään vaiheessa?
Ja koska tullaan antamaan sakihivutus tuuppaajalle?
Eikai myö nyt 15 vuotta vanhaa asiaa lähdetä enää kostamaan. Vaikka talvella jouduinkin maksamaan yli 30 euroa, kun lohkesi pala silloin katkenneesta hampaasta. :dunno:
Pakko vielä puuttua tähän aiheeseen, joka meni minulta ohi..Ei helvetti soikoon mitä vastuutonta toimintaa! :mad_old: Monennella luokalla tämä oikein tapahtui ja oliko tönäisijä samaa ikäluokkaa? Saa olla suoraan sanoen aika apina, jos tyrkkää toisen pyörätuolissa portaikkoon tahallaan...
:frown: Kovat ajat.Voittaja ei voittanut.
Lähtöpassit tuli vaimolta ja minnekään muualla oman pojan ja oman koiran kanssa en osannut mennä kuin omien vanhempieni luokse. Oma talo jäi taakse.
Äiti ei juuri puhu mulle, on puhunut enemmän Lauran kanssa, kuulin. Isäkin on harvinaisen hiljaa.
Nyt on mokattu liian monta kertaa.
Paska tilanne. Mutta muista että aika korjaa haavat, kyl se siitä :ahem:Nyt on mokattu liian monta kertaa.
Pitääkö pitää peukkuja teille vai sulle?Voittaja ei voittanut.
Lähtöpassit tuli vaimolta ja minnekään muualla oman pojan ja oman koiran kanssa en osannut mennä kuin omien vanhempieni luokse. Oma talo jäi taakse.
Äiti ei juuri puhu mulle, on puhunut enemmän Lauran kanssa, kuulin. Isäkin on harvinaisen hiljaa.
Nyt on mokattu liian monta kertaa.
:frown:Nyt on mokattu liian monta kertaa.
Yhteinen talo, 1981 rakennettu entinen tasakattopaska valkotiilestä, muutettiin loivalle veelle toi jo ennen meitä. Maksettu on suurin osa mökistä. Tuskin jäädään tappiolle kuitenkaan. Spit/split/ velat kuitattu ja ehkä jää jotakin taskuunkin. Tosin kiinnostaa suht vähän.Pitääkö pitää peukkuja teille vai sulle?
Onko talo yhteinen, kun sä jouduit lähtemään?
Kuulostaa kurjalta mutta paras mahdollinen energian lähde ja syy ryhtiliikkeeseen sulla näköjään on. Voimia.ja minnekään muualla oman pojan ja
Tsemppiä, koita kestää.Voittaja ei voittanut.
Lähtöpassit tuli vaimolta ja minnekään muualla oman pojan ja oman koiran kanssa en osannut mennä kuin omien vanhempieni luokse. Oma talo jäi taakse.
Äiti ei juuri puhu mulle, on puhunut enemmän Lauran kanssa, kuulin. Isäkin on harvinaisen hiljaa.
Nyt on mokattu liian monta kertaa.
Voi paska :frown:Voittaja ei voittanut.
Vastaavassa tilanteissa (no en ole ollut aiemmin naimisissa, eikä ole ollut lapsia tuolloin, kun oon tullut jätetyksi, mutta kuitenkin) tää biisi on ollut sellainen, jonka avulla on päässyt pikkuisen tilanteessa eteenpäin. Ja sama nopeutettuna.Lähtöpassit tuli vaimolta...
En pystynyt kerralla lukemaan, kun sanat katosivat kyyneliin. Kiitos vaikuttavasta tavastasi jakaa tunnelmasi meillekin. Jaksamista sinulle ja meille kaikille.Eilen oli tytön hautajaiset, josta kerroin pari sivua sitten. Olin toki tilaisuudessa mukana. Täytyy sanoa, että sitten serkkupojan hautajaisten jälkeen ei ole vastaavia tuntemuksia koettu. Tilaisuuden voimakkain tunne oli itselleni se, kun katsoin lapsensa arkun äärellä seisovia vanhempia kasvoihin. Se oli paljon muutakun kuin pelkkää surua. Uskomaton hätä ja suoranainen kauhu on ehkä se mitä itselleni tulee mieleen. Ehkäpä yksi lohduttomimpia näkyjä mitä tiedän.
Istuin penkkirivin päässä käytävän puolella, ja kun arkkua kannettiin ulos, niin katseeni kohtasi ystävieni, eli tytön veljien kanssa. Se oli toinen hyvin tunteellinen tapaus. Tilaisuuden aikana tuli kyllä itsekin itekttyä melko lailla, mutta se lienee miehillekin sallittua joskus..
Voi vain toivoa, että siltä kun säästettäisiin, että ei omia perheenjäseniään tarvitsisi saattaa hautaan ennenaikaisesti. Ja kaikille jotka sen on joutunut tekemään ei voi muuta kun toivottaa jaksamisia, oli siitä sitten miten kauan hyvänsä. Tällaiset tapaukset auttavat aina ymmärtämään, että kuinka hieno asia se onkaan tulla kotiin, kun siellä on vielä kaikki joiden siellä kuuluukin olla.
Tällaista tällä kertaa, josko jo seuraavalla kerralla jotain vähän iloisempaa.
Tästä tunteellisesta raportista tuli niin mieleeni oman pikkuserkkuni hautajaiset 7-8 vuotta sitten. Hän kuoli auto-onnettomuudessa parikymppisenä jossain Lapualla (jäi rekan alle, ei vain nähnyt auringon häikäisyntakia ja ajoi kolmion takaa eteen).Tsemppiä Troylle, koita jaksella!
Eilen oli tytön hautajaiset, josta kerroin pari sivua sitten. Olin toki tilaisuudessa mukana. Täytyy sanoa, että sitten serkkupojan hautajaisten jälkeen ei ole vastaavia tuntemuksia koettu. Tilaisuuden voimakkain tunne oli itselleni se, kun katsoin lapsensa arkun äärellä seisovia vanhempia kasvoihin. Se oli paljon muutakun kuin pelkkää surua. Uskomaton hätä ja suoranainen kauhu on ehkä se mitä itselleni tulee mieleen. Ehkäpä yksi lohduttomimpia näkyjä mitä tiedän.
Istuin penkkirivin päässä käytävän puolella, ja kun arkkua kannettiin ulos, niin katseeni kohtasi ystävieni, eli tytön veljien kanssa. Se oli toinen hyvin tunteellinen tapaus. Tilaisuuden aikana tuli kyllä itsekin itekttyä melko lailla, mutta se lienee miehillekin sallittua joskus..
Voi vain toivoa, että siltä kun säästettäisiin, että ei omia perheenjäseniään tarvitsisi saattaa hautaan ennenaikaisesti. Ja kaikille jotka sen on joutunut tekemään ei voi muuta kun toivottaa jaksamisia, oli siitä sitten miten kauan hyvänsä. Tällaiset tapaukset auttavat aina ymmärtämään, että kuinka hieno asia se onkaan tulla kotiin, kun siellä on vielä kaikki joiden siellä kuuluukin olla.
Tällaista tällä kertaa, josko jo seuraavalla kerralla jotain vähän iloisempaa.